sunnuntai, 19. toukokuu 2019

SEKSI KUULUU VANHOILLE NAISILLEKIN

Muuan Kirsi Hytönen 61 vee pääsi tällä viikolla otsikoihin ihan valtakunnallisissa sanomalehdissä. Ei siihen paljon tarvittu: vain julistus siitä, että vanheneva nainenkin saa etsiä seksiseuraa netistä. Ja nimenomaan seksiseuraa. Nuorista miehistä.

Kuvissa Hytönen poseerasi terassilla pitkäjalkaisen lasin kanssa. Kello 18.00 skumppa kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin.
No, Kirstihän ei ole julkisuudessa asiansa kanssa ensimmäistä kertaa. Bloginsa Luksusongelmia on kertonut näistä ennenkin. Samoin Image.

Dannyn ja Eerikan reippaaseen ikäeroon me olemme jo kaikki turtuneet sekä tottuneet. Tai Sauliin ja Jenniin. Herääkin siis kysymys mikä tästä Kirsi-tädin tapauksesta nyt näin ihmeellisen ja otsikoihin asti pääsevän tekee. Sekö, että täti reippaasti kertoo metsästelevänsä pelkästään nuoria miehiä – ja pelkästään seksiseuraksi?
Ihan niin kuin siinäkään olisi mitään uutta, saati ihmeellistä. Moni meistä ottaisi mielellään nuoren, vetreän oriin viereensä. Ja dadaa, niinhän moni ottaakin! Ihan ilman sen suurempaa meteliä.

Mutta miksi tämä nyt pitää nostaa esiin, juuri kun olemme jo tottuneet hautaamaan ns. puumailmiön ja hyväksyneet sen, että jokainen saa etsiä itselleen juuri sellaisen parin kuin haluaa? Syntymävuotta katsomatta, tai heti alkuun kyselemättä.

Viisaat Naiset tietävät kokemuksesta, ettei se syntymävuosi parisuhteessa tosiaankaan ole se oleellisin juttu. Tämän Viisaan Naisenkin vierestä herää heti huomisaamuna (taas kerran) itseä reilusti nuorempi mies.
Yhtä hyvin sieltä kuitenkin voisi herätä reilusti vanhempikin mies.
Valintakriteereinä nimien samaan oveen laittamiselle on molemmin puolin käytetty aivan muita perusteita kuin ikää.

Ja toisin kuin Kirsi-täti, Viisas Nainen ei ole tähän päästäkseen käyttänyt trimmaamiseensa personal traineria, eikä miestä paksumpaa lompakkoaan. Kannattaa ehkä kiinnittää haastatteluissa huomiota myös siihen lauseeseen, jossa kyseinen nainen kertoo olleensa pysyvämmässä ”nuorukaissuhteessa” jo pitkälti yli vuoden. Sen kummemmin miestä ei kuvailla. Kateelliset voivat lohduttautua ajattelemalla millaisia nuoria turjakkeita naapurustossa tai työpaikalla lyllertelee.

Toisaalta viisaat naiset hakevatkin parisuhteeltaan myös muita ulottuvuuksia kuin ne ilman vaatteita näkyvillä sekä käytössä olevat. Sitäkään puolta tietenkään yhtään väheksymättä. Sehän nyt ei unohdu vireistä mielistä vanhainkodissakaan! MOT.

Joka tapauksessa jospa nyt annettaisiin Kirsi-tädin vain jatkaa metsästelyään. Samoin niiden varttuneempien leidien, jotka lentävät Gambiaan samoilla tähtäimillä. Todettaisiin vaan, että ihan sama.
Sitä paitsi kun tarkemmin ajattelee, kukapa meistä tahtoisi kärvistellä Suomen talven kylmyydessä ja pimeydessä yksin kerrostalokopissaan kituuttaen, jos voi samalla rahalla saada täyttä palvelua etelän auringossa? Jos vain sielu sietää, eikä enempiä suhteelta vaadi.
Sillä niinhän se totesi muuan 100 vuotta lähentelevä mummokin päivystyksen henkilökunnalle nuorta komeaa mieslääkäriä paikalle takaisin vaatiessaan, että luuletteko te, etten minä tässä iässä enää muka osaa arvostaa komeita miehiä!

