Korvamadon me liki kaikki tunnemme. Tiedämme, ettei se ole mikään lääketieteellisesti hoidettavissa oleva elävä loinen, vaan jostain päähän soimaan putkahtava laulun pätkä. Yleensä se kaikkein ärsyttävin, eikä millään häädettävissä. Häipyy vasta halutessaan.
Jos häipyy.

Näistä on jokaisella vaivasta joskus kärsineellä omat kokemuksensa. Edellisessä autossani radiolla oli tapana hypellä iloisesti kanavalta toiselle, kun ajelin pidempää matkaa SEEK-toiminto päällä. Niinpä korvamadoiksi saattoi muodostua hyvinkin mielenkiintoisia tarinoita. Tyyliin junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, Teuvo ota meidät kyytiin. Tai minä lupaan olla sinulle se päivä viimeinen, perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka.

Korvamatojen sukulainen on kappale, jonka yhdistää oitis johonkin tiettyyn aikaan sekä paikkaan. Muistaa tarkalleen jonkun vuosien takaisenkin tunnelman, jota muuten tuskin koskaan edes ajattelee enää.
Tiedä sitten, onko moinen onnellista vai onnetonta. Riippuu varmaan puhtaasti niistä muistoista.

Koska nyt eletään kuulemma kiihkeintä kesälomakautta aluillaan, pistetäänpä tähän pieni musiikillinen, vanha tarina – joka tietenkin Viisaan Naisen kyseessä ollessa kertoo teille myös suuren viisauden, eli paljastaa mikä tässä elämässä ja maailmassa todellista onnea on.
Ihan vain malliksi siitä, kuinka voitte itsekin tänä vuonna yhdistää kätevästi niin musiikin, korvamadot, muistot ja matkakuvaukset päiväkirjaan. (Älkääkä nyt sanoko, ettei sellaista kukaan enää kirjoita! Syytä olisi: mitä te muuten vanhainkodissa kiikkustuolissa lukisitte?).

Valokuvista en sano mitään. Muuta kuin että kannattaa ehkä hetki harkita ennen kuin läväyttää faceen tai instaan tai mihin tahansa someen ne riemukkaimmat juhliessa otetut selfiet sun muut.

Tarkemmin ajatellen kannattaa ehkä ajatella jopa seuraavaan päivään. Ellei peräti takaisin kotimaan kamaralle laskeutumiseen saakka.

VOL 1

Alta hevoskastanjoiden isojen kukintojen, ohi syreenin tuoksun, läpi rautaisen portin puistosta kadulle. Yö on täynnä mattamustaa taivasta, katulamppujen himmeitä kehiä, jarruvalojen punaisia välähdyksiä. Hellepäivän jälkeensä jättämää pehmeyttä, vieras kaupunki täynnä vielä vieraampia ihmisiä.
Radissonin edessä seisoo takseja jono. Takapenkin keskikohta on sivuja kapeampi, tai ehkä vain väsymystäni kuvittelen niin. Tällä kertaa radio ei soitakaan latvialaista listateknoa, vaan vanhaa jenkkipoppia.
While we are talking about all of the things that I long to believe. About love and the truth and what You mean to me.
Kaasua, jarrua. Liikennevalojen vihreitä, ja taas yllättäen punaisia. Huojahdus vasemmalle, toinen oikealle. Kaistanvaihdot ovat yhtä teräviä kuin kadunkulmien käännökset, kummallakin puolella istujan iholla auringon lämpöä käsivarsiani vasten. Vasen, oikea, vasen…
And I wanna lay You down in bed of roses…
Riikan yössä jopa Bon Jovi toimii.

VOL 2

Tallinnan kattojen yllä tuulee tuloillaan olevaa sadetta. Baaritiskillä vierekkäin katseet kahviautomaatin valkeissa kupeissa. Siirtymättä, liikkumatta. Odottaen. Viimeinen tunti vieraalla maalla enää minuuttien päässä.
Oh baby, baby it`s a wild world…
Kääntyessä kasvot hetken vastakkain, silmät suoraan kohti.  Älä sano mitään.  Älä nyt. Kuuntelen kun ajattelet.
Oh baby, baby it´s a wild world, it´s hard to get by just upon a smile.
Kietoudun punaiseen huopaan. Annan tuulla.

VOL 3

Tanssiparketilla on tyhjää, liike ovella käy vastavirtaan. Kaikilla on kiire tunkea ulos laivasta ensimmäisten joukossa. Tiskilläkään ei tarvitse jonottaa, mutta musiikki soi yhä.
Jokainen päivä on liikaa nyt kun mä ilman sua jäin. Mä liikaa kurkoitin tähtiin, ja liikaa, sehän jo nähtiin, rakastin…Sä pystyit lämmön tuomaan ja onnen antamaan…
Kahvi on kuumaa, satama-altaan vesi ikkunoiden takana harmaanvihreää. Helsinki pelkkää hämärään häviävää betoniseinää. Mietin voiko kukaan koskaan kurkottaa liikaa tähtiin, tai antaa toiselle rakkautta, jota ilman ei voisi elää.  Kaikesta jää henkiin. Aina.
Ja onni, sehän on auton perseenlämmitin kylmässä yössä kotimatkalla.

 

KAPPALEET: Bon Jovi, Bed of roses
                      Cat Stevens, Wild world
                      Päivi Paunu, Jokainen päivä on liikaa