Pitkällisen hiljaisuuden jälkeen huomasimme taas kerran tänä keväänä miten pohjalaiset ovat enemmän kuin oikeassa: kaikki viisaus asuu vanhoissa naisissa.

Toki ME emme ole vielä vanhoja, vaan pikemminkin parhaimmissa voimissamme. Ainakin mitä tulee sieluun. Ruumis (ja peilikuva varsinkin)  tosin ovat joskus toista mieltä, mutta viis siitä. Ihminenhän on juuri niin vanha kuin tuntee olevansa, ja vaikka meissä asuu kaikki maailman viisaus ja tiedämme kaikesta kaiken, olemme pysyneet mieleltämme kiitettävässä määrin lapsenmielisinä.

Tästä suuresta viisaudestamme johtuen totesimme nyt olevamme suorastaan velkaa yhteiskunnalle sen, että alamme myös jakaa tätä elämänkokemustamme, ja samalla ratkoa muiden ongelmia. Kääntykää luottamuksella puoleemme, vastaamme julkisesti ja tiedätte miten toimia!

Eli aloitetaanpa ensimmäisestä ongelmasta. Muuan nuori nainen on kohdannut työyhteisössään ongelmia. Pullataikina on niin sanotusti paisunut yli astian reunojen. Esimieheltä saadun palautteen määrä olikin varsin vaikuttava. Neitokainen ilmoitti siis meille aikovansa kääntyä työterveyden sekä työsuojelun puoleen. Pomo kuriin ja piiskaa kaikille!

Mitä teimmekään me? Annoimmeko myötätuntoa ja peukutimme mesessä tsemppiä? Emme tietenkään. Sen sijaan aloimme vakaasti plus vankasti ohjeistaa daamia.

Kokemuksesta sanoimme neitokaiselle, ettei kannata hurrata vielä. Jos asia menee työterveyden ja työsuojelun kautta siinä käydään sitten läpi koko lista mistä oli sanomista, eikä se tarkoita sitä, että saisit sädekehän tai kirkkaamman kruunun - se voi tietää myös sitä, että sinut laitetaan juttelemaan mukavia työpsykologin kanssa ja perataan läpi kaikki kohdat missä on parantamisen varaa.  Jos työyhteisö kokee subjektiivisesti noin paljon negatiivisia asioita, ne on käsiteltävä ja pohdittava mitä voidaan muuttaa - muutetaanko koko työyhteisöä, vai kenties yhtä yksilöä. Mutta ei huolta! Työterveyspsykologit on kirjavaa porukkaa, saatat kohdata sieluntoverisi. Tai sitten kukkahattutädin.

Eli tiivistäen: niillä muilla on yhtä suuret oikeudet kokea omia tuntemuksiaan kuin sinulla, ja esimiehillä on silloin pakkorako puuttua asiaan ja ottaa ongelmat kanssasi puheeksi.

Näistä viisauden sanoista muut vaikuttuivat. Epäilivät tuon kypsyyden varmaan opitun kantapään kautta. Ja kyllä vain! Koska en muinoin naisvaltaisella työpaikallani mitenkään oppinut lukemaan ruokareseptejä, käymään Prismassa, en jumpassa, ja jatkoin vain poikien kanssa leikkimistä ja erilaisena olemista kävin työpsykologilla ja esimiehen kanssa keskustelut ja tapasin luottamusmiehen - ja katsoin parhaimmaksi sitten aina vain etsiä jonkun järjellisemmän paikan. Ei maailmaa voi muuttaa, ei ainakaan estrogeenia pursuvalla agendalla. Jos on erilainen kuin muut, sitä on joko opeteltava luovimaan turpa tukossa ja silleen, tai vaihdettava maisemaa. Ei voi käydä hyppimään tasajalkaa ja vaatimaan, että kaikkien muiden on muututtava.

Neitokainen ilmoitti olevansa sanaton. Hänen mielestään jokaisella on oikeus kokea asiat miten haluaa, MUTTA se ei oikeuta esimiestä huutamaan ja haukkumaan. Mutta niin, ilmeisesti väärin ymmärretty siis? Epäili josko sitten kirjoittavat hullun paperit ja vapauttavat työtehtävistä.