torstai, 16. toukokuu 2019

STAILATAAN TYÖTÖN - UUSI KURSSI AKTIIVIMALLIN OSAKSI

Työn haku on raakaa puuhaa. Nykyään vielä raaempaa kuin ennen, jolloin riittivät enimmäkseen koulutus ja työkokemus. Enäähän ei noilla pärjää, pitää olla myös innovatiivinen, joustava, sosiaalisesti notkea jne jne  – mutta ennen kaikkea näyttävä. Sillä kuulkaa, niin se vain on, että yhä useampaa jatko-opiskelupaikkaa ja työpaikkaa haetaan videolla.
Nyt voittaa kauneudella ja komeudella jo muuallakin kuin vain Miss- ja Mister-kisoissa.

Ei siis riitä, vaikka kuinka vääntäisit työvoimatoimiston kursseilla uutta CV:tä ja viilaisit ohjatusti hakemuspohjia. Sinun on väännettävä ja viilattava itsesikin uskottavaan moodiin.
Ehdotankin aktiivimallissa hyväksyttävien kurssien/koulutusten joukkoon uutta, ”Stailataan työtön” kurssia.

Aikuiskoulutuskeskukset voisivat hyvin järjestää tämmöisiäkin kursseja. Teho olisi paljon taatumpi kuin sillä viikon leikkikurssilla, jolla aikoinani istuin. Katselimme rasvaisia sormenjälkiä täynnä olevia piirtoheitinkalvoja eri yritysmuodoista, ja kouluttajan krapulaista naamaa arvuutellen joko tänään napit pinkeästä kauluspaidasta sinkoavat jonkun silmään.
Tai no, taisi siinä lankapuhelimella soittamistakin hetki olla. Ohjattua hakemusten tekoa kuitenkaan ei minuuttiakaan.

Maailmalla työttömiä on stailattu jo kauan. Parempi potku persuksiin sellainen temppu olisi kuin aktiivimallin leikkuri. Leikkikurssien sijaan sponssattu käynti vaikka hammaslääkärillä takuulla auttaisi montaa ihmistä enemmän itsensä myymisessä.

Ja jos nyt kustannuksista aletaan itkeä, tai näytön puutteesta tehoaisiko moinen, niin ei huolta! Viisailla Naisilla on siihenkin ongelmaan ratkaisu. Kasataan kurssilaiset eri ammattiryhmistä. Pari personal traineria/ravitsemussuunnittelijaa, keittäjä/kokki, muutama kampaaja sekä kosmetologi (kyllä varmaan asiaan perehtynyt irtoripsiamatöörikin riittää), parhaat päivänsä nähnyt kiero myyntitykki, entinen vaatekaupan myyjä, markkinointimerkonomi kirjallisiin puuhiin, ja sitten vielä jokunen kirpputoreilla kiertämiseen pakon edessä erikoistunut köyhä rivityötön. Tietenkin eri ikäryhmistä, jonkunhan on osattava videointihommatkin.

Me voimme kyllä toimia muodikkaasti life coacheina tuolla kurssilla. Kokemusasiantuntijuushan on muotia. Lisätään opintoihin henk.koht. arvioinnin mukaan taideterapiaa, voimaannuttavaa valokuvausta, henkistä minää kehittävää kirjoituspajaa, metsäretkiä (koska jo 10 minuuttia metsässä vähentää stressiä) ja lainataan AA-kerholta ryhmäistuntojen tyyliä palanen (kuten ”minä olen erkkimarttipertti, ja olen työtön” esittäytyminen).

Näin kurssin saa huoletta venytettyä vaikka 10 viikon mittaiseksi. Osallistujien tyytyväisyyskin olisi takuulla korkeampaa luokkaa, kuin minulla muinoin.
Toisaalta vaikka en sillä tietotekniikan kurssilla oikeastaan mitään oppinutkaan, niin sainpa hienot todistukset.
Itse asiassa niin hienot, ettei yksikään seuraavista työnantajistani tainnut koskaan tajuta, etten ollut suorittanut oikeastaan yhtäkään kurssiosiota hyväksytysti. Ainoastaan osallistunut niille.

tiistai, 14. toukokuu 2019

HAMPAATTOMAT HALVEMMALLA

Hammashoitolan numerossa pyöri nauhoite olette jonossa blaa blaa blaa. Ykköstä painamalla olisi saanut takaisin soiton. Ehkä. Muistin miten vasta uutisoitiin noin 200 terveyskeskukseen soiton jäävän päivittäin vastaamatta resurssipulan takia, joten jatkoin jonottamista. Kiireaikoja jaetaan vain kello 8-9 välillä.

