P1070677.jpg

Ulkonäköön takertuminen, kuten nyt edellisen postauksen ylipaino ja kehopositiivisuus, on monen mielestä yhdentekevää. On niin paljon tärkeämpiä asioita. Niin paljon niin paljon suurempia asioita. Iloa, riemua, onnistumisen hetkiä, saavutettuja tavoitteita - mutta myös surua ja murhetta. 
Ja ne jos mitkä, ovat ne tärkeysjärjestyksessä kärkeen kiilaavat.

Usein on kuitenkin niin, että kun työnsä puolesta jatkuvasti joutuu kosketuksiin vain noiden elämän raskaiden puolien kanssa tarrautuu mieluummin johonkin muuhun. Ihmisen mieli tunnetusti suojelee itseään liialta taakalta.
Julkkisten kuolema aiheuttaa kollektiiviseksi suruksi kutsutun tilan. Vain lehtien sivuilta tai televisiosta tutun ihmisen kuolema suunnilleen suistaa raiteilta herkimmät ja heittäytyvimmät.

Vaikka Viisas Nainen kuuluu uskonnottomien kastiin ja on vakaasti sitä mieltä, että meillä kaikilla on jo maan päällä taivaamme ja helvettimme, on suhde kuolemaankin muovautunut suunnilleen islamilaiseksi. Lähtö ei ehkä ole Allahin kädessä, mutta jonkun suuremman sattuman määräämää kuitenkin: kun se tulee, se sitten myös tulee. 
Elämä jatkuu muiden osalta, tahdot tai et.
Se jatkuu, vaikka tuntisit ettet mitenkään pysty jatkamaan. 

On siis paljon parempi keskittyä märehtimään jotain maallista sekä konkreettista. Kuten vaikka painon kurissa pitämistä. Siinä pysyy pääkin kurissa paremmin.

Sillä niinhän se on, että itsemme kanssa me elämään joudumme. Vähemmän muiden. 
Itseään ei pääse karkuun, muita kyllä. Ainakin ajoittain.