Me jatkoimme kärsivällisesti viisautemme levittämistä. Selitimme kuinka ongelma on siinä, ettei esimies ehkä koe huutaneensa ja haukkuneensa, mutta sinä koet asian niin. Todennäköisesti totuus on siellä missä se on enimmäkseen aina: jossain puolessa välissä. Joka tapauksessa mikään ei pyyhi pois sitä listaa, jonka esimies luetteli. Se on käytävä läpi, vaikka sitten työterveyden ja luottamusmiehen kanssa, ja ihan kylmän viileesti vaan tutkittava kohta kerrallaan. Sitten vasta voidaan neuvotella työpaikalla mitä ja miten yritetään korjata. MUTTA varaudu siihen, ettei työterveys tai luottamusmies tule sanomaan suoralta kädeltä mitään tyyliin tämä on oikein, tämä on väärin.

Onneksi Viisasten kerhostamme löytyy myös itse esimiestehtävissä toimiva nuoremman sukupolven edustaja. Saimme mielipiteen siltäkin kantilta.
Esimies ei saa huutaa ja haukkua, mutta nyt jos ja kun teille tulee se ulkopuolinen selvittelijä, niin te syytätte toisenne ihan samoista jutuista, kuten kyvyttömyydestä rakentavaan kommunikaatioon ja työyhteisön hyvinvoinnin puolesta toimimiseen.
Ongelma on juuri mm siinä, että jos työkaverit kokee samalla tavalla kuin esimies. Jos Neitokainen on sitä mieltä, että kaikilla on sitruuna suussa ja toinen pyllyssä, mutta muut on sitä mieltä, että  Neitonen on se sitruunainen niin silloin on aika selkeää miten homma jatkuu?

Nyökyttelin itse tyytyväisenä. Juurikin noin! Sairaalamaailmassa käytetään Työyhteisösovittelua. Lähtökohtana se, kuinka kukaan ei linnoittaudu Olen oikeassa poteroihin, vaan käydään ne keissit läpi asiallisesti.

Sillä kohtaa missä puhutaan subjektiivisista kokemuksista eli tuosta sitruuna pyllyssä ja toinen suussa jokaisella on omat tuntemuksensa, mutta mikä sitten on kiusaamista mikä ei? Onko työpaikalla selkeät määritelmät eli pelisäännöt sen suhteen? No, kokemuksesta voin kertoa, ettei näistä väännöistä koko elämää ajatellen ole pelkkää haittaa. Meillä on avomiehen kanssa tämän vuoden aikana kyllä ollut erimielisyyksiä, mutta ei yhtään riitaa: meillä keskustellaan ja neuvotellaan, kumpikin saa sanoa oman näkökantansa ja sitten etsitään kompromissi jos ei ne kohtaa riittävästi. Pitää olla respektiä toista kohtaan ja yritystä kohdella toista hyvin, plus käyttäytyä itsekin sen mukaan mitä on määritelty. Eivätkö nuo päde työelämässäkin?
Eli Neitokainen hyvä, nyt vaan otat ihan cool, ja mietit rauhassa miten ilmaiset asiat työterveyteen ja luottamusmiehelle - et missään tapauksessa paukauta, että muut on väärässä ja sinä oikeassa, vaan teet asiallisen viileän listan seikoista, jotka vaativat mielestäsi tarkennusta ja lisää keskustelua.
Ja sitten, sori vaan, olet valmis myös itse tarvittaessa muuttamaan jotain, jos kerran ne sitruunapyllytkin.

Vanhimmalla meistä viisaista oli jopa hyviä kokemuksia työyhteisösovittelusta. Tuntui, että  jokainen koki ne yksilöhaastattelut hyviksi paikoiksi tuulettaa omia tunteita. Se, muuttuiko paljon mikään, oli sitten taas eri juttu. No, ehkä ne jotka ei pomoa sulata,  vaihtoivat sovinnolla työpaikkaa. Niin se vaan menee - sopeudu, hyväksy työpaikan pelisäännöt pois lukien tietty laittomuudet yms tai vaihda paikkaa. Ynnä hyväksy se karu totuus, että joskus kaikki viisaus ja oikeassa oleminen ei asu samassa osoitteessa kanssasi. Ja vaikka asuisikin, työpaikan johdolla on oikeus sivuuttaa ko asia, jos kokee kokonaisuuden toimivan muuten paremmin. Sehän se nääs loppupeleissä ratkaisee.

Lopuksi muistutimme Neitokaista, etteivät nämä meidän kommenttimme missään nimessä väheksyneet hänen työpanostaan, ajatuksia tai kokemuksia. Kunhan lueteltiin elämän realiteetteja ja pidemmän työkokemuksen antamia oppeja.

Ja mitähän pulmaa teiltä sitten löytyisi käsiteltäväksi? Vai vetäistäänkö vain meidän Rumat ja rohtuneet klaanin seuraavat sattumukset kehiin?