20170826_103705.jpg

Vaikka pää ei suostu Viisailla Naisilla vanhenemaan, eikä ikä tunnu paljon muulta kuin numeroilta, niin joitakin asioita on vain hyväksyttävä. Kuten se, että me olemme nyt ne klaanin Vanhat Tädit, joiden on alettava perehtyä edellisen sukupolven asioiden eteenpäin seuraavia sukupolvia varten kuljettamiseen. 
Osa näistä asioista on jo pitkältä matkalta tuttuja, osa uusia. 

Yksi tällainen tuoreempi tuli eteen tänään: lakkasuo.

IMG_20200715_114943.jpg

Suo sinällään on jo tuttu, varsin rakas paikka, tottahan toki. Siellä käynti on aina kuulunut syksyn huippuhetkiin. On harvoja niin hienoja hetkiä kuin se syyskuurainen aamutuokio, jolloin aurinko kohoaa kunnolla aukean ylle, kirkastaa värit, paljastaa karpaloiden syvän punaiset helmet, jostain kuuluu haukan haikea huuto ja tuulessa tuoksuu aavistus kesän loppua. 
Ja evästauko saarekkeella, oi ihanuutta! 

Joka tapauksessa pari Viisasta Naista ja Mies rämpivät tänään useamman tunnin lakkojen perässä vanhemman oppaan johdolla. Opimme pari varsin muistettavaa seikkaakin. Paitsi sen, missä ne hyvät suot sijaitsevat, myös sen, kuinka kannattaa merkata reittinsä - varsinkin se kohta metsän reunaa, josta putkahtaa suolle ja näin ollen osaa palata takaisin jälkiään pitkin.
Eikä niitä merkkejä sieltä pois rapsita, saattavat auttaa seuraavaa tulijaa. Nautinto suolla saalistamisesta kuuluu kaikille halukkaille.

Toinen, vielä työn alla oleva asia, on Viisaista Naisista vanhimman, eli isoäiti Martan hautakivestä huolehtiminen. 
Mitä teet, miten toimit, kun seurakunnan keltainen kehoituslappu patistelee kiven suoristamiseen. 
Kuka meistä hautaa hoitaa, miten sen kanssa aiotaan tulevaisuudessa toimia, saadaanko kiveä kohdilleen omin voimin? 
No, asia on pohdinnan sekä selvittelyn alla. Seurakunnaltahan näissä on apua turha odottaa. Sille ei kuulu kuin rahastaminen (vaikka kehoituslapusta saattoi muuta päätelläkin).

Kuntoilusta tuntikausien suolla punnertelu kyllä totisesti kävi, palataksemme takaisin alkuun. Mies oli onneksi tehnyt edellisenä päivänä ison kattilallisen hernekeittoa, kotiuduttua päästiin heti syömään. 
Sen jälkeen olikin pakko pötkähtää sohvalle pienille päiväunille. Siis Viisaan Naisen.
Mies tiskasi, ajoi ruohonleikkurilla pihan molemmin puolin, imuroi ja keitti heräämiskahvit.
Ei moittimista palvelussa. 

Viisas Nainen ei voi myöskään pahoitella päätöstään ottaa maanantain töissä käymisen jälkeen vielä loppuviikoksi vapaata. Paljon järjellisempää ryömiä suolla sekä metsässä saalistamassa marja- ja sienisatoa, kuin istua työmaalla pyörittelemässä peukaloitaan.