P1080084.jpg

Tuli pitkästä aikaa testattua VR eli Valtion Rautatiet.
Ei ollut muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Lippuautomaatti sentään löytyi, ja jopa toimi. Hinnoittelu tosin on melko mielenkiintoinen: koskaan et voi ennalta enää tietää mitä matkasi maksaa, vaan se veivailee edestakaisin. Kai kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Se kysyntä vain ei siitä kohene, että junat ovat aina myöhässä. Tällä kertaa 24 minuuttia, perillä jo enemmän. Tunnelma nousi suorastaan kattoon konduktöörin kuuluttaessa etteivät jatkoyhteydet odota. Jokainen voi tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla, eli miettiä jatkoyhteytensä uusiksi. Turistit varsinkin olivat ihan mitä mitä, useammallakin kielellä. No, ajatelkaamme positiivisesti: jokainen junamatkasi on ennalta aavistamaton suuri seikkailu! Koskaan et tiedä mistä itsesi löydät tai koska, ja miten loppujen lopuksi.

Menomatkalla junassa oli onneksi vain yksi kerros. Palatessa pisti pahan: automaatti antoi paikat ravintolavaunusta 2. kerroksesta. Hytkyvässä junassa on melko mielenkiintoista taiteilla ja tasapainoilla. Vielä jännemmäksi meno muuttuu, jahka porhalletaan kohti määränpäätä. Turhia ei pysähdellä, mikäli mielit ajoissa ehtiä ulos laiturille joudut siirtymään hyvässä ajoin ne saamarin pikaraput alakertaan valmiiksi lähelle ovea.

Asematunneleissa on niissäkin omat riemunsa. Eikä nyt tarkoiteta grafitteja tai sitä ikuista ns. pissan hajua. Amatöörin suunnistustaidoilla osuu ulkomaailmaan takuuvarmasti aina väärältä puolelta tai suunnalta.
Jos siis osaa - kaikkien logiikka ei riitä siihen, että Raide 1. tarkoittaa suomeksi maantasalla, aseman vieressä.

Mutta hei, kohti uusia seikkailuja! Nythän saatiin eteläänkin lunta, joten kohta VR voi sentään syyttää sitä myöhästymisistä!