Kuvan mahdollinen sisältö: taivas, pilvi ja ulkoilma

Suomalaiset lakkaavat lisääntymästä. Valtiovalta huutaa synnyttämään, ja siten rakentamaan turvatumpaa tulevaisuutta.

Valitettavasti tässä vain tunnutaan unohtavan, että jollain ne lapset on elätettäväkin. Myös itse olisi hyvä elää.
Ja sehän ei olekaan mikään ihan yksinkertainen temppu enää nykyään. Sanotaan korkeasta elintasosta mitä sanotaan.

Työvoimapulan uhkaamilla terveydenhoitoaloilla tienataan nipin napin parin tonnin päälle. Bruttona. Siitä kun repii asunnon ensin päältä, niin ei paljon leveillä lopuilla. Kahdestaan on tietysti hieman helmpompaa, mutta silti. Nykyään parisuhteille ei anneta entisaikojen kestotakuuta. Enää ei jäädä kärvistelemään, vaikka tulisi tulta ja tulikiveä, vaan lähdetään reippaasti eri suuntiin. Mitä vähemmän lapsia, sitä helpompaa aloittaa alusta.

Nykyiset lisääntymisikäiset ovat kokeneet karusti 90-luvun laman. Se on tehnyt varovaiseksi, viisasta kyllä. Pätkätöiden ja työelämän sirpaloitumisen keskellä saa keplotella kieli keskellä suuta pärjätäkseen ilman leipäjonoon joutumista. Muualle muuttamisen myötä tukiverkot ovat olemattomat. Lamakauden lapsista harvalle on jäänyt vanhemmilta saatua pesämunaakaan. Maksuhäiriömerkintöjen käyrä kohoaa yhä ylemmäs päivä päivältä. 

Nykynaiset tajuavat joutuvansa pahimmassa tapauksessa kantamaan koko vastuun arjesta yksin heittäytyessään äideiksi. Työhaastattelussa lapset ovat miinusta, niistä seuraa poissaoloja ja muuta riesaa. Viisas mies osaa laskea paljonko lapsi pahimmillaan maksaa: yli satatuhatta elatusapumaksuina. Investointi, jota et välttämättä edes koskaan näe, kun äiti heittäytyy muuttamaan mahdottoman matkan päähän tai on pelkkä yhden yön vahinko.

Ketään ei tosiaan pidä syyllistää lapsettomaksi jättäytymisestä. Se on monelle pelkkää inhorealismia, matematiikkaa ja survival game suomalaisittain.
Toisekseen kaikki eivät tosiaankaan saa lapsia, vaikka kuinka tahtoisivat. Eivät millään keinolla.

Viisas Nainen on lisääntynyt tasan yhden kerran. Jokseenkin tasan 30 vuotta takaperin, juuri pahan laman alla.
Siinä oli tasan yksi kerta tarpeeksi. 
Leivän repiminen ja arjesta selviäminen oli aivan riittävän haasteellista. Useamman kanssa se olisi ollut suorastaan tappavaa. 
Joskin antoisaa, monta hienoa sekä hyvää hetkeä antavaa. 
Jokaisella olkoon vapaus valita, ja olla tuntematta syyllisyyttä valinnoistaan. Jos Suomi tuntuu liian paskalta paikalta synnyttää tänne uusia ihmistaimia, niin sitten se myös on päätöksen tekijän kohdalla sitä.