torstai, 17. lokakuu 2019

PASKAT PÄIVÄT

20191013_155813.jpg

Viisaiden naisten klaanissa on totuttu ns paskoihin eli perseelleen meneviin päiviin. Ne ovat enempi normi kuin poikkeus. Me kykenemme siihen, mihin muut eivät yrittämälläkään. Vaivatta sekä kevyesti.

Tänään Viisas nainen tiesi heti aamusta, ettei hyvää ole tiedossa. Eikä ollutkaan. Selvimättä roikkuvat työasiat roikkuvat edelleen, Iso Pomo luikkii vastaan osuessaan karkuun ja koko työyhteisön tiimoilta kelvattaisiin television farssiin.

Vaan eipä se siihen jäänyt. Tietenkään. Kotiutuessa jo valmiiksi ahtaalla parkkipaikalla naapuri oli varjellut pikku töppösiään ja ropakkoa vältelläkseen parkkeerannut liki Viisaan naisen puolelle. Ja niinpä niin, eihän siihen rakoon sitten ongelmitta ujuttauduttu. Naapurin vanhan romun kylkilistaan jäi pari senttiä maalijälkeä. Herra oli huolissaan Viisaan naisen auton maaleista, rouva kiirehti kimittämään vakuutusyhtiötä kehiin.

Viisas nainen kuunteli hetken, totesi sitten, että kuule, minulla on ollut niin paska päivä, että ihan sama. Meistä on yksi teholla, ja tee ihan millaiset paperit haluat, hoidetaan se stanan listan liimaus sitten kun tiedät mitä se maksaa.

Varmaan täti korjauttaa samaan laskuun viimeisten 15 vuoden ruostevauriotkin. Ja toiseltakin kyljeltä. 

Joskus vain on niin, että on parempi varjella päätään posahtamasta kuin ahneilta. Eiköhän siinä iloisesti joku kuseta siinäkin korjauksessa tätiä.

Näinä tällaisinä päivinä osaa arvostaa parisuhdettaan jopa normaalia enemmän. Miestä, joka asiallisesti suhtautuen sivuuttaa moiset pikkujutut tekemättä niistä numeroa. Sanoo, ettei kuule aina tartte jaksaa mitään. Ehdottaa, että lämmitetään sauna ja hän pesee selän - sehän on vaan rahaa, kaikki hei hyvin. 

keskiviikko, 16. lokakuu 2019

KUOLEEKO PARISUHDE SUKUPUUTTOON

20171111_162209.jpg

Parisuhde tuntuu olevan uhanalainen laji, ellei peräti sukupuuttoon kuolemassa. Ainakin perinteisen perheen kohdalla pelätään näin käyvän, mikäli lehtiä on uskominen. Ihmiset eivät lisäänny, eivät avioidu, eivät haaveile omakotitalosta, farmariautosta ja nälkävuosien mittaisista asuntolainoista.
Sen sijaan eletään päivä kerrallaan, tyydytään kevytsuhteisiin tai yksin olemiseen, ja koetaan tulevaisuus synkkänä.

Tilastojen mukaan asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen. Avioliiton juridisella, saati yhteiskunnallisella puolella ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen. Avoparikin saa jo vuokra-asunnon, toisin kuin menneillä vuosikymmenillä. Lapsia pääsee lipsahtamaan alulle vahingossa harvemmin, kiitos ehkäisyvälineiden kirjon. Omakotitalot ovat homeessa tai pätkätyöläiselle tavoittamattomissa. Autoilu on syntiä.
Ja dadaa, huonosti koulutetut miehet eivät kelpaa naisille! Mitä kukaan tuskin ihmettelee, sillä olisihan ihmisen hyvä pystyä itsensä elättämään. Harvempi nainen etsii isäehdokasta, joka pitäisi pystyä kustantamaan kaikin tavoin.

