Pääsiäisenä yllätyksiä kuoriutui Kinder-munista kaikenikäisille. Toiset enemmän kohdilleen kuin toiset, riemastuksen lisäksi tarjolla oli runsaasti myös pettymyksiä, kun suuret tai pienetkään odotukset eivät täyttyneet. Samaa ongelmaa tuntuu olevan deittipalvelu Tinderin kanssa.

Tinderin piti olla parasta, mutta se onkin lannistavinta, mitä suomalaiselle deittikulttuurille on koskaan tapahtunut, kirjoittaa toimittaja Alina Koskela.

Viisaat Naiset eivät ole itse koekäyttäneet Tinderiä, eivätkä suuremmin edes tutustuneet siihen. Parin löytämisen kanssa on kuitenkin kärsitty ongelmia kautta historian, yksinäisyys on pahempaa kuin ehkä koskaan, joten miksi nykyteknologiakaan ei auta? Eikö kaiken pitäisi olla ihan hirveän helppoa, kun ei tarvitse enää edes takapuoltaan sohvalta nostaa, ei tällätä itseään tyrkylle joka hemmetin kissanristiäisiin tai muihin potentiaalisiin rientoihin?
No, ei kuulemma todellakaan ole, sanoo konsultoimamme Nuorempi Sukupolvi, mutta ei toki täysin runttaa Tinderiäkään roskiin.

Oi tinder, minun lähipiirissä se on kyllä se paikka mistä on löytynyt paremmin kuin muualta. Siis niinku suht uusille pareille.

Toiselle taas ei ole löytynyt Tinderistäkään. Ei, vaikka alakouluikäinen poikansa avuliaasti veteli isänsä puolesta tykätyiksi kaikki mahdolliset naiset.

Ja järkytyksiäkin on koettu:  Se tyttö näytti siltä että olis syönyt sen kuvan tytön

Okei, meidät kaikkihan lienee jo pienenä opetettu siihen, että valehteleminen on rumaa. Pitää olla rehti, reipas ja rehellinen. Painon ja ulkonäön suhteen huijaamisen halu kukoistaa silti vielä tällä ns. kehopositiivisuutta toitottavalla aikakaudellakin, ihan samoin kuin jossain netin alkuaikojen treffipalstoilla. Vaarallista touhua. Herra A tai Neiti B katselee kotona kuvista miten ottaisi sisäpaistia, ja sitten treffeillä saakin todeta voi vee, tuli -30 % tarjousjauhelihaa ja sitäkin jotain kolmannes haluttua enemmän.
Uskokaa Viisaita Naisia, sillä hetkellä toisen tunne petkutetuksi tulemisesta on niin rankka, ettei sitä millään herttaisella luonteella korjata. Ette yksinkertaiseksi pääse riittävän pitkälle sen herttaisuutenne osoittaaksenne. Ulkonäkö yksinkertaisesti on toisille korkeampi kriteeri kuin toisille.

No siis, miten se valinta sitten siellä Tinferissä oikeasti suoritetaan? Mikä puree tavallisiin, mukaviin ihmisiin? (Perverssithän nyt saa vedettyä puoleensa ihan millä tahansa, jos on siihen vähänkään kykyjä).  Miten vaikka poliisi tai lääkäri tai kaupan kassatäti eli jatkuvasti esillä oleva ihminen muka laittaa parit vartalokuvat ja naamansa omalla nimellään näytille, jos siinä pitää kaiken maailman liirumlaarumitkin rallatella?

No ei siinä hirveästi tarvi kertoilla. Ja kuvien tyyli kertoo monesti enemmän kuin naama tavallaan - kovin laitetut, humalaiset, yliliikunnalliset, liian vähän vaatteita jne voi heti skipata. Esim yhdellä kaverilla oli ihan tavalliset kivat kuvat vaatteita päällä ja hymyili ja oli sellainen normaali, sai tosi hyviä mätsejä.

Tiedättekö, Viisaat Naiset suosittelee nyt kuitenkin ja joka tapauksessa siirtymistä kotisohvalta Tinderin parista etsintäretkille ihan live-tilaan. Jos ei muuta saa, niin ainakin aurinkoa sekä raitista ilmaa, plus liikuntaa. Siinä näkee hetkessä face to face onko toinen ylilaitettu, humalainen, yliliikunnallinen ja ties mitä inhokkilistalleen on valikoinutkaan. Ei tarvitse viestejä laitellen arvuutella kohtaako kemiat kasvotusten vaiko ei. Puhumalla voi selvittää heti mitä ollaan hakemassa, ja mitä kohti tähtäämässä.
Riskipeliä se ihmissuhde on aina. Etsintä- ja löytökeinosta, laadustaan tai kestostaan huolimatta. Tulevaisuutta ennustavia kristallipalloja ei ole keksittykään.
 
Ja jos ei mikään muu auta sopivan parisuhdekohteen voi käydä kaivamassa esiin vaikka kotoa. Siis sieltä, missä se jossain nurkassaan synkeänä murjottaa, ettei koskaan kuitenkaan löydä enää ketään eikä kelpaa kenellekään.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/kolumnit/tinderista-tuli-katkera-paikka-jossa-kaikki-ovat-vihaisia-ja