P1070705.jpg

 

Unelmakoti, sellaisestahan me liki jokainen lienemme joskus haaveilleet. Olkoonkin, että sen Juuri Oikean asunnon koko sekä muoto muuttuvat kuin juokseva vesi. Aina eteenpäin, yhä uudesta ideasta seuraavaan.

Asuntomessujen suosio perustuu melko pitkälti kai näiden unelmien ruokkimiseen, uusien luomiseen ja haaveiden kasvatteluun. Toki mukana on varmasti iso annos ns. tirkistelyn haluakin. Ja totta kai väheksyntää, ellei peräti paheksuntaa no tuommoista en kyllä ikinä huolis, en vaikka maksettais!

Joka tapauksessa Viisas Nainen käväisi Asuntomessuilla Korialla, Kouvolan kaupungissa joka myös Kouvostoliittona (kaikkea kivaa betonista) tunnetaan. Messualue olikin kiintoisa, vanha punatiilinen varuskunta. Sen vanhojen, alkuperäisten rakennusten viereen oli kohonnut uusi pientalorykelmä. Useita siirreltäviä minikoteja myös.

Hulinaa piisasi. Joihinkin kohteisiin oli suorastaan turha jäädä jonottelemaan.

No, toiset tykkäsivät isoista lasitetuista terasseista, toisten mielestä ne muistuttivat akvaarioita, hyi hyi. Pienet huoneet olivat joko ihan söpöjä/toimivia, tai sitten ällöttävän ahtaita. Sosiaalisuus ja Virkkulakylän idea eräänlaisista soluasunnoista kiehtoi sosiaalisia, kammoksutti erakoita.
Näinhän se menee: kaikki ei koskaan miellytä kaikkia.

-Eikä kaikille jää unelmistaan hyvä mieli. Järki kertoo, ettei niiden toteuttamiseen tule ikinä tilaisuutta. Lottovoitto osuu harvalle.

Viisas Nainen istuu erään taloyhtiön hallituksessa, erinäisten sattumusten seurauksena. Tällä viikolla hallitus on joutunut pohtimaan mihin toimenpiteisiin ryhdytään vastikkeensa maksamatta jättäneen perheen kohdalla. Annetaanko varoitus, vai otetaanko asunto haltuun.
Vaikea paikka, täytyy tunnustaa.
Iltaisin nukkumaan käydessään, oma katto pään päällä turvattuna, ei voi olla ajattelematta mikä tuska, hätä sekä uupumus monessa muussa kodissa vallitsee.
Unelmien sortuminen sattuu aina.
Kipeästi.