Viisaan Naisen huomioiden mukaan kaikenlaiset ns. paritusohjelmat televisiossa ovat kuitenkin kovaa kamaa. Niitä ei tarvitse edes katsoa itse, iltapäivälehtien otsikot kertovat missä mennään.
Samalla ne kyllä kertovat Viisaalle Naiselle myös miksi kyseiset ihmiset yhä etsivät paria. Harva nainen tahtoo tossukkaa miestä, joka ei uskalla sanoa mitä tahtoo tai ajattelee, vaan menee mieluummin nurkan taakse itkeä tihrustamaan. Yhtä vähän menee kaupaksi nihkeästi asioistaan puhuva, tai komentelemaan sekä arvostelemaan taipuvainen.
Eikä se riitä, että tahtoo minkä tahansa parisuhteen. Olisi hyvä löytää ensin joku, jonka kanssa ja juuri vain sen kanssa parisuhteen haluaisi luoda.

Viisasten Naisten klaanissa on kokeiltu kaikki tavat päätyä saman katon alle toisen ihmisen kanssa. On seurusteltu ensin pitkään, on jätetty seurustelematta. Kokemus on osoittanut ettei kumpikaan vaihtoehto ole yhtään kevyempi. Kaksi ihmistä kun laitetaan saman katon alle ja samojen seinien sisälle rakentamaan yhteistä arkea vääntöä syntyy aina. Enemmän tai vähemmän.
Ennen sama aloitettiin useasti vasta papin aamenen jälkeen. Ei oltu välttämättä saatu yöpyäkään toisen vieressä. Vähintään kihloissa oli ensin oltava. Kihlauksella oli jopa juridinen merkitys. Se oli myös selkeä lupaus avioliitosta.

Elämä oli yksinkertaisempaa ehkä vain siksi, että vaihtoehtoja oli vähemmän?
Niin tai näin, jokaisen toista ihmistä rinnalleen kaipaavan soisi kyllä sellaisen löytävän. Mieluisankin.
Sairastaminenkin on paljon helpompaa, jos joku pikkuisen passaa, antaa teetä ja sympatiaa.

 

sunnuntai, 13. lokakuu 2019

KETÄ TERVEYDENHUOLTO PALVELEE

20191011_111716.jpg

Terveydenhuollossa ei ole enää potilaita - kaikki ovat asiakkaita.
Asiakas ei kuitenkaan ole aina oikeassa tuossa maailmassa. Pikemminkin päinvastoin.

Työterveyden olemattomat palvelut on täällä käsitelty jo aiemmin. Niinpä ei tule yllätyksenä, ettei sinne nytkään kannattanut soittaa. Hierarkia terveydenhuollossahan on vankka ja järkkymätön. Ensin omaan terveyskeskukseen, jossa ei enää suinkaan myönnetä päivystysaikoja, vaan akuuttiaikoja.
Jos sellaisen ihmeen onnistut saamaan, olet kuin lottovoittaja. Muussa tapauksessa menet päivystykseen jonottamaan. Toisin kuin valtaapitävät antavat lehtihaastatteluissa ymmärtää odotusajat niissä eivät ole suinkaan 2-3 tuntia, vaan 5-6. Miksi? Systeemin kankeuden takia.

