Kaupungissa autoilu syö paitsi kytkintä, myös hermoja. Viisas Nainen on toki asunut ja ajellut aikoinaan jopa Helsingissä, mutta siitä on suunnilleen miljoona vuotta = pienemmätkin taajamat ovat alkaneet vaikuttaa suurilta. Niinpä niitä kannattaa vältellä parhaansa mukaan.
Tai ainakin vetää heti sovinnolla parkkiin, ja kipitellä asiointimatkat. Olemattomiahan ne kuitenkin ovat. Plus tietty sitä kuuluisaa, paljon mainostettua hyötyliikuntaa.

No, kävi joka tapauksessa niin, ettei kaupunkiin menoa voinut välttää. Mies tarvitsi sekä passikuvat, että passihakemusta täyttämään poliisilaitokselle. Edellinen punakantinen matkustusasiakirja oli päässyt vanhenemaan, joten netissä homma ei hoitunut.

Valitettavasti Viisas Nainen on jo kauan sitten päättänyt sen ajavan, jonka autolla ollaan liikenteessä. Ja mikä vielä valitettavampaa, Viisas Nainen ei aamusella anopille ja appiukolle käymään lähtiessä muistanut ajatella päivää loppuun saakka – ainoastaan bensamittareiden lukemia.

Viisaan Naisen Mies ei ole kauheinta opastavaa sorttia, päinvastoin. Kaupungeissa paljon autoileva silti, ja niinpä alettiin heti kohta alkajaisiksi hieman Keskustella. Mihin laitetaan parkkiin, mikä voi kiristää noin hermoa jne.
Lopputuloksena Mies ilmoitti olevansa erittäin vaikuttunut. Yli vuosi saman katon alla, nyt vasta ensimmäistä kertaa kuuluvilla Viisaalta Naiselta korkeampaa sekä kuuluvampaa äänensävyä. Kuulemma hetkittäin jopa kireää.

Joka tapauksessa passikuvat saatiin ongelmitta, nopeastikin. Sen jälkeen suunnattiin poliisilaitokselle. Sivukatuja koukkien, tietty. Miehen mukaan reitti oli sieltä sujuvampi.
Viisas Nainen ei ota tähän enää kantaa. Ehkä näin, ehkä ei. Perille päästiin. Piste.

Poliisilaitoksen luukuilla istui henkilökuntaa reilusti. Vuoronumero näytti kohtuullista odotusaikaa. Vaan mitä kävi? Ilmeni nopeasti, ettei luukkujen päällä vaihtuvissa numeroissa ollut mitään maallikolle avautuvaa logiikkaa. Numeron lisäksi lapuissa näet oli kirjaimiakin.
Käytäntö näytti olevan vähemmän toimiva kenenkään kannalta: sieltä sitten lasin takaa huudeltiin odottajille aulaan, että tälle luukulle voisi tulla, huhuu.

Viimeksi kun Viisas Nainen vieraili kyseisellä laitoksella asioimassa, virkailija paljasti uuden tietojärjestelmän olevan täysi p*ska. Paperikuvat pystyi ongelmitta liittämään asiakirjoihin, hienosti sähköisessä muodossa saapuneita ei.

Jäämme odottamaan kuinka Miehen passi löytää aikanaan vastaanottajan. Ja onnistuuko sen lunastaminen – ilman voimassa olevaa passia. Vai pitääkö Miehen tehdä valtakirja Viisaalle Naiselle, joka sitten hakee passin.
Tekisi mieli laulaa vanhan laulun sanoin onko järkee vai ei…

Se näkee, joka elää. Tunnustaa täytyy näin lopuksi lipsauttaneensa viime postauksessa pienen lapsuksen eli virheen. Olihan siellä asuntomessuilla pikaisesti piipahdettu jo edellisenä keskiviikkona – nyt vasta vaan tuntui ensimmäistä kertaa eläissään moisilla olleelta, kun kolusi taloja koko päivän ja ehti nähdäkin suunnilleen kaiken.