8.48 pääsin vihdoin läpi. Nenäkkään kuuloinen täti kertoi oitis tarjoavansa tyhjää. Kaikki ajat olivat menneet. Kannattaisi siis soittaa seuraavana aamuna uudelleen, enää ei vanhaan malliin voida varata vaikkapa 3 päivän päähän vastaanottoa. (Ei toki, sehän olisi asiakkaan palvelemista ja poistaisi puhelinruuhkaa aamuilta).

Vasta sitkeällä urkkimisella sain kiskottua tädistä tiedon mitä tehdä, jos loppuu usko puhelinruletissa voittamiseen. Voisin mennä kello 16 jälkeen naapurikaupunkiin reilun 60 kilometrin päähän keskussairaalan iltapäivystykseen – olettaen, että sinne sattuisin mahtumaan. Seikka, joka pitäisi puhelimella varmistaa.

Annoin suosiolla periksi, särky poskihampaassa kun ei antanut odotella. Ja kun kaikenlaisissa uhkapeleissä aina ollut huono onni, tuskinpa sen parempi siis tässäkään, arvelin.

Netistä löysin onneksi yhden irtoajan yksityiselle hammaslääkäriasemalle, suhteellisen läheltä jopa. Kuten kaikki tietävät sillä sektorilla asiakasta kohdellaan erinomaisen hyvin. On tajuttu, kuka sen rahan tuo, ja mikä puolestaan tuo sen rahan tuovan asiakkaan vielä takaisinkin.

Koska itse kuulun kouluhammaslääkärin aikoinaan liki hengiltä pelottelemiin, jaksan yllättyä iloisesti joka kerran saadessani toisenlaista kohtelua. Ei haittaa yhtään, vaikka miespuoleinen hammaslääkäri ottaa leukansa kämmenelleen, katsoo suoraan silmiin, ja sanoo usko minua, me ei tarvita puuduttamista.
Kyllä siinä tämmöinen vanhempi, mutta ei vielä sokea Viisas Nainenkin valahtaa rennommaksi.

Saman asian miespuolisilla potilailla varmaan ajaa sitten pinkeisiin, läpi näkyviin housuihin pukeutunut, runsasmuotoinen hammashoitajaneitokainen?

No, selittelemättä sen tarkemmin haasteellista ja harvinaisemmaksi äitynyttä toimenpidettä siirryn suoraan maksutiskille. 271 euroa.
Aivan oikein. 271 euroa. Kelan korvaukset jo vähennettyinä suoraan.
Ja uusi aika 2 viikon kuluttua.

Entä jos minulla ei olisi ollutkaan tuota summaa tililläni? Eikä edes autoa ajaa keskussairaalalle, jos olisinkin arvonnassa ilta-ajan sieltä onnistunut voittamaan?
Jep, ei muuta kuin buranaa ja/tai hohtimet hanskaan. Köyhällä ei ole varaa hampaisiin.
Ehkä päättävien tahojen mielestä ei tarvettakaan, eihän aina ole edes ruokaa.

Muistatteko ajat, jolloin silmälasit ja hammaslääkärikäynnit sai vähentää verotuksessa? Olisiko aika palauttaa edes hammaslääkärikäyntien vähennysoikeus?
Kun yhteiskunta kerran vuosi vuodelta huonommin pystyy veronmaksajilleen tarjoamaan yhtään mitään palveluita, olisi vain oikeus ja kohtuus antaa vähän armoa pienituloisille tuollaisilla vähennyksillä. Veroja ja muita maksujahan kiskotaan yhä kiristyvään tahtiin, tuo tasaisi pikkuisen. Saattaisi parantaa työmotivaatiotakin, jos käteen jäisi muutakin kuin tyhjää.
Ja vähentää intoa tehdä pimeitä hommia ihan periaatteesta aina jos vain mahdollisuus osuus.

