20171111_162209.jpg

Parisuhde tuntuu olevan uhanalainen laji, ellei peräti sukupuuttoon kuolemassa. Ainakin perinteisen perheen kohdalla pelätään näin käyvän, mikäli lehtiä on uskominen. Ihmiset eivät lisäänny, eivät avioidu, eivät haaveile omakotitalosta, farmariautosta ja nälkävuosien mittaisista asuntolainoista.
Sen sijaan eletään päivä kerrallaan, tyydytään kevytsuhteisiin tai yksin olemiseen, ja koetaan tulevaisuus synkkänä.

Tilastojen mukaan asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen. Avioliiton juridisella, saati yhteiskunnallisella puolella ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen. Avoparikin saa jo vuokra-asunnon, toisin kuin menneillä vuosikymmenillä. Lapsia pääsee lipsahtamaan alulle vahingossa harvemmin, kiitos ehkäisyvälineiden kirjon. Omakotitalot ovat homeessa tai pätkätyöläiselle tavoittamattomissa. Autoilu on syntiä.
Ja dadaa, huonosti koulutetut miehet eivät kelpaa naisille! Mitä kukaan tuskin ihmettelee, sillä olisihan ihmisen hyvä pystyä itsensä elättämään. Harvempi nainen etsii isäehdokasta, joka pitäisi pystyä kustantamaan kaikin tavoin.

Viisaan Naisen huomioiden mukaan kaikenlaiset ns. paritusohjelmat televisiossa ovat kuitenkin kovaa kamaa. Niitä ei tarvitse edes katsoa itse, iltapäivälehtien otsikot kertovat missä mennään.
Samalla ne kyllä kertovat Viisaalle Naiselle myös miksi kyseiset ihmiset yhä etsivät paria. Harva nainen tahtoo tossukkaa miestä, joka ei uskalla sanoa mitä tahtoo tai ajattelee, vaan menee mieluummin nurkan taakse itkeä tihrustamaan. Yhtä vähän menee kaupaksi nihkeästi asioistaan puhuva, tai komentelemaan sekä arvostelemaan taipuvainen.
Eikä se riitä, että tahtoo minkä tahansa parisuhteen. Olisi hyvä löytää ensin joku, jonka kanssa ja juuri vain sen kanssa parisuhteen haluaisi luoda.

Viisasten Naisten klaanissa on kokeiltu kaikki tavat päätyä saman katon alle toisen ihmisen kanssa. On seurusteltu ensin pitkään, on jätetty seurustelematta. Kokemus on osoittanut ettei kumpikaan vaihtoehto ole yhtään kevyempi. Kaksi ihmistä kun laitetaan saman katon alle ja samojen seinien sisälle rakentamaan yhteistä arkea vääntöä syntyy aina. Enemmän tai vähemmän.
Ennen sama aloitettiin useasti vasta papin aamenen jälkeen. Ei oltu välttämättä saatu yöpyäkään toisen vieressä. Vähintään kihloissa oli ensin oltava. Kihlauksella oli jopa juridinen merkitys. Se oli myös selkeä lupaus avioliitosta.

Elämä oli yksinkertaisempaa ehkä vain siksi, että vaihtoehtoja oli vähemmän?
Niin tai näin, jokaisen toista ihmistä rinnalleen kaipaavan soisi kyllä sellaisen löytävän. Mieluisankin.
Sairastaminenkin on paljon helpompaa, jos joku pikkuisen passaa, antaa teetä ja sympatiaa.