P1060561.jpg

Isänpäivä meni, mutta jatketaanpa vielä pari riviä isyydestä. 
Siitä, mitä se edes tarkoittaa jokaisella lienee oma mielikuvansa ja ajatuksensa - monella myös jotain mallia saatuna.

Mutta entäpä ne ilman isää ja siitä saatua mallia kasvaneet/kasvavat pojat? Viisaan Naisen kokemuksen mukaan mies voi olla varsin hyvä ja ennenkaikkea lapsilleen rakas isä, vaikka itse olisikin isättömänä kasvanut. Kuin myös päinvastoin, tietty.

Viisas Nainen ei voi kuitenkaan olla pohtimatta ilman isää kasvamisen merkitystä nykyiseen syntyvyyden laskuun. Ja varsinkin siihen, etteivät nuoret miehet enää tahdo perustaa perhettä. Nekin, jotka tahtovat pariutua jonkun kanssa saman katon alle eivät monet hommaa hallitse, vaan ero tulee alta aikayksikön. Miksi?

Entäpä jos kyse onkin siitä, ettei osaa kaivata sellaista, mistä ei mitään tiedä? Sellaista, mitä ei ole koskaan nähnytkään? Tai jos on nähnyt vain kaljapullon kanssa huolettomina sohvalla makaavien, vaihtuvien ja välillä puolisoaan turpiin vetävien ns. isäpuolten pitkän rivin? Mikäs sen helpompaa kuin isona heittäytyä itse samanlaiseksi "putkikassimieheksi", liihotella krapulasta seuraavaan ja asunnosta toiseen.

Pahinta kaikesta ovat niin sanotut curling-vanhemmat. He, jotka tasoittavat tien lapsilleen jokaista pikkuistakin möykkyä myöten. Miten se poikalapsi pärjää jonkun naispuoleisen kanssa saman katon alle muutettuaan, jolta ei ole kotona vaadittu mitään? Onko ihme, jos mimmillä menee hermo avuttomaan sohvaperunaan, joka vain odottaa kaiken jotenkin salaperäisesti tapahtuvan, sen toisen vastaavan sekä huolehtivan kaikesta?

Hyvät äidit, älkää helvetissä hemmotelko pikku palleroitanne pilalle! Vaikka kuinka pitäisi ottaa matsia ja purra hammasta, tehkää niin. Olkaa se, joka päättää ja sanoo miten asiat ovat. Joustakaa jossain pienessä, mutta säilyttäkää suuret linjat. Keskustelkaa. Luottakaa siihen, että lapsellanne on aivot: kyllä se perusteluja ymmärtää.
Päiväkoti ja koulu eivät vastaa kaikesta, kyllä se vastuu on teillä.  

Missään tapauksessa älkää tehkö kuten erään työnantajan kauhistelema äiti. Se, joka soitti liki täysi-ikäisen lapsensa puolesta avoinna olleesta työpaikasta.
Jep, ei tullut töitä.
Eikä siitä pojasta varmaan ikinä mitään, kiitos siitä kuinka avuttomaksi oli kasvatettu.