Rikkaallehan se nyt on ihan sama, yksityistä tahoa ne kaikessa terveydenhoidossaan kuitenkin käyttävät surutta.

Joka tapauksessa minua v*tuttaa nyt aivan armottomasti. Kiitos tämän meillä Suomessa on hyvä ja tasa-arvoinen terveydenhuolto valehtelun seurauksien kesäloman suunnittelu on helppoa: ei tartte suunnitella matkoja, ei shoppailua, ei ulkona syömistä.
Ei yhtään mitään.

sunnuntai, 12. toukokuu 2019

ÄIDILLE PÄIVÄKÄNNIT, ISÄLLE ALKOHOLISTI

Äitien päiväkänneistä on tullut hyväksyttyä puuhaa, kiitos naistenlehtien. Sillä katsokaapa vaan, jokaisessa juhlamenyyssä on reseptien lisänä viinisuositukset. On suorastaan hienoa ja sivistynyttä ottaa ensin tervetuliaismaljat, sitten ruokaviinit, ja jälkiruokana jotain pientä kivaa likööriä, ellei peräti nautiskella boolia läpi koko yhteisten hetkien.

Mitä hienoa tai sivistynyttä on näissä äitien, isien, setien ja tätien päiväkänneissä, kysyn vaan. Mikä ruoka ne tekee tavallista ryyppäämistä huolettomammaksi. Eikö pitäisi huolestua, kun haastateltavat lehtien kiiltävillä sivuilla kertovat rentoutuvansa iltaisin lasillisella tai kahdella viiniä.  Elleivät peräti vietä puolison kanssa laatuaikaa ne korkeajalkaiset lasit kädessä sohvalla. Sitähän television mainoksetkin suosittelevat: television kaukosäädin toiseen käteen, jotain prosentteja sisältävää toiseen. Se vasta on jotain!

Laatikkoviinien tulo kauppoihin vei mennessään monta miestä, mutta myös naista. Kaiken ikäisiä. Paikallisessa marketissa uusi Alko sijoitettiin kätevästi niin, että kassajonossa seisoessaan pystyi kätevästi seuraamaan kuka millaisen lastin haki.
Kassalla istujat varmaan senkin, kuinka usein.

Alkon poistumisen jälkeen olen yhä satunnaisesti seurannut mitä ihmiset hihnalle mättävät, ja minäkin päivänä.  Yllättävän monella siellä on jotain alkoholipitoista. Viikonpäivästä riippumatta. Eikä suinkaan paria saunakaljaa tai siivoussiideriä vain.

Jokaisessa ensiavussa tunnetaan jo tilanne, jossa hätääntyneet omaiset tuovat päivystykseen sekaisin mennyttä isoäitiä tai isoisää. Järkytys on hätääkin suurempaa, kun syy selviää. Miten meidän mummo muka voi puhaltaa yli promillen?!
Ei lohduta, että moni ukki puhaltaa liki kahdeksankymppisenä tuplat.

Alkoholismista saa jo nykyään puhua, mutta vain hyvin varovaisesti sekä rajoitetusti. Sitkeässä istuu kansassa ajatus ns. Siwan kulman miesten olevan ainoat alkoholiongelmaiset. Työpaikkojen varhaisen puuttumisen mallit kuulostavat hienoilta, mutta toimivat harvoin käytännössä. Tämän olen saanut pariin kertaan nähdä – nimenomaan työpaikallani, ja naisten kohdalla.

Oi miten ilahtuisinkaan, jos seuraavissa naistenlehdissä julkaistaisiinkin pelkästään alkoholittomia juomasuosituksia niiden ah niin pakollisten reseptien kylkeen. Seuraavalla aukeamalla kerrottaisiin miten toimia, jos mummolta hukkuu korkki tai äidiltä lähtee rentoutuminen lapasesta.

Ei enää yhtään kiillotettua, kauniilla kuvilla somistettua alkoholistilapsen selviytymistarinaa aikuiseksi, kiitos. Ei yhtään fressiä kaljoittelun lopettanutta sankaritarta.
Mieluummin rujon rehellisiä terveyden- ja vanhustenhuollon ammattilaisten kertomuksia siitä, mikä on vallitseva todellisuus.