Esimerkkipotilas potee pahaa flunssaa. Ensimmäisenä hän jonottaa ilmoittautumaan sairaanhoitajalle, jonka tehtävänä on karsia jonosta pois mahdollisimman monta.
Sen jälkeen jonotus jatkuu lääkärille.
Lääkäri toteaa röntgenkuvien tarpeen.
Asiakas jonottaa röntgeniin.
Ja taas lääkärille.
Seuraavana päivänä potilas jonottaa epätoivoisesti omaan terveyskeskukseen, taas lääkärille. Päivystyksen ostolääkärillä kun ei ole oikeutta kirjoittaa laboratoriolähetteitä, eikä lähetteitä jatkohoitoon erikoislääkärille.
Joskus 24 tunnin kuluttua potilas jonottaa taas. Sairaalan päivystyksessä.
Ja simsalabim, parhaimmassa tapauksessa joutuu jälleen kääntymään seuraavana päivänä oman terveyskeskuksensa puoleen, jotta saataisiin vireille läheterumba korvautien poliklinikalle.
Korvatautien polilla poti...ei kun siis asiakas haukutaan liian pitkälle päästetyn korvatulehduksen, nenän sivuonteloiden tulehduksen ja ties minkä takia.
Sen jälkeen on vielä edelleen hoitamatta keuhkoputkentulehdus.
Ja niin edelleen. Kaikki on tarkoin rajattua, määriteltyä ja raameissa pysyvää. Viisas Nainen vain ei tiedä ketä systeemi palvelee. Tilastojen hoitajia?

Mutta pääasia tosiaan kun Tilastot ja Kirjatukset, sekä Raportit ovat kohdillaan! Eikä yksikään potilas vahingossakaan pääse livahtamaan tarkan seulan läpi.

Kuin myös kohta kaikki sairaanhoitopiirit konkurssissa, koska kukaan ei uskalla sanoa ääneen mihin rahat menevät.
Aina vain uusiin sekä kalliimpiin potilastietojärjestelmiin.
Jotka sitä paitsi harvoin edes toimivat.
Mitä siitäkin muka tulisi, jos kaikki rahat lääkäreiden ja hoitajien palkkaamiseen, sekä potilaiden hoitoon menisivät!

 

lauantai, 12. lokakuu 2019

TYÖVOIMATOIMISTO, TURHA TOIMISTO

Viisaiden naisten klaanissa on satunnaisesti jouduttu vuosien mittaan tutustumaan työvoimatoimiston eli hienommin TE-toimiston ns palveluihin. On pitänyt pätkätöissä aina välillä ilmoittautua työttömäksi. Se on vielä jotenkin toiminut - mikäli tietoliikenneyhteydet ja ne toimiston sivut ovat toimineet.

Sen sijaan emme tunne ketään joka koskaan sitä kautta olisi töitä saanut. Tai oikein mitään muutakaan.

Muuan Viisaista naisista jäi reilu vuosi takaperin työttömäksi pitkän työsuhteen päätteeksi, kiitos organisaatiouudistusten. Paperilla tulevat työllistymispalvelut näyttivät hienoilta. Todellisuus oli pelkkä vitsi. Koska alanvaihto puhelinmyyjäksi tai lähihoitajaksi ei innostanut se oli siinä. Papereihin kirjattiin koristeellisesti kaikkea kaunista.

Vielä suurempi vitsi olivat ns aktivointitoimet ja tiivis yhteydenpito työttömään. Säädetyin väliajoin soitettiin ja kysyttiin oletko saanut töitä. Ja jos nyt satuit olemaan vaikka vessassa toista kertaa ei soitettu eikä edes minuutin päästä vastattu toimiston taholta.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Vessassa istuessaan Viisas nainen oli jo työllistynyt omin avuin, vakituiseen työsuhteeseen yli 50-vuotiaanakin. Ei tarvinnut alkaa selvitellä miksi ei ole tavoitettavissa, tai ei aio hakea tarjottua työtä johon ei todellakaan olisi sopiva, pätevä eikä koulutukseltaan kelvollinen.

Joka tapauksessa Viisaat naiset toivovat entisen työministerin saavan maistaa todellisuutta. Vuorostaan. Voi olla silmiä avaavan tyrmäävä kokemus...

torstai, 10. lokakuu 2019

OLLAAN VAITI ELI VAITIOLOVELVOLLISUUDESTA VÄHÄN

k%C3%A4nnykk%C3%A4%20173.jpg

Vaitiolovelvollisuus sitoo monia muitakin ryhmiä, kuin vain sairaalahenkilöstöä. Se sitoo jopa muita potilaita, tiesittekö sitä? Vaikka kuinka päivystyksessäkin näkisi kuvassa olevan kaltaisia iloisia rypöjiä, siitä ei sopisi kylillä julistella. Tekisi miten paljon tahansa mieli herkullisia juoruja paikkakunnan kuuluisuuksista levitellä.

No, tämä oli vielä helppo. Vaan kinkkisempiäkin tilanteita saattaa tulla vastaan. Päiväkodista vanhainkotiin saakka, koko elinajan janalla. Henkilökunta joutuu oman vaikenemisensa vannomaan nimikirjoituksellaan kirjoihin ja kansiin, omaisien ym. "sidosryhmien" on se vain omassa päässään miellettävä. Kutittelisi kielen päällä makeasti tai ei.

Joskus tietysti asia tuo eteen jopa koomisia tilanteita. Harmittomampia. Turha käydä iskeskelemään jälkeenpäinkään sitä pelastavaa hahmoa, joka sinut on jostain ojan pohjalta pelastanut, kun olet sinne räkäkännissä kupsahtanut. Tai näytellä herttaista ja huolehtivaista, oikeaa unelmien valintaa, jos olet edellisellä tapaamiskerralla yrittänyt turpiin vetää, haukkunut rumasti ja käyttäytynyt muutenkin varsin epäkunnioittavasti.

Edes taksikuskin ei passaa paljastaa ketä siellä takapenkillä kutemassa viikonloppuöinä olikaan, ja kenen osoitteeseen kukakin kuskattiin. Lukemattomissa ammateissa joutuu teeskentelemään kuuroa, sokeaa ja dementiaa potevaa.

Mutta entäs kun joku läheisesi hehkuttaa löytäneensä varsinaisen unelmakumppanin, raittiin, reippaan sekä rehellisen - ja sinä olet tavannut tyypin noin kymmenen kertaa A-Klinikan katkolla, lukenut vireillä olevien petossyytteiden listan ja ei jestas sentään, eikö vain ollut parista pahasti tarttuvasta taudistakin maininta papereissa? Mitäs teet?
No, totuutta et ainakaan tokaise. Käytät sitten vain kaikki mielikuvituksesi sekä luovuutesi saadaksesi järjen palaamaan onnettomasti ihastuneen päähän. Pelkäät pahinta ja toivot parasta.

Elämä tekee epäluuloiseksi, kokemukset kyynisiksi. Rehellisyys ei ehkä peri maata, väittää vanha sanonta mitä tahansa. Helpommaksi se kuitenkin monta mutkaa oikoo. Seurustelukumppanille kannattaa kertoa jo alkumetreillä suurimmat sähläilynsä, niin ei tarvitse suotta miettiä pitääkö potentiaalinen ehdokas hylätä työpaikan takia: eli siis sen, mitä siellä saattaa silmiin omasta CV:sta sille toiselle osua.
Tietosuoja on onneksi vahva, lokitietonsa voi pyytää tarkistamaan esim. terveydenhuollosta. Edes lähiomaisten sairauskertomuksiin tai muihin ei saa vilkaista, naapureista puhumattakaan.
Joskus on kuitenkin työn puolesta pakko, joten parempi pysytellä valkoisia valheita latelematta.

Ja jos nyt ajattelette, että eipä koske minua, niin miettikääpä uudelleen. Vinkautitko etukorttia kaupan kassalla? Kerättiinkö samalla asiakastietosi? Kyllä vain. Käytitkö auton huollossa? Näkikö asentaja samalla, että mersusi omistaakin rahoitusliike, etkä sinä? Annoitko osoitteesi harrastusryhmän rekisteriin? Siis sen, josta kaikki voivat nähdä ettet ostanutkaan asuntoasi, vaan maksat vuokraa kaupungille?

Jo vain, Isoveli valvoo meitä kaikkialla - sille emme mahda mitään, mutta suumme voimme näistä sulkea.