Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, puu, kasvi, ulkoilma, luonto ja vesi

Viisaan Naisen elämässä ollaan eron edessä. Suunta taas kohti tuntematonta ja katse kaukaisuutta.

Onneksi tilanne ei ole aivan niin dramaattinen, kuin miltä se saattaa kuulostaa. Mies se vain pakkailee matkalaukkuaan. Eikä edes riidan seurauksena, vaan paljon arkisemmin sekä tylsemmin rahan takia. Maanantaina odottaa lähtö pidemmälle työkomennukselle ulkomaille.

Sen kunniaksi käytiin vielä kerran retkeilemässä yhdessä. Tässähän ei ole sinänsä mitään uutta. Alusta asti työ on vienyt, ja tie taas aikanaan takaisin tuonut. Vapaiden pitäisi alkaa pyöriä tasaiseen rytmiin, eli ei tosiaan mikään Kapteeni Cookin epämääräisen mittainen löytöretki.
Tutuilla spekseillä lähdetään liikkeelle.

Ihmisen on sitä paitsi hyvä osata olla myös yksin. Takertumatta 24/7 toiseen, harrastaa omia asioitaan, tavata omia ystäviään. Huolehtia itse itsestään.
Sillä miten sinun käy, jos olet ripustautunut täysin sen toisen varaan, ja tapahtuu jotain? Elämästähän ei koskaan tiedä. Kuolemasta vielä vähemmän.
Silloin on hyvä hallita edes ne arkiset rutiinit. Omata tarttumapintaa.

Viisas Nainen ymmärtää kyllä miten suurta epävarmuutta, ahdistusta ja tuskaakin kyseinen tilanne saattaa jonkun mieleen aiheuttaa. Monta öisin valveilla pitävää kysymystä nousta. Mitä se toinen siellä tekee? Keitä tapaa? Tapahtuuko jotain, mitä ei koskaan kerrota?
Älkää, toistan älkää, tehkö elämästänne helvettiä tuommoisia päässänne pyörittelemällä. Jos se reissuun lähtevä on jotain päivän valon kestämätöntä puuhaillakseen, niin kyllä se sitten osaa ja ehtii sellaisia puuhailla kotimaisemissakin.

Ja ellei koskaan olisi lähtöjä, ei olisi myöskään paluita.
Ei mitään mitä odottaa.
Se vasta murheellista olisi.