Jospa vielä kerran koittaisi sekin päivä, jolloin ei kenenkään tarvitsisi puolustella omaa juomattomuuttaan missään juhlissa.
 

perjantai, 10. toukokuu 2019

PÄÄ PENSAASSA JA PERSE PYSTYSSÄ

Tavallinen kansalainen olisi monta kertaa kaiken maailman kallispalkkaisia tilastotieteilijöitä edullisempi, nopeampi ja kaikin puolin tehokkaampi kokemusasiantuntija monessakin asiassa. Tuntuu käsittämättömältä miten sokeina korkeilla jakkaroilla ollaan pää pensaassa ja perse pystyssä todellisuutta paossa.

Luin lehtiotsikoita. Ensimmäisessä hehkuteltiin työelämän muutosta. Yhä useamman tulee työllistää tulevaisuudessa itsensä pätkätöillä, pienyrittäjyydellä ja sirpaloituneissa työsuhteissa yleensäkin. Ok, Viisaat Naiset ymmärtävät jo tästä, mitä moisesta seuraa: ohkaisempi tilipussi, epävarmempi elämä ja B-luokan kansalaisen status joka ikisessä paikassa, missä luottokelvollisuutta kysellään. Kädestä suuhun mennään entistä enemmän.

Seuraavaksi pankkimaailman ylimmät tahot varoittelivat kansan velkaantuvan yli maksukykynsä. Otetaan liikaa asuntolainoja, kulutusluottoja ja pikavippejä. Eletään kuin viimeistä kesää. Tähän on pankkien nyt pantava stoppi. Mennään liiaksi riskirajoilla.
Viisaat Naiset viittaavat listan edelliseen kohtaan. Ilman vakituista, paksua palkkapussia on paha mitään säästöön pistää. Mummon tekohampaatkin on kohta pakko kustantaa lainalla tai pikavipillä. Mikä tietysti ei mitään haittaisi, jos mummo niistä muille maille siirryttyään vasta joutuisi vastuuseen. Jääkööt velkaa vaikka kuinka paljon, hällä väliä: perilliset on hyvissä ajoin infottu, ettei kannata vastaanottaa perintönä pelkkää velkaa.
Valitettavasti ihminen tarvitsee välillä pikaisesti muutakin kuin uudet tekarit. Vaikkapa pätkätöissä käyvä silmälasit. Pakko mennä luotolla, jos optikko ottaa liki tonnin, ja tililtä löytyy kymppi.
Nämä nyt tämmöisiä pikku juttuja. Talolainat ovat tietysti asia erikseen, suurempaa luokkaa yöunien viejä.

Kolmannessa jutussa itkivät kiinteistömaailman edustajat asuntokaupan pysähtynyttä tilaa. Ei tule provikoita eikä mersu vaihdu tuoreempaan, kun ei kansa tule ja osta uusia koteja. Rakennusliikkeetkin joutuvat jo tarjoamaan sijoittajille vuokraturvaa saadakseen vasta valmistuneet asunnot kaikki kaupaksi. Eli jos sijoittaja jostain syystä jää jonakin kuukautena ilman vuokratuloja rakennusliike maksaa kompensaatiota asuntosijoittajalle.
Viisaat Naiset hymähtävät tähän, että mitä v*ttua. Mistä te luulette ns. tavallisten ihmisten riipivän rahaa asunnon ostoon, kun työt on epävarmat, pankki ei anna lainaa vaikka pää kestäisi riskin oton, ja vielä sen päälle pitäisi olla työministerin mukaan valmis muuttamaan työn perässä pikavauhtia vaikka toiselle laidalle maata.

Mutta eihän siinä mitään. Vaikka pääsiäinen jo meni, niin olkaa vaan pää pensaassa ja perse pystyssä siellä puskassanne piilossa todellisuutta edelleen. Tähän aikaan vuodestahan se on ihan mukavaa. Voi nähdä kaikenlaisia luonnon ihmeitä.
Minäkin näin eilisiltana pitkästä aikaa siilin kipittelemässä pihan poikki, kun laittelin ulko-ovea yöksi lukkoon. Se meni piikit ihan yhtä pörhöllään kuin minäkin henkisesti näitä lehtijuttuja lukiessani.