P1090589.jpg

Ihmisen ei koskaan pitäisi tulla niin vanhaksi, ettei enää unelmoi mistään. Ei koskaan niin vanhaksi, etteikö sisällä asuisi yhä lapsi.

 

P1090565.jpg

-Eikä ihmisen olisi suotavaa koskaan uupua niin, että maailmasta katoaisivat värit, mistään kauniista ei pystyisi nauttimaan. 
Viisaiden Naisten kahden leidin Kesäkiertue jatkoi Kotkaniemestä Pulsan Asemalle, Lappeenrannan suunnille. 
Mitä ankeampaa arkea me nyt koronan varjossa elämmekään, sitä tärkeämpiä nämä pienet kauniit, kuin toisessa, huolettomammassa ikuisen kesän sekä sunnuntaipäivän tunnelmassa vietetyt hetket. 

 

P1090580.jpg

Pulsan Asema on osoitus siitä, kuinka ihmisen kannattaa uskoa unelmiinsa. Tavoitella niitä. Esimerkki siitä, miten se, mikä ensin on vain kasa haaveita sekä ajatuksia, toinen toiselle heiteltyjä ideoita, voi muuttua todeksi.
No, tietenkään Viisas Nainen ei tiedä kuinka Pulsan Aseman konsepti syntyi, mutta kuvitelkaamme sen tapahtuneen juuri noin: tarinan alkaneen sanoilla ensin oli unelma.

 

P1090577.jpg

Me suomalaiset olemme "hyviä" kadehtimaan muita. Varsinkin heitä, jotka onnistuvat unelmiensa toteuttamisessa. On niin petollisen helppo sortua vertailemaan muiden saavutuksia omaan, joskus jopa epäonnistuneeseen, tyhjiin valuneen tuntuiseen elämäänsä.
Ei kannattaisi. Jokaisen toteutuneen unelman takana on pitkä tarina täynnä huolta, murhetta, uuvuttavan pitkiä työpäiviä, stressiä, riskeeraamista, sinnikkyyttä ja rahan laskemista. Yrittäjyys on useimmiten nuoralla tanssimista korkealla kuohuvien koskien yläpuolella. 
Silti parhaimmillaan hyvinkin palkitsevaa: hetkiä, jolloin saa elää todeksi unelmaansa. Nautintoa saavutetuista haaveista. 
Joskus jopa taloudellista onnistumista. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/22/petra-ja-lasse-karjalainen-pelastivat-ainutlaatuisen-asemakylan

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, kasvi, puu, lapsi, kukka ja ulkoilma

Parisuhteessa on paljon kaikkea tuota samaa. Jatkuvaa matkalla oloa kohti tuntematonta, pinnistelyä unelmien toteutumiseksi.
Kannattaa kuitenkin tarkasti erotella toisistaan omat unelmat, ja yhteiset unelmat. Kyse ei koskaan ole pelkästään siitä mitä minä olen tai mihin kykenen, mitä haluan. Tai siitä, mihin toinen tähtää ja millaisin keinoin. 
Ei, kyse on siitä, mihin me yhdessä tähtäämme, mitä kohti rinta rinnan ponnistelemme, mihin pisteeseen horisontissa yhdessä päättäväisesti tuijotamme. Hyvä parisuhde syntyy niin, että siitä yhdessä tehdään hyvä. 

Kuinka Pertti ja Kaarina onnistuvat moisessa? Pertti pysykööt katkolla kuivattelemassa vielä pari päivää. Sillä aikaa voimme Kaarinan matkassa pohtia terveydenhuollon järjettömyyksiä. Ollaanko jo tultu yli sen rajan, jossa henkilötietosuoja jyrää järjellisyyden? Ollaanko jääty huonosti toimivien potilastietojärjestelmien, tunnistautumisten ja Pyhän Byrokratian jyrän alle?

KESÄTARINA OSA 5.

Kaarina kokosi itsensä. Sitä määritettähän äitikin oli aina käyttänyt, tiuskaissut kokoa ittes. Äidin muistaminen sai mieleen palaamaan Essin raskauden. Vaikka voimat tuntuivat riittävän tuskin siihen koossa pysymiseen Pertin aiheuttaman järkytyksen ja päässä pyörivien työasioiden keskellä, oli jaksettava paneutua vielä siihenkin murheeseen. Vaan helpommin sanottu kuin tehty, sekin! Tyttö kieltäytyi puhumasta asiasta. Miten varovaisesti tahansa yrititkään lähestyä aihetta Essi meni heti lukkoon. Katosi ovea paiskoen omaan huoneeseensa, tavoittamattomiin sulkeutuneen ilmeen sekä korville painettujen kuulokkeiden taakse. Ihme, kun oli edes kertonut vahingostaan. Toisaalta roskapussista pilkottavaa raskaustestiä oli paha pistää veljienkään niskoille, joten ehkä Essi siksi oli pakon edessä tunnustanut.

