wanhat%20raudat%20020.jpg

Moottoripyöräilijät eivät ole kaikki samaa kaartia, tai miten sen nyt tahtookaan ilmaista. Liikenteessä kiilaavat kyykkypyörät ja isot matkasohvat eivät Viisasta Naista saa päätään kääntämään. Vaikka jo pienen tytön vatsanpohja muljahti tädin auton ikkunan läpi nähdyistä pyöristä ja rakkaus roihahti rintaan, niin siihen näkyyn ne mieltymyksetkin ovat jääneet. 70-luvulla alaikäisenä ryvötyt kokoontumisajot ovat niitä oikeita ralleja. Ihan se ja sama kastuiko teltassa, paleliko olemattomissa ajovarusteissa, oliko aamupala haaleaa teetä ja vettynyttä näkkileipää. Aika kultaa muistot.

Koska raha ei ole koskaan tehnyt pesää Viisaan Naisen tilille harrastukseen sijoitetut summat pysyivät kautta aikain surkeina. Samoin ajokkihankinnat vaatimattomina. Entistä tiukemmalle meni lapsen innostuttua samoista puuhista. Niinpä ne varusteet piti hankkia mistä halvalla sai - ja rompepäiviltä aina joskus onnistui saamaan. 90-luvulla Tampereella sattui vastaan nahkapuvun housut, joiden myyjä kertoi kuuluneen Irwinille. Jo pelkkä tarina oli niin mainio, että ostaahan ne piti.
Vasta vuosia myöhemmin selvisi ettei kyse ollutkaan satuilusta. Näin ollen vaatekaapin perukoilla on yhä palanen suomalaista kulttuurihistoriaa. Muiden kilpavarustellessa yhä hienompia ja hienompia vaatteita ajoreissuilleen Viisas Nainen on pysynyt tyylilleen uskollisesti Irwinin nahkahousuissa, paikatuissa maastopöksyissä ja 50-luvun rottatakissa. Ne on toiset naiset, jotka keikistelevät pinkissä värissä ja peppu piukeana, täällä mennään marginaalissa.

teivo%20012.jpg

Rompepäiville tuskin tänä kesänä pääsee kukaan, mutta sitten kun... Vaikka et olisi edes kovin kiinnostunut, kannattaa ylittää ennakkoluulonsa ja viettää edes kerran päivä vanhan ruosteen, krominkiillon ja aarteenmetsästäjien joukossa. Porukka on vallan mainiota, harvalla kiristää pipo.

riumppi%20003.jpg

Viisaan Naisen omat ajokilometrit ovat jääneet vaatimattomiksi - muistot niistä sitäkin merkityksellisemmiksi. Jokainen on ollut hintansa arvoinen.
Kaikkein oleellisinta on kuitenkin se, miten tärkeää ihmiselle kuin ihmiselle on joku oma harrastus. Se jokin, josta saa iloa, intoa ja energiaa. Puhumattakaan uusista ystävyyssuhteista, joita muuten tuskin syntyisi. Ei väliä nypläätkö pitsiä, tanhuat, näyttelet, suunnistat, viet koiraa oppimaan uusia temppuja, talkoilet tapahtumissa, fanitat pesäpalloa. Kunhat teet jotain, joka saa sinut kokemaan, että olet elossa, etkä vain hengissä.

Näinä aikoina tuntuu tuskastuttavasti siltä, ettei sellaisia päiviä tule enää ikinä. Että koko kesä on pilalla, koronan raiskaama.
Ei se ole.
Nyt vain on tehtävä kaikki uudella tavalla, pienimuotoisemmin, kekseliäämmin. Varovaisemmin.
-Tai löydettävä jotain aivan ennalta tuntematonta, tutkimattomia polkuja ja asioita.
Entä jos nyt olisikin juuri se kesä, jolloin teet unelmista totta? Ajat moottoripyöräkortin!