20200224_161612.jpg

Lenkkitossut kaikissa muodoissaan ovat Viisaiden Naisten klaanissa suositut jalkineet. Ympäri vuoden, mikäli säät vähänkään sallivat. Tänä talvena sallivat.
Vaan melko mahdottomaksi käy enää löytää kunnon tossuja. On käynyt jo kauan.

Viimeisin huti hitin tilalle tuli näissä kuvan Reebokin varrellisissa, jotka paljastuivat varsinaisiksi jalansyöjätossuiksi. Ja tietenkin vasta kaupasta pois kantamisen jälkeen, koekäytössä. Koska klaanissa jokseenkin kaikilla naisilla on suunnilleen saman kokoinen jalka tossut päätyivät Viisaalle Naiselle: josko sinun jalkaasi, kun minulle eivät...

No okei, nehän tuntuivat jalkaan mukavan jämäköiltä, joskin varresta tiukoilta. Normaali reilun 3 kilometrin lenkki haukkasikin sitten kivasti palaset nahkaa molemmista jaloista. Ei perinteisesti kantapäästä, kuten uudet kengät monesti tekevät, vaan ylempää jänteiden päältä.
Nyt herääkin kysymys, että kuka *vetin aivoton idiootti on tämmöisen mallin edes suunnitellut. Katsokaapa itse. Jalanhan oletetaan olevan kuin hyppytornista ponnistavalla mäkihyppääjällä, vartalo etukenossa ja nilkat samoin. Ei toimi. Ei totisesti! Vietnamissa orjapalkalla raatanut tekijä tuskin on paljoa lopputuloksesta välittänyt hänkään.

Ei auta muu kuin ratkoa koristeiden ompeleet tylysti, josko sen jälkeen kuumassa vedessä liottamalla ja vasaralla nuijimalla talttuisivat.
-Sillä periksi ei ole tapana Viisaiden Naisten klaanissa ihan vähällä antaa, missään asiassa.

Silti närästää raskaasti tämä nykyinen paskatavaran tuottaminen. Laadusta ei enää missään jälkeäkään! Nämä olivat sentään 60 euron tossut, mikä ei ole pikkuraha pienipalkkaiselle. Eikä aina auta edes isompikaan raha. Jotain 10 vuotta takaperin ostetut yli satasen Merrellit piti pestä pariin kertaan heti kättelyssä, ja säilyttää silti seuraavat pari kuukautta ulkoeteisessä. Sen jälkeen ne jo rapsahtivatkin pohjan liimauksista niin, että piti hakea autotallista Sikaflexia ja tuunailla uuteen uskoon. Eikä sekään siihen auttanut, kuinka vesitiiviys oli vain osittaista.
Kirpputorilta kympillä investoidut, jokseenkin käyttämättömät Adidakset olivat helpommat. Riitti, kun vaihtoi vanhoista Columbian tossuista paikallaan pysyvät pohjalliset. Siis sellaiset, jotka eivät tulleet jalan mukana joka kerran ulos makkarallaan.
Ne Columbiat muuten ovatkin viimeiset mistään löytyneet kunnolliset lenkkitossut, kaipaava huokaus niiden muistoille. Kesäkäytön verkko-Merrellit nimittäin olivat paskat nekin. Kuminauhakiristys niin niukka mitoitukseltaan, ettei auttanut kuin vaihtaa nauhat tilalle lopulta.

Jo vain, Viisas Nainen ymmärtää miksi suomalaiset naiset liikkuvat vähän.
Kunnollisten jalkineiden löytäminen on jopa vaikeampaa kuin räntäsateeseen lähtemiseen tarvittava motivaatio.
Prkele!