hein%C3%A4kuu%20122.jpg

Koulua käydään nyt monessa kodissa. Tarkoitus olisi vanhempien sekä vahtivan opiskelevia, että auttavan vaikeissa kohdin. Kuinka se sitten käytännössä taittuu, siitä Viisas Nainen teki galluppia töissä tänään.
Tulokset olivat melko huolestuttavia.

Yläasteikäiselle olivat opettajat vastuullisesti lyöneet runsain mitoin tehtäviä. Netin kautta palautettavia. Äidin mielestä tyrmistyttävässä määrin. Oli pakko muistuttaa, että eikö tarkoitus olekin nimenomaan pitää koululaiset koulutehtävien parissa tiukasti sama tuntimäärä kuin jos olisivat pulpeteissaan paikan päällä? Plus kotiläksyt kaupan päälle?

Suurimmaksi ongelmaksi kaikki kuitenkin nostivat sen, miten erilaista kaikki on nykyään. Vaikka tahtoa auttaa ja opastaa olisi kuinka, ei välttämättä löydy taitoa. Vanhoilla opeilla tipahtaa heti alkumetreillä, tavaamisessa. Sen jälkeen pitää ihmetellä muuttuneita jakolaskuja: missä on vanha kunnon jakokulma?!
Entäpä kemia ja fysiikka? Ei onnistu.
Englanti sekä muut kielet sentään ovat ennallaan. Edes suunnilleen. Eri asia vain mitä niistä enää kukakin muistaa...
Historia onneksi on pysynyt kuten se on muinoin kirjoitettu. Vai onko?
Kotitalousläksyinä väännetään jotain Budabestin torttuja. Jos siis ruokakaupasta löytää tarvittavat ainekset, ja tililtä rahaa niiden ostoon ennen seuraavaa palkkapäivää (joka sekään ei ole näinä aikoina varma).

Yksi asia lasten suhteen on silti kuin kiveen hakattu, muuttuvat ajat miten tiukoiksi tahansa. Elatusmaksut.
Niistä et saa armoa. Etälapsen etu ei saa kärsiä euroakaan - sen lähilapsen ehjistä kengistä tai syömisestä ei niin väliä. Mikä on oikeudessa maksettavaksi tuomittu, se maksettava on. Lomautuslapulla saat korkeintaan Kelan pienen osuuden anteeksi - jos siis lomautuslappu on annettu kuukauden ensimmäisenä päivänä, 2. tai 3. päivä ei enää oikeuta mihinkään helpotuksiin.

Herääkin siis kysymys, ovatko kaikki lapset näinä vaikeina aikoina tosiaankaan tasa-arvoisia. On kyse sitten vanhempien antamasta tuesta kotikoulussa, tai syömisistä, saati mistään muusta. Harrastaahan nyt ei kukaan voi mitään joukossa puuhattavaa (mutta maksaa pitää etävanhemman toki silti sekin osuus).
Tiilitalossakaan ei aina asu onnellinen perhe.