IMG_20200710_150009.jpg

Kesäloma koettelee parisuhdetta tunnetusti. Haaveet ja toiveet eivät aina kohtaa. Tänä vuonna ne yhdessäkin suunnitellut on saanut monelta kohdin haudata mahdottomina, vetäistä hatusta tilalle jotain aivan uutta. Jos ykkösvaihtoehdot poikkeavat toisistaan, aletaan leikkiä tuolileikkiä: se, joka ensimmäisenä ehtii istahtamaan eli kirii voittoon, saa tahtonsa lävitse. Toinen joutuu tyytymään.

Parasta tietysti olisi, kun löytyisi jonkinlainen kompromissi. Molemmille kelpaava vaihtoehto.

Toisaalta taas onko lomaa aivan pakko viettää yhdessä? Kannattaako edes? Ladataanko yhteiseen lomaan ihan liian paljon odotuksia, niin ettei pettymyksiltä mitenkään voi välttyä?
Kaikkihan ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. Jostain puskasta pumpsahtaa muuttuvia tekijöitä, joihin on pystyttävä reagoimaan lennosta. 

Viisaan Naisen parin viikon kesäloma vetelee viimeisiä tuntejaan. Kohta on taas lähdettävä - päinvastoin kuin Miehen, joka suunnilleen puoli vuorokautta reissattuaan pääsi vihdoin ulkomailta kotiin. Miehellä nimittäin se vakioksi muodostunut parin viikon karanteenivapaa kasvoi yllättäen kuukauden lomaksi. Korona jaksaa pitää huolta siitä, ettei mikään muu kuin epävarma ole enää varmaa. 
Katsele siinä sitten kalenteria ja laskeskele, että tuossa kohtaa voitaisiin tehdä SE... Ei voida, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavien 6-8 viikon aikana. 
No, asia on työn alla. Eikä edes mitenkään kiireellinen. 

Joka tapauksessa näillä vapailla ehditään ehkä tehdä yhdessä joku pienempi kotimatkaan päiväretki. Muukin, kuin pelkkä metsässä samoilu. Saalistaminen on aloitettu sienien sekä mustikoiden osalta. Yhdessä tekemisessä on oma ilonsa, vaan vastahakoista kumppania on korpeen turha raahata. Siitä ei saa kuin pahan mielen. Tai riidan.
Onneksi siinäkin kohden jokainen pari voi hakea omimman toimintamallinsa. Toisille yhdessä tekeminen on ihan parasta, toiset ovat onnellisia puuhatessaan kumpikin tahoillaan. 

P1090428.jpg

Yhdestä asiasta kannattaa kuitenkin pitää kiinni. Siitä, ettei elämä muutu pelkäksi arjeksi ilman pienintäkään juhlaa.
Retkieväät voivat olla astetta ylellisemmät, treffeillä voi käydä keittiönpöydän ääressäkin. Pistää päälle vähän parempaa, nähdä hieman enemmän vaivaa - ja olla todella läsnä, eikä vain paikalla.
Jo sillä pääsee pitkälle.