Milloin ihminen on jo liian vanha, väsähtänyt, turvallisuushakuinen tai vain liian jämähtänyt myllertääkseen elämänsä?
Näin kysyi eilisessä tekstissä vieraileva viisas nainen – sillä meitähän on. Enimmäkseen kokemuksesta oppineita, mitä r-alkuisiin asioihin tulee.

Siinä, missä vieraileva viisas nainen lopuksi päätyi valitsemaan r-alkuisista sanoista rahan ja kaikki mahdolliset ylityöt, valitsee moni meistä toisin. Tai ainakin haluaisi valita. Mutta kuten laulussa lauletaan, rakkaus on ruma sana.
Ei ehkä alkujaan, vaan vasta elämän mukaan tuoman kokemuksen sellaiseksi muuttamana.

Tämä Viisas Nainen itse on aina ollut huono puhumaan ääneen mistään r-alkuisesta. Olkoot raha tai rakkaus, vaikeita asioita käsitellä molemmat. Välillä suorastaan kuoleman vakavia.

Rakkaus on raaka laji. Siinä on otettava vastaan mitä tulee. Sekä hyvät, että huonot päivät.
Toisinaan se myös loppuu – ja harvemmin molemmilta osapuolilta yhtä aikaa. Enemmän toivonut kokee tehneensä mahalaskun, nolosti kaikkien nähden. Epäonnistuminen parisuhteessa saa kokemaan itsensä epäonnistuneeksi yksilönäkin.

Vielä julmempaa, ellei etsimisestä huolimatta löydä ketään, jolle r-alkuisia sanoja lausua.
Vai onko sittenkin vielä sitäkin julmempaa löytää joku, jolle ne sanat lausuu saamatta vastakaikua tunteilleen?

Joka tapauksessa Viisas Nainen ei suosittele ketään suurissa tunnekuohuissa hyppäämään koskeen, ei sanan mukaisesti eikä kuvainnollisesti. Elämää ei kannata pistää uusiksi, ennen kuin on varma. Siis todella varma.
Vasta kun sananlasku tuttu helvetti on parempi kuin vieras taivas tuntuu järjellä kylmän rauhallisesti ns paskapuheelta, kannattaa lähteä. Hyvässä järjestyksessä, eikä ovia paiskoen.

Tämä kaikki tietenkin vain siinä tapauksessa, ettei parisuhde ole paljastunut väkivaltaiseksi, tai muuten itselle vahingolliseksi. Silloin on syytä pakata kassinsa mahdollisimman nopeasti, ja poistua vielä nopeammin. Toiseen aikaan, toiseen maailmaan.

Aina kannattaa kuitenkin luottaa ”omenateoriaan”. Niin kauan kuin asioita epävarmana vatvoo, on kuin puussa kasvava omenanraakile. Se, joka vasta kypsyttyään tippuu alas itsekseen.

Itse pakkailen jo toista kertaa vuoden sisällä. Pysyttyäni edelliset 30 vuotta tiukasti paikoillani. Kuvitellen juurtuneeni, kasvaneeni kiinni yhteen ja samaan maisemaan.

 

keitti%C3%B6.jpg

 

Näin kuitenkin kävi. Nähtävästi Viisaan Naisen sisällä asui vielä toinen nainen, joka ei ollut liian vanha, väsähtänyt, turvallisuushakuinen tai vain liian jämähtänyt myllertääkseen elämänsä.
Saattoi myös käydä niin, että kun elämään palasi joku, joka uskalsi sanoa sen r-alkuisen ihan ääneenkin, jopa jalat tiukasti maassa normaalisti kulkeva Viisas Nainen päätti hypätä koskeen.
Kurkotella taivaita.
Vielä yhden kerran.

Ja kyllä, se on sen arvoista ollut. Vasta kun jostain luopuu, voi jotain saada tilalle.