puhelin16%20208.jpg

Maailma on pysähtynyt, joten mekin kaikki käymme enemmän tai vähemmän hitaalla. Joitakin meistä se ahdistaa suuresti, jotkut taas kokevat tilanteen enemmän kuin tervetulleeksi, luvalliseksi pysähtymiseksi.

Viisas Nainen viettää lomaa päätyöstään. On ollut aikaa vääntää loppuun keskeneräisiä lehtijuttuja, nukkua, ulkoilla, ihan vain olla. Tämän aamupäivän kuvaukset kaatoi sade, kalenteri pyyhkiytyi tyhjäksi vähistä merkinnöistään. Luterilainen työmoraali on iskostettu meihin niin syvälle, että tuntuu melkein syntiseltä ihan vain olla tekemättä mitään. Niinpä heräsi ajatus siitä, kuinka paljon onkaan kiinni siitä, kuinka asiat ajattelemme ja ilmaisemme.

Puhekieli pursuaa nykyään lainoja sekä väännöksiä muista kielistä. Ei nyt puututa niihin, vaan käännetäänpä asiat ns naistenlehtityylille. Sille, jota kiiltäväpaperiset lehdet meille tarjoavat.
Ei nukuta liikaa, vaan levätään kerrankin kunnolla. Aamulla sänkyyn puolihorrokseen lerjuilemaan jääminen ei ole yhtään niin paha, kun ilmoittaa käyttävänsä heräämisen hetkien jälkeen tunnin tai pari meditoimalla. Tyhjentämällä mielensä kaikesta turhasta.

Kiireetön aamiainen on harvinaista herkkua, ylellisyyttä suorastaan. Töihin kiirehtimisestä ei tietoakaan, ei vastuita, ei välttämättömyyksiä. Siinä missä julkkikset katoavat ties mihin kalliisiin majoituksiin nauttiakseen hiljaisuuden retriiteistä me voimme suorittaa saman kätevästi kotona. Riittää, kun pitää radion sekä television kiinni. Näinä aikoina harvemmin kukaan nimittäin ilmestyy ovikelloa soittelemaan, eikä edes ruokakauppaan ryysimistä pidetä suositeltavana.

Päivät voi viettää luovuuttaan ruokkien, päivälenkki luontoon on voimaannuttavaa metsäterapiaa. Parhaimmat halailevat puita. Nyt ei kannata stressata, vaan kerätä voimia.
Illalla saunaan, itseään hemmotellen. Hoitoaineet pidetään päässä täsmälleen sen aikaa, mitä suihkunurkan kuuraamiseen, säärikarvojen ajoon ja kynnöspeltoa muistuttavien kantapäiden raspilla vetelyyn tarvitaan.
Kirjan kanssa sängyssä ei tarvitse vahtia kelloa. Ihan yhdentekevää lukeeko mitään sivistävää, kunhan viihtyy. Se on kulttuuriteko kuitenkin.

No, eikö kuulostakin heti paljon tyhjää, tylsän harmaata yksin vietettävää päivää hohdokkaammalta?

Kolikon kääntöpuoli on tietenkin paljon ankeampi. Monessa kodissa narskutellaan hampaita otsasuonet pullistuen, hierretään hiljaa mielessä eroa heti jahka ajat helpottuvat. Valvotaan rahahuolien parissa, tai vähintään kalsarikännien. Vanhan totuuden mukaan vasta vaikeat ajat punnitsevat parisuhteen. Nyt ei päästä karkuun todellisuutta. Ei töihin, ei harrastuksiin, ei ulkopuoliseen maailmaan.
Rakkaus joko kuihtuu, tai puhkeaa entistä suurempiin kukkiin. Riippuen siitä, millaiset eväät kenelläkin on.

Viisas Nainen ja Mies ovat edelleen tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Jokaista etukäteen kalenteriin ruksittua paluun päivää joutuu odottamaan ns pelko pepussa, kunnes ulko-ovi rasahtaa. Mitä tahansa saattaa ehtiä tapahtua, vaikka enää on muutama vuorokausi työpätkää ulkomailla jäljellä. Arki on kannetta kummankin yksin, ikävästä puhumattakaan.

Silti kertaakaan kummankaan mielessä ei ole käynyt antaa periksi. Sellaista vaihtoehtoa ei ole. Jos on ensin muutama kymmenen vuotta hierretty ja väännetty tuskaillen kuinka koskaan ei tunnu olevan Se Oikea Aika eikä Seuraava elämäkään, niin eihän se enää voi yhteen koronaan tai erossa vietettyihin viikkoihin kaatua. Entistä vankemmin vain seisotaan yhdessä tehtyjen päätösten takana, yhdessä.
Ja oi, miten kauniisti senkin voi sanoa. Ihan muutamalla sanalla viestin tai puhelun loppuun.
Olet rakas.
Niin sinäkin.


Kokeilkaapa kotona. Kesken sitä pysähtynyttä, ankean tasaista ja tylsää arkea.
Maailma on heti pari pykälää avarampi, taivas kirkkaampi. Ahdistus pienempää.