76915448_10207161836602028_7176319670721

Viisaiden Naisten klaanissa on väännetty välittämisestä. Siis ei minkään tavaran paikasta toiseen siirtämisestä, vaan toisesta ihmisestä välittämisestä. Eli taas näitä vaikeita tunteisiin meneviä ja niitä kuumentavia juttuja, tiedättehän.

Onhan nääs niin, että jokainen meistä määrittelee jokaisen käsitteen omalla tavallaan. Se, minkä toinen kokee olevan aitoa välittämistä, saattaakin itse kohteesta olla silkkaa vittuilua. 
Mutta samalla tavalla kuin curling-vanhemmat pilaavat lapsensa ei myötäkarvaan silittäminen ja voi voi sentään hymistely ole paras vaihtoehto vaikeissakaan asioissa. No, viestinviejät on kautta historian ammuttu, sen tiedämme. 
Tiedämme myös kuitenkin sen, kuinka iloisina rannalla lekottelevia kannattaa varoittaa lähestyvästä tsunamista - silläkin uhalla, että herneethän siellä sieraimiin vetäistään. Moinen pahanilmanlintu kivitetään.

Onko siis parempi olla hiiren hiljaa ja antaa toisen nilkuttaa kohti tuhoa, vaiko niiden sieraimiin vedettävien herneiden uhallakin aukaista suunsa? 

Paljon puhutaan varhaisen puuttumisen mallista ja elämänhallinnasta. Siitä, mitä ylipäätään hyvä elämänhallinta on. Millaisiksi määritellään ns säälliset kotiolot. 
Pyhän Byrokratian kanssa painiessa ihmisen oikeus elää kuten tahtoo jää välillä toiseksi näille määritteille.

Viisas Nainen ja Mies havahtuivat keskustelemaan aiheesta pitkään sekä hartaasti. Siis siitä, mitä ja millaista se välittäminen sitten meidän suhteessa on. Miten se meillä määritellään. Samoilla linjoilla mentiin, onneksi. Tähän ikään mennessä molemmat ovat oppineet,  etteivät oleellisinta ole ne kauniit puheet, vaan arkipäivän pienet teot. Siistinä ja puhtaana pysyvä koti, tappelematta jakautuvat kotityöt, toisen sekä yhdessä sovittujen asioiden kunnioittaminen.
Se, että asioista voi aina keskustella ilman kurkku suorana huutamista. Aikuisten ihmisten ei tarvitse synnyttää riitaa joka hemmetin havunneulasesta.

Samaa keskustelua Viisas Nainen uskaltaa suositella käytäväksi kaikissa kodeissa. Kiihkottomasti.
Siinä voi paljastua mielenkiintoisia pikku juttuja esimerkiksi joulusta. Sillä kuulkaa, jos vaikkapa mies kuuntelee koko vuoden rutinaa paskasta paistinpannusta, niin sellaisestahan se loogisesti olettaa teidän aattona ilahtuvan. Ja jos taas pistelette menemään niissä pieruverkkareissa arjesta juhlaan, keväästä seuraavaan, niin kuinka mies voisi edes kuvitella teidän toivovan jotain hepeneitä, koruja tai muuta pientä kivaa? 
Jos murjotamme muistamatta jääneistä nimipäivistä tai saapumattomista suklaarasioista eihän meitä se toinen petä, vaan omat odotuksemme - se oma käsityksemme välittämisestä, jollainen toiselle ei ole paria hiekanmurua merkittävämpää. 

Ihmistä on siunattu puheen lahjalla, joten hei, mitäs jos käytettäisiin tätä loistavaa taitoamme! 
Ja jos elämä on mennyt siihen pisteeseen, jossa kaikki muut tuntuvat olevan täysin paskoja ja mitään mistään ymmärtämättömiä voisi olla hyväksi edes parin sekunnin verran pysähtyä miettimään onko siinä omassa näkökulmassa laajentamisen varaa. Siitäkin huolimatta, ettei totuus miellytä kaikilta osin. Ainahan voi korjata kurssia, itselleen helpommaksi.