k%C3%A4nnykk%C3%A4%20173.jpg

Vaitiolovelvollisuus sitoo monia muitakin ryhmiä, kuin vain sairaalahenkilöstöä. Se sitoo jopa muita potilaita, tiesittekö sitä? Vaikka kuinka päivystyksessäkin näkisi kuvassa olevan kaltaisia iloisia rypöjiä, siitä ei sopisi kylillä julistella. Tekisi miten paljon tahansa mieli herkullisia juoruja paikkakunnan kuuluisuuksista levitellä.

No, tämä oli vielä helppo. Vaan kinkkisempiäkin tilanteita saattaa tulla vastaan. Päiväkodista vanhainkotiin saakka, koko elinajan janalla. Henkilökunta joutuu oman vaikenemisensa vannomaan nimikirjoituksellaan kirjoihin ja kansiin, omaisien ym. "sidosryhmien" on se vain omassa päässään miellettävä. Kutittelisi kielen päällä makeasti tai ei.

Joskus tietysti asia tuo eteen jopa koomisia tilanteita. Harmittomampia. Turha käydä iskeskelemään jälkeenpäinkään sitä pelastavaa hahmoa, joka sinut on jostain ojan pohjalta pelastanut, kun olet sinne räkäkännissä kupsahtanut. Tai näytellä herttaista ja huolehtivaista, oikeaa unelmien valintaa, jos olet edellisellä tapaamiskerralla yrittänyt turpiin vetää, haukkunut rumasti ja käyttäytynyt muutenkin varsin epäkunnioittavasti.

Edes taksikuskin ei passaa paljastaa ketä siellä takapenkillä kutemassa viikonloppuöinä olikaan, ja kenen osoitteeseen kukakin kuskattiin. Lukemattomissa ammateissa joutuu teeskentelemään kuuroa, sokeaa ja dementiaa potevaa.

Mutta entäs kun joku läheisesi hehkuttaa löytäneensä varsinaisen unelmakumppanin, raittiin, reippaan sekä rehellisen - ja sinä olet tavannut tyypin noin kymmenen kertaa A-Klinikan katkolla, lukenut vireillä olevien petossyytteiden listan ja ei jestas sentään, eikö vain ollut parista pahasti tarttuvasta taudistakin maininta papereissa? Mitäs teet?
No, totuutta et ainakaan tokaise. Käytät sitten vain kaikki mielikuvituksesi sekä luovuutesi saadaksesi järjen palaamaan onnettomasti ihastuneen päähän. Pelkäät pahinta ja toivot parasta.

Elämä tekee epäluuloiseksi, kokemukset kyynisiksi. Rehellisyys ei ehkä peri maata, väittää vanha sanonta mitä tahansa. Helpommaksi se kuitenkin monta mutkaa oikoo. Seurustelukumppanille kannattaa kertoa jo alkumetreillä suurimmat sähläilynsä, niin ei tarvitse suotta miettiä pitääkö potentiaalinen ehdokas hylätä työpaikan takia: eli siis sen, mitä siellä saattaa silmiin omasta CV:sta sille toiselle osua.
Tietosuoja on onneksi vahva, lokitietonsa voi pyytää tarkistamaan esim. terveydenhuollosta. Edes lähiomaisten sairauskertomuksiin tai muihin ei saa vilkaista, naapureista puhumattakaan.
Joskus on kuitenkin työn puolesta pakko, joten parempi pysytellä valkoisia valheita latelematta.

Ja jos nyt ajattelette, että eipä koske minua, niin miettikääpä uudelleen. Vinkautitko etukorttia kaupan kassalla? Kerättiinkö samalla asiakastietosi? Kyllä vain. Käytitkö auton huollossa? Näkikö asentaja samalla, että mersusi omistaakin rahoitusliike, etkä sinä? Annoitko osoitteesi harrastusryhmän rekisteriin? Siis sen, josta kaikki voivat nähdä ettet ostanutkaan asuntoasi, vaan maksat vuokraa kaupungille?

Jo vain, Isoveli valvoo meitä kaikkialla - sille emme mahda mitään, mutta suumme voimme näistä sulkea.