82323197_158186148821313_491327795623257

Auton hankkimisen kalleudesta ja kaikesta autoilun murrokseen liittyvästä puhutaan paljon. Vähemmän muistetaan miettiä miten paljon tulevaisuuteen - ja jo tähän päivään - vaikuttaa ajokortin ajavien vähenevä määrä.

Työttömälle olisi tarjolla töitä. Mutta mitä teet, kun vaadittavissa taidoissa luetellaan ajokortti? Siis se, jota et omista. Etkä pysty tuosta noin vaan hankkimaankaan, vaikka hyvä haltijatar taikoisi tyhjälle pankkitilillesi työttömyyskorvausrahojen lisäksi vaadittavan summan. Pätkätyöläinen ja opintovelkainen ei miten ota mistään lainaakaan.
Siinä kyrsii kyllä tasaisempaakin luonnetta huomio, että maahanmuuttajille tämä koulutus järjestetään ilmaiseksi. Oikein räätälöitynä.

Tuore hallitus hehkuttaa yksityisautoilun syntisyyttä, kaikkien tulisi käyttää joukkoliikennettä ja maailma pelastuisi. Miten nämä kaikki asiat muka ovat yhdistettävissä toisiinsa? Jos vielä jostain tiristät rahat ajokorttiin, on tyydyttävä halvimpaan mahdolliseen autoon. Johonkin runsaspäästöiseen tonnin tai parin romuun. Teslat sun muut hienoudet ovat yhtä tavoitettavissa kuin kuuraketti tai Marsin valloitus. Mutta auto on oltava, olethan velvoitettu ottamaan töitä vastaan vaikka liki 100 kilometrin päästä kotoasi.
Miksi valtiovallan on tätä kokonaisuutta ja sidonnaisuuksia niin vaikea käsittää?

Suomessa pärjää ilman autoa huonosti. Sormet riittävät laskemaan ne kaupungitkin, joissa joukkoliikenne toimii. Ja kun se toimii huonosti, sitä käytetään vielä vähemmän - ja taas kutistetaan käyttäjämäärien vähäisyyden vuoksi entisestään vuoroja.

Otetaanpa pari esimerkkiä. Vilkaisu bussiaikatauluihin riittää. Pikavuoroja kiitää kyllä. Suurimpien kaupunkien välillä, pysähtymättä matkalla missään. Käytä niitä sitten miten.
Junat taas, ne kulkevat vain siellä, mistä löytyy raiteet. Tai siis jos kulkevat. Harvemmin ainakaan aikataulussa.
Paikallisliikenne on Viisaan Naisen asuinseuduilla pitkälti koululaisten lukujärjestysten mukainen. Busseja pyyhkii ikkunan ohi kyllä aamuisin ja iltapäivisin, keskellä päivää ei. 

Kaikista näistä syistä johtuen jopa Miehen työkomennukselle lähdön suunnittelu tuotti tuskaisia ähkäisyjä eilen. Ei pikavuoroja stadiin, kaikki karsittu pois. Junat kyllä näyttivät kulkevan, kauempaa. Ei toki sopivasti, mutta hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä ainakin. Siis sellaisellahan se on mentävä, tuumittiin.
No, ensin on päästävä jollain rautatieasemalle. Bussilla odotusaikaa kertyisi pari tuntia. Matkalaukun kanssa on paha kilometritolkulla kipitellä suurempien väylien varteenkaan, asemalla huonosti pitkäaikaisparkkeja.
Lopulta oli pakko rakennella versio, jossa alkutaival taitetaan omalla autolla, jätetään se puolilaittomasti tuttujen kerrostalon vierasparkkiin, ajetaan bussilla rautatieasemalle, sieltä junalla Helsinkiin, ja paikallisjunalla lentoasemalle. 
Jep, eikö vain olekin sujuvaa? Joukkoliikenteen käyttöön suorastaan kannustavaa?

Viisas Nainen itsekin tunnustaa olevansa työpäivinä syntinen. Suoraa tietä 10 kilometriä taittuu omalla autossa nopeasti. Julkisilla sama matka vaatisi kaksi eri bussia, ja tunnissa et pääsisi edes perille asti.
Joinakin päivinä sitä toivoisikin, että ne taksilla Helsingissä Eduskuntaan ajelevat virherpiipertäjäneitokaiset tulisivat Kehä III ulkopuolelle kokeilemaan tavallisen työläisen elämää. 
Ja miettisivät sitten siinä samalla voisiko nuorten ajokortin hankintaa jotenkin helpottaa, kun se kerran maahanmuuttajillekin niin hövelisti tarjotaan - täällähän ollaan puhujanpöntöstä katsoen kaikki niin helvetin tasa-arvoisia ja silleen.

KUVA: Satunnainen autokauppa, huollon ajan kahvitauko