Jotain oli kuitenkin tehtävä, ja pian. Päättäväisyytensä kooten Kaarina käynnisti läppärin, etsi koneen pyörittäessä loputtomia päivityksiä läpi pankkitunnukset valmiiksi. OmaKannasta hän varmaan näkisi oliko Essi käynyt lääkärissä, kirjauksissahan mainittaisiin jatkosuunnitelmatkin. Totta kai vanhemmat pääsisivät lapsensa tietoihin! Johan lastensuojelulait sun muut velvoittivat heitä huolehtimaan alaikäisistä.

Ruudulle iskeytyvä tieto tuntui Kaarinasta käsittämättömältä. Mitä, katsottiinko yli 10-vuotiaat muka riittävän vanhoiksi hallinnoimaan itse itseään koskevia tietoja? Yksin? Ei voinut olla totta! Yhä hätääntyneemmäksi käyden hän selasi nettisivuja. Kaikki voima valui taas jalkoihin, sitten jaloista lattiaan. Teksti totesi tylysti 15-vuotiaan olevan riittävän vanha päättämään itse itseään koskevista lääketieteellisistä toimenpiteistä. Vanhemmilla ei ollut oikeutta nähdä lapsensa tietoja, eikä lääkärin siis tarvinnut kertoa mahdollisesta raskaudestakaan tai sen keskeytyksestä heille. 
Janin lomareissulla tikatun jalan kanssa oli samoin. Mitä ihmettä, kuinka monella vasta 10-vuotiaalla muka oli omat pankkitunnukset kirjautua järjestelmiin? Saati joidenkin laboratoriotulosten seurantaan vaadittavaa älyä?

Saadakseen hetken lisää ajatteluaikaa Kaarina riuhtoi roskapussin pois pidikkeestään, vetäisi kassin sangat tiukoille solmuille ja lähti kompuroimaan portaita alas. Päässä takoi henkeä ahdistava ajatus minä en selviä tästä kaikesta mitenkään.

Roskakatoksessa oli pakko pysähtyä hetkeksi hengittämään syvään, sulkea silmät. Luomien alla kirveli kipeästi. Häpeissään Kaarina pyyhkäisi silmäkulmaa kuullessaan, kuinka joku pysähtyi selän taakse. Viereisen rapun Anu, jonka kanssa oltiin vähän parempia tuttuja, monta vuotta kumpikin talossa asuneita. Samassa mieleen heräsi pieni, varovainen toiveikkuus. Anuhan oli töissä sairaalalla naistentautien poliklinikalla, sitä kautta varmaan hän saisi jotain tietoja Essistä! Aivan varmasti Anu ymmärtäisi.
Äkkiä, ennenkuin ehtisi käydä katumaan, Kaarina vuodatti huolensa sanoiksi. Ei sentään Pertin katkolle joutumista, mutta Essin tilanteen.
Anu puisti pahoitellen päätään.
-Ei kuule, ei meillä ole oikeutta mennä katsomaan kenenkään potilastietoja. Ei, ellei se liity työhön. Ja vaikka Essi tulisi vastaanotolle mistä syystä tahansa, en voisi kertoa siitä sinulle. Meillä on salassapitovelvollisuus.
Kaarinan vatsanpohjaana jysähti taas painava, kylmä kivi. Hädissään hän yritti selventää, miten 15-vuotias tuskin kykeni noin isoihin päätöksiin yksin, ilman vanhempia. Ja mitä jos sosiaaliviranomaiset ottaisivat yhteyttä? Koulusta kyseltäisiin! Anu puisti päätään uudelleen.
-Kyllä se tosiaan on näin tuon ikärajan suhteen. Essi saa itse päättää, jos lääkäri katsoo tytön ymmärtävän päätöksiensä vaikutukset. Tässä ei nyt ole kyse pelkästään siitä, mitä minä tahtoisin tehdä, vaan yleisistä käytännöistä. Meitä valvotaan tarkoin, jokaiselle potilastietoihin käynnille täytyy olla perusteltu syy. Me ei saada mennä edes omiin potilastietoihimme, koska meillä ei ole hoitosuhdetta itseemme. Kuvittele! 

Allapäin, uupuneena Kaarina raahusti pois roskakatokselta. Ulko-ovi tuntui painavan vähintään tuhat kiloa, niin vähän hänellä riitti enää voimia. Mihinkään. 

kuinka tästä selvitään? löytääkö kaarina keinot selvittää essin vahinkoraskauden tila, onko pertin paluun suhteen toiveikkuudella sijaa? entä muut kaksi lasta, soittaako sossu jessen juopottelusta, joudutaanko jani-petterin tikatun jalan kanssa uudelleen lääkäriin? ilmestyykö pomo taas katsomaan kaarinaa liian syvälle silmiin?
sitä arvuutellessanne voitte käydä Kanta.fi palvelussa toteamassa, että toden totta, yli 10-vuotiaan tietoihin teillä ei ole mitään asiaa.