20200412_092614.jpg

Matkustaminen on tiukasti rajattua, eikä tietenkään edes suositeltavaa. 
Työn perässä on kuitenkin mentävä, ellei tahdo potkuja itselleen, jos käsky kerran käy. 
Näin ollen Mies lensi taas isojen vesien ylitse muille maille, ja palannee toukokuun puolella jälleen. Näin ainakin toivomme. 

Tällä kertaa oli jo vähän rauhallisemmat tunnelmat. Vaikka maailma on kuinka pysähdyksissä, uuden edessä ja tulevaisuus hämärän peitossa monin osin nyt tuskin tarvitsee alkaa hermoilemaan jatkuvasti muuttuvia rajoituksia tai suljettuja rajoja. 
Karanteeni paluun jälkeen, sehän Miehen kohdalla on melkoinen vitsi, mutta tätähän olen ähissyt jo aiemmin.

Viisaan Naisen osalta arki jatkuu ennallaan. Töihin säädettyinä aikoina, vapailla omassa, erinomaisessa seurassaan. Iloisesti ihmisten sekaan. Reippaasti ruokakauppaan. Laiskasti lenkille. 
Eilen huomasi koirienkin palanneen jälleen ulkoiluttamaan ihmisiään. Liikkumisrajoitusten alussa nekin katosivat liki täysin. Harva tosin enää nostaa katsettaan maasta, ilmeet ovat melko yrmeitä. Jokainen vastaantulija on muuttunut viholliseksi. 

Työpaikan merkitys muuttuu nyt monella. Keikkahommat jäivät pois koko keväältä sekä kesältä Viisaalta Naiseltakin. Enemmän riipaisi näiltä keikoilta tutuksi tulleen naisen tapaaminen. Säästösyistä potkut vakitöistä, toinen rahavirta täysin kiinni. Miten enää jatkamaan? Mihinkään suuntaan? Kohta on pienituloisen yksinhuoltajan kaikki säästöt syöty. 

Maailman palautuessa ennalleen työmarkkinat eivät enää palaudu, eivät totutussa muodossaan. Työsuhteet pirstaloituvat, köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat. Keskituloiset siinä välissä kituvat yhä vähemmillä tuloilla ja ovat suurimmat häviäjät.

Olisi korkea aika uudistaa montaa asiaa. Kuten vaikka kiveen hakattuja elatusmaksusummia. Nehän ovat ajalta, jolloin menit töihin, sait tiettyä palkkaa, ja vasta eläkkeelle jäänti katkaisi tasaiset tulot. Homma toimi. 
Nyt elatusmaksun määrä nuijitaan riitaisassa erossa käräjätuomarin nuijalla tiettyyn kohtaan, senhetkisten tulojen mukaan. Ei auta, vaikka sen jälkeen joutuisit minkälaiseen pätkätyösirkukseen. Uuden, järjellisemmän päätöksen saaminen on kiven alla - ja tällä hetkellä se kivi on vuoren kokoinen, käräjäoikeudetkin nukkuvat Ruususen koronaunta. 
Lapsi A saa yh-äitinsä kanssa tasaisen tulon vaikka ulosottomiehen avustamana - lapsi B isän uudessa perheessä joutuu pärjäämään niillä muutamalla eurolla mitä milloinkin jää.  Miksei näitä voi muuttaa prosenttipohjaisiksi, reaaliaikaisista tuloista sen mukaan meneviksi?

Mikä siis on enää varmaa? Maksuhäiriömerkintöjen lisääntyminen, syrjäytymisen kasvu, mielenterveysongelmien paisuminen.
-Ja se, että elämä jatkuu kuitenkin. Aurinko lämmittää, kevät etenee kesäksi, ja päivä kerrallaan jokaisen on vain mentävä eteenpäin.