Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Pitkä pimeä vuodenaika vie virrat monesta parisuhteesta. Marraskuussa kadehditaan karhua, joka saa vain nukkua kevääseen saakka, ja ahdistutaan lähestyvästä joulusta. Pitää sitä ja pitää tätä, vaikka mitään ei jaksaisi. 
Ja miksi muka pitää? Siksikö, että niin on tapana aina ollut, ja näin ollen tulee aina olemaankin?

Todennäköisesti monessa parisuhteessa murjotetaan pikkujouluistakin. Joko siksi, että niitä on, tai siksi ettei niitä ole. Mikä pahinta, puolison voi joutua hampaita narskutellen laskemaan juhlahumuun yksin.

Pahinta on kuitenkin yksinäisellä. Hänellä, jolle ei kutsuja satele. Ei pikkujouluihin, eikä välttämättä kenenkään herkkuja notkuvan joulupöydän ääreenkään. Tänä vuonna tosin voi jättää murehtimatta saako yhtään joulukorttia. Postin lakko kohtelee siinä kohdin tasapuolisesti kaikkia jättäen laatikot tyhjiksi tulevista tervehdyksistä.

Viisas Nainen on skipannut koko joulun jo muutaman vuosikymmenen ajan. Onnelliseksi tekevä ratkaisu.
Työkaverin tekemä pieni piparkakkutalo saattaa päästä kirjahyllyyn, jos muistaa sen kaapista kaivaa esiin. Muuta ei tartte jaksaa. Onneksi Mies on samaa mieltä. Lahjoja voi antaa pitkin vuotta, ei vain kalenterin mukaan. Toista on hyvä muistaa joka päivä, ei vain sen yhden vapaaviikon verran.

Ne rahat, joilla hankkisimme toisillemme turhia tavaroita "koska niin nyt on tapana" sijoitamme köyhien perheiden joululahjakeräykseen. Kaiken krääsän ja black fridayn tavaratarjonnan keskellä on hyvä muistaa, että jonkun lahjatoiveet voivat olla niinkin arkisia kuin deodorantti, shamppoo, pitkät kalsarit tai pari leffalippua.
Toinen yhtä hyvä kohde on Sininauhaliitto. Kotona muinoin opetettiin, että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.

Ja parisuhteessa, siinäkin kannattaa antaa. Huomiota, hellyyttä ja kauniita, kannustavia sanoja pitkää pimeyttä läpi rämpivälle kumppanilleen. 
Se auttaa itseäkin jaksamaan kohti auringon sekä valon palaamista.