Hammashoitolan numerossa pyöri nauhoite olette jonossa blaa blaa blaa. Ykköstä painamalla olisi saanut takaisin soiton. Ehkä. Muistin miten vasta uutisoitiin noin 200 terveyskeskukseen soiton jäävän päivittäin vastaamatta resurssipulan takia, joten jatkoin jonottamista. Kiireaikoja jaetaan vain kello 8-9 välillä.

8.48 pääsin vihdoin läpi. Nenäkkään kuuloinen täti kertoi oitis tarjoavansa tyhjää. Kaikki ajat olivat menneet. Kannattaisi siis soittaa seuraavana aamuna uudelleen, enää ei vanhaan malliin voida varata vaikkapa 3 päivän päähän vastaanottoa. (Ei toki, sehän olisi asiakkaan palvelemista ja poistaisi puhelinruuhkaa aamuilta).

Vasta sitkeällä urkkimisella sain kiskottua tädistä tiedon mitä tehdä, jos loppuu usko puhelinruletissa voittamiseen. Voisin mennä kello 16 jälkeen naapurikaupunkiin reilun 60 kilometrin päähän keskussairaalan iltapäivystykseen – olettaen, että sinne sattuisin mahtumaan. Seikka, joka pitäisi puhelimella varmistaa.

Annoin suosiolla periksi, särky poskihampaassa kun ei antanut odotella. Ja kun kaikenlaisissa uhkapeleissä aina ollut huono onni, tuskinpa sen parempi siis tässäkään, arvelin.

Netistä löysin onneksi yhden irtoajan yksityiselle hammaslääkäriasemalle, suhteellisen läheltä jopa. Kuten kaikki tietävät sillä sektorilla asiakasta kohdellaan erinomaisen hyvin. On tajuttu, kuka sen rahan tuo, ja mikä puolestaan tuo sen rahan tuovan asiakkaan vielä takaisinkin.

Koska itse kuulun kouluhammaslääkärin aikoinaan liki hengiltä pelottelemiin, jaksan yllättyä iloisesti joka kerran saadessani toisenlaista kohtelua. Ei haittaa yhtään, vaikka miespuoleinen hammaslääkäri ottaa leukansa kämmenelleen, katsoo suoraan silmiin, ja sanoo usko minua, me ei tarvita puuduttamista.
Kyllä siinä tämmöinen vanhempi, mutta ei vielä sokea Viisas Nainenkin valahtaa rennommaksi.

Saman asian miespuolisilla potilailla varmaan ajaa sitten pinkeisiin, läpi näkyviin housuihin pukeutunut, runsasmuotoinen hammashoitajaneitokainen?

No, selittelemättä sen tarkemmin haasteellista ja harvinaisemmaksi äitynyttä toimenpidettä siirryn suoraan maksutiskille. 271 euroa.
Aivan oikein. 271 euroa. Kelan korvaukset jo vähennettyinä suoraan.
Ja uusi aika 2 viikon kuluttua.

Entä jos minulla ei olisi ollutkaan tuota summaa tililläni? Eikä edes autoa ajaa keskussairaalalle, jos olisinkin arvonnassa ilta-ajan sieltä onnistunut voittamaan?
Jep, ei muuta kuin buranaa ja/tai hohtimet hanskaan. Köyhällä ei ole varaa hampaisiin.
Ehkä päättävien tahojen mielestä ei tarvettakaan, eihän aina ole edes ruokaa.

Muistatteko ajat, jolloin silmälasit ja hammaslääkärikäynnit sai vähentää verotuksessa? Olisiko aika palauttaa edes hammaslääkärikäyntien vähennysoikeus?
Kun yhteiskunta kerran vuosi vuodelta huonommin pystyy veronmaksajilleen tarjoamaan yhtään mitään palveluita, olisi vain oikeus ja kohtuus antaa vähän armoa pienituloisille tuollaisilla vähennyksillä. Veroja ja muita maksujahan kiskotaan yhä kiristyvään tahtiin, tuo tasaisi pikkuisen. Saattaisi parantaa työmotivaatiotakin, jos käteen jäisi muutakin kuin tyhjää.
Ja vähentää intoa tehdä pimeitä hommia ihan periaatteesta aina jos vain mahdollisuus osuus.

Rikkaallehan se nyt on ihan sama, yksityistä tahoa ne kaikessa terveydenhoidossaan kuitenkin käyttävät surutta.

Joka tapauksessa minua v*tuttaa nyt aivan armottomasti. Kiitos tämän meillä Suomessa on hyvä ja tasa-arvoinen terveydenhuolto valehtelun seurauksien kesäloman suunnittelu on helppoa: ei tartte suunnitella matkoja, ei shoppailua, ei ulkona syömistä.
Ei yhtään mitään.