20190813_201149.jpg

Joskus iskee hetki, jolloin tuntee itsensä auttamattomasti juntiksi. Kokee jopa pientä syyllisyyttä siitä, että on ihan vaan huoleton ja tavallisen arkinen. Viisaalle Naiselle kävi näin tällä viikolla. Kosmetologin penkissä.

Kuuman kesän jälkeen iski jostain ajatus käydä putsauttamassa naamansa vähän perusteellisemmin. Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt useampi vuosi, mistä kosmetologityttö torui sormeaan heristäen. Vaikka kuinka olin diskannut valintaa tehdessäni kaikki ne hoitolat, joiden kuvissa poseeraa paksulti sekä huolella meikattu valkyyria.
Kyllä vain silti tunti itsensä hetken verran ihan juntiksi, kun huolettomasti pukeutuneena yritti tehdä selkoa ihonhoitorutiineistaan. Ai mikä kasvovesi, ööö tuota... Ai suojaanko ihon saunaan mennessäni? Ööööö tuota... Jaa käytänkö kuinka usein kosteuttavia ja syväpuhdistavia kasvonaamioita? Öööö no...

Hyväähän se tietysti teki. Joskaan ei ihmeitä tietenkään.

Onneksi on myös paikkoja, joissa saa aivan vapaasti olla juuri niin huoleton pukeutuja kuin miltä vapaapäivänä tuntee tahtovansa olla. Entisen, vapauteen oravanpyörästä heittäytyneen työkaverin luona ei paljon jäykistelty. Sitä paitsi taluttaessaan hevosta pois laitumelta ja istuessaan tallin seinustalla muuttolintujen auroja katselemassa Sievin turvasaappaat sekä kulahtamaan alkanut, ylisuuri parkatakki tuntuivat täsmälleen oikealta, tilanteen mukaiselta pukeutumiselta.

Ja maailman parantaminen jos mikä ei ole vaatteista kiinni. Hyvässä, mieltä keventävässä ja voimaannuttavassa keskustelussa tärkeintä ovat aatteet. Hetkeen pysähtyminen, sen jakaminen.

Elämä on. Tässä ja nyt. Nautinnollista. Muusta viis.
Onni on parhaimmillaan pieniä asioita.