20190714_185939.jpg

2 vuotta takaperin Juhannuksena Mies kysyi voisiko Viisas Nainen kuvitella, että asuttaisiin yhdessä. 

Seuraavalla viikolla otettiin kassimme, ja kannettiin ne yhteiseen osoitteeseen. Mitä sitä enää jahkaamaan, parikymmentä vuotta ensin haikailtu toistemme perään ja joka kerta matkan varrella tavatessa surtu, kun ei koskaan elämä ollut sillä mallilla. Nyt paras vihdoin antaa mennä, ettei vielä vanhana haikailla tartte, kun ei koskaan uskallettu.

Monen mielestä pöyristyttävä päätös. Vaan se tehtiin. Päätettiin selvitä. Kalustettu sopiva asunto sopivasti, helppo aloitus. Kesä oli ihan helvetin kuuma, samoin kämppä. Arki yhdessä haki kuitenkin sopuisasti suuntansa.  

20191220_184224.jpg

Viime vuonna näihin aikoihin muutettiin taas. Samoille kulmille, rivarikaksioon. We don'n serve wolves anymore tervehtii nyt eteisessä tulijoita. On taas kuuma, Mies edelleen töissä kaukana ja sopu säilynyt. Miten yhdessä asuminen sujuu, sen voi tietää vain kokeilemalla. 

20200412_112236.jpg

Tämä asunto on tuntunut heti kodilta. Yhteiseltä sellaiselta. Näiden helteiden aikana arvostaa pihaa molemmin puolin, siedettävinä pysytteleviä sisälämpötiloja.

Ja edelleen päätöstä uskaltaa. Elämä on ehkä pidempi kuin Suomen kesä, mutta yhtä kaikki liian lyhyt loputtomaan haikailuun sekä empimiseen. Joskus tosiaan kannattaa luottaa toiseen. Tai tunteeseen, joka silloin kauan sitten sanoi, heti ensikohtaamisella, että tuon ihmisen kanssa olisin kotona.