P1090826.jpg

Viisas Nainen aikoo tänään tehdä poikkeuksen, ja keskittyä kehumiseen. Tuohon suomalaisille ah niin vaikeaan lajiin.
Sitä vaikeampaa ei ole kuin kehujen vastaanottaminen, ja väärässä olemisen myöntäminen. Tämänhän me kaikki tiedämme. 

Koska tällä julkaisulla ei ole minkäänlaisia kaupallisia sponsoreita nyt voikin kehua suomalaisia tuotteita aivan estoitta sekä rajoitta! Muistuttakoon se samalla meitä kaikkia kotimaisen työn suosimisen tärkeydestä näinä vaikeina aikoina. 
Eli aloitetaanpa yläkuvan Karhun tuulipuvusta! Se, jos mikä, on ollut hintansa arvoinen ostos - hankittu jo 80-luvun puolivälissä Helsingissä asuessa, ellei peräti jopa ihan Stokkalta äveriäästi (tosin jostain alennustangosta, mutta enivei...) Ei kahise, ei rahise, ei suostu ottamaan pysyvästi mitään tahroja. Edes mustikka ei sen pinnassa pesukoneesta ulos asti kestä. Kokeiltu on, monesti 

 

P1090818.jpg

Seuraavaksi kehukaamme Suomen jokamiehen oikeuksia! Ihan sama mikä metsäjätti tai maanomistaja suota hallitsee, saat käydä nauttimassa antimista. Eilen nautittiin karpaloiden poiminnasta. Joidenkin mielestä oikea aika puuhalle on vasta ensimmäisten yöpakkasien jälkeen, sitten kun maku makeutuu. Viisas Nainen ei ole samaa mieltä. Kunhan kypsyvät, