26685688_1601299026617586_19713379389102

Isänpäivä ei ole kaikille suurta juhlaa. Se on myös suurta surua monelle. 

Kaiken markkinahumun ja kermakakkujen kuorrutuksen alle mahtuu monta murheellista tarinaa. Vielä aikuinen mieskin voi kaivata tuntemattomaksi jäänyttä siittäjäänsä. Vielä pahempaa, jos tuo valokuvan pelkkä nimi kieltäytyy jälkeläistään tapaamasta. Helpompaa niillä, joilla sentään hautakiven ääressä yhteisten vuosien muistot.

Monesta miehestä ei koskaan tullut tai tule isää. Ei vaikka kuinka hartaasti toivoisi. On niitäkin, joiden isyyden on katkaissut lapsen kuolema.

Viisas Nainen tuntee suoranaista raivoa jokaisen erossa vailla toistaan jääneen isän ja lapsen kohdalla. Syyllisyydestä riippumatta. Joskus on toki lapsen paras pitää psykopaattia lähentelevä isä loitolla. Liian monesti taustalla vain löytyy riitaisa erotilanne, jossa äiti ajattelee omia kaunojaan, mutta ei sitä lainkaan miten haavoittaa lastaan mustamaalaamalla toista vanhempaa ja kieltämällä isän tapaamisen. Ne elatusapumaksuthan kyllä kelpaavat, tietenkin.

Jokainen tässä yhteiskunnassa huonommin pärjääväkin on jonkun isän lapsi. Isyys on helppoa kun lapsi loistaa. Todellista mittaa siitä otetaan kuitenkin vasta kun menee huonosti. Viisaita ovat ne miehet, jotka tukevat, eivätkä kaada lastensa niskaan paineita omista toteutumatta jääneistä unelmistaan.

Ja jos se isä, pappa tai ukki on alkoholisoitunut käy kahvilla vasta selvänä päivänä. Muista, että olet itse vastuussa omasta onnestasi sekä elämästäsi. Kaikesta et voi syyttää ns lasista lapsuutta, osan virheistäsi teet siitä riippumatta.

Joka tapauksessa onnittelut isille, isien lapsille ja muille mörökölleille!