Miksi mun aina pitää hoitaa kaikki - sukuvika varmaan. Tasa-arvo on ihan perseestä, vaikka toki onkin kiva päteä ns. miesten töissä.  Kun nämä lauseet, ja muu yleinen urputus, toistui taas kerran jompikumpi meistä sanoi ääneen : Kirjoitetaan uutta, yhteistä blogia! Tuuletetaan tunteita, puretaan paineita, ja ryvetään joskus itsesäälissäkin.

Meitä on siis 2 sisarusta, iässä ja vaiheessa jossa työ vie ne mehut jotka alkavat ja olevat vaihdevuodet sun muut elämän myrskyt vielä jättäisivätkin. Iässä, jossa lapset ovat jo viisaampia kuin vanhempansa, ja äideillä enemmän puhtia ja vauhtia kuin meillä vissiin ikinä tulee olemaankaan. Ja ennenkaikkea iässä ja elämänvaiheessa jossa meillä on jo roppakaupalla kokemusta ja oppia miehistä ja niiden käsittelystä. Valitettavasti mikään siitä ei hyödytä omissa suhteissamme.

 Molemmilla on joskus maailman aikoihin ollut omat bloginsa, mutta kiistämme jyrkästi mahdolliset arvailut hillitymmästä ja hallitummasta persoonastamme. Ihan vain lastenkin mielenrauhan takia. Joiden muuten ei ehkä kannaisi jatkaakaan lukemista tästä.  

Varoituksena myös että huolimatta hyvästä kotikasvatuksesta toinen meistä kiroilee. Kun ei töissä voi niin muuten sitten senkin edestä. Toinen voi.

Juu, me siis urputamme nyt oikein sydämemme kyllyydestä. Ja saa toki muutkin, mutta tekstit ensin meille. Sillä edes täällä määräämme me! Urputuksen ja avautumisen aiheita tuntuu kyllä tuttavapiirissäkin riittävän.

Otetaan nyt vaikka akuutein. Miksi helvetissä me naiset olemme niin nössöjä työelämässä että suostumme venymään vaikka mihin? Annamme kohdella itseämme lähes miten vain. Eniten hatuttaa kyllä ettei itse pysty yhtään parempaan. 

Ja kuulkaa, just tällä hetkellä eniten hatuttaa että viikon kohokohta oli ja on uuden lattianpesimen käyttöönotto.