Työn haku on raakaa puuhaa. Nykyään vielä raaempaa kuin ennen, jolloin riittivät enimmäkseen koulutus ja työkokemus. Enäähän ei noilla pärjää, pitää olla myös innovatiivinen, joustava, sosiaalisesti notkea jne jne  – mutta ennen kaikkea näyttävä. Sillä kuulkaa, niin se vain on, että yhä useampaa jatko-opiskelupaikkaa ja työpaikkaa haetaan videolla.
Nyt voittaa kauneudella ja komeudella jo muuallakin kuin vain Miss- ja Mister-kisoissa.

Ei siis riitä, vaikka kuinka vääntäisit työvoimatoimiston kursseilla uutta CV:tä ja viilaisit ohjatusti hakemuspohjia. Sinun on väännettävä ja viilattava itsesikin uskottavaan moodiin.
Ehdotankin aktiivimallissa hyväksyttävien kurssien/koulutusten joukkoon uutta, ”Stailataan työtön” kurssia.

Aikuiskoulutuskeskukset voisivat hyvin järjestää tämmöisiäkin kursseja. Teho olisi paljon taatumpi kuin sillä viikon leikkikurssilla, jolla aikoinani istuin. Katselimme rasvaisia sormenjälkiä täynnä olevia piirtoheitinkalvoja eri yritysmuodoista, ja kouluttajan krapulaista naamaa arvuutellen joko tänään napit pinkeästä kauluspaidasta sinkoavat jonkun silmään.
Tai no, taisi siinä lankapuhelimella soittamistakin hetki olla. Ohjattua hakemusten tekoa kuitenkaan ei minuuttiakaan.

Maailmalla työttömiä on stailattu jo kauan. Parempi potku persuksiin sellainen temppu olisi kuin aktiivimallin leikkuri. Leikkikurssien sijaan sponssattu käynti vaikka hammaslääkärillä takuulla auttaisi montaa ihmistä enemmän itsensä myymisessä.

Ja jos nyt kustannuksista aletaan itkeä, tai näytön puutteesta tehoaisiko moinen, niin ei huolta! Viisailla Naisilla on siihenkin ongelmaan ratkaisu. Kasataan kurssilaiset eri ammattiryhmistä. Pari personal traineria/ravitsemussuunnittelijaa, keittäjä/kokki, muutama kampaaja sekä kosmetologi (kyllä varmaan asiaan perehtynyt irtoripsiamatöörikin riittää), parhaat päivänsä nähnyt kiero myyntitykki, entinen vaatekaupan myyjä, markkinointimerkonomi kirjallisiin puuhiin, ja sitten vielä jokunen kirpputoreilla kiertämiseen pakon edessä erikoistunut köyhä rivityötön. Tietenkin eri ikäryhmistä, jonkunhan on osattava videointihommatkin.

Me voimme kyllä toimia muodikkaasti life coacheina tuolla kurssilla. Kokemusasiantuntijuushan on muotia. Lisätään opintoihin henk.koht. arvioinnin mukaan taideterapiaa, voimaannuttavaa valokuvausta, henkistä minää kehittävää kirjoituspajaa, metsäretkiä (koska jo 10 minuuttia metsässä vähentää stressiä) ja lainataan AA-kerholta ryhmäistuntojen tyyliä palanen (kuten ”minä olen erkkimarttipertti, ja olen työtön” esittäytyminen).

Näin kurssin saa huoletta venytettyä vaikka 10 viikon mittaiseksi. Osallistujien tyytyväisyyskin olisi takuulla korkeampaa luokkaa, kuin minulla muinoin.
Toisaalta vaikka en sillä tietotekniikan kurssilla oikeastaan mitään oppinutkaan, niin sainpa hienot todistukset.
Itse asiassa niin hienot, ettei yksikään seuraavista työnantajistani tainnut koskaan tajuta, etten ollut suorittanut oikeastaan yhtäkään kurssiosiota hyväksytysti. Ainoastaan osallistunut niille.