20200613_125627.jpg

Kesä saa tunnetusti ihmiset vapautumaan. Paitsi puutarhassa, myös monessa muussa, julkisemmassa tilassa.

Viisas Nainen on viime aikoina päässyt paitsi mylläämään Miehen kotitalon puutarhassa, myös joutunut erinäisistä syistä seuraamaan ihmisten käytöstä niin puhelimessa, kuin julkisilla paikoilla. Kirsikkana kakussa työnkuvakin on vaihdellut mukavuusalueen ulkopuolelle, eri tavalla sosiaalista notkeutta vaativaksi.

Otetaanpa ensin puhelinasiointi. Istut kampaajalla, ja ns asiakaspalvelija joutuu keskeyttämään työnsä pääsi parissa vastatakseen. Joku kyselee aikaa itselleen. Vaan meneekö homma näppärästi hetkessä? Ei tietenkään. Asiakas siellä linjalla arpoo ja arpoo koska käy ja koska tulisi ja muuttaa pahimmassa tapauksessa mielipidettään moneen kertaan.
Ei helvetti! Paitsi että se syö yrittäjän tehokasta työaikaa, sotkee päivän mittaan toistuessaan aikataulun, se on ennen kaikkea äärettömän epäkunnioittavaa.
Ellet jo etukäteen osaa päättää mitkä ajankohdat sinulle käyvät, ja missä järjestyksessä, niin älä edes soita. Varaa se aikasi netissä. Ruutusi edessä voit jahkailla vapaasti vaikka puoli vuorokautta.

Terveyskeskukseen soittamisen mahdottomuuttakin valitetaan jatkuvasti. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan johdu pelkästään henkilöstön vähäisyydestä. Ehei, kyllä siellä toistuu tuo sama. Vatvotaan ja vatvotaan ja puhutaan suunnilleen puolet elämänkertaa, eikä kaikilta suju jouhevasti vaientaminen samalla teholla kuin jossain Puhelinlangat laulaa radio-ohjelmassa.

Sitten päästään siirtymään sinne ilmoittautumisluukulle. Ei tietenkään kaiveta jonottaessa esiin Kela-korttia, tai muita papereita. Tömähdetään ns tappituntumassa ellei peräti etuillen siihen, tungetaan koko ylävartalo sisään luukusta (kiitos koronan nykyään näkyy olevan pleksit, jotka estävät tämän) ja pärskäistään naama tyytymättömässä kurtussa minulla on aika lääkäriin.
Joo, tätähän se asikaspalvelija ei muuten arvaisikaan mistään, eihän?
Eikä kyllä arvaa potilaan nimeäkään, saati muita "likaisia yksityiskohtia", pelkästään naamaan katsomalla. Hyvä olisi ihan vaan suosiolla vilauttaa sitä korttia ja henkilötunnusta, joka paljastaisi potilastietojärjestelmästä kaiken oleellisen. Päästäisiin vauhdilla eteenpäin, jono liikkuisi.

Kaupan kassajonoja on viitsi edes mainita. Jokainen tietää miten kirjavaa käytöstä siellä näkee.

Vihdoin lääkärin eteen päästyään kannattaa tietenkin kiukutella omaa pahaa oloaan, eikä kuunnella mitä lääkäri kysyy. Luettelee vaan reippaasti kaikki oireensa, ne 13 vuoden takaisetkin. Missään tapauksessa ei ilmoita, mikäli ei jotain ymmärrä. Haukkuu mieluummin jälkikäteen, syyttää omista väärinkäsityksistään sitä lääkäriä.
Vai kannattaako?

Ambulanssikuskia saa potkia munille, portsaria saa yrittää vetää turpiin, ja poliisille nyt ilman muuta voi ladella tappouhkauksia. Ensiavussa vihdoin vetää läpi koko tämä repertuaari, olkoot turpa kuinka veressä tahansa.
Näinkö me haluaisimme itse itseämme kohdeltavan, jos olisimme noissa töissä?

Asiallinen kesäpukeutuminen, terassietiketti, uimarannat ja matonpesupaikat jääkööt seuraavaan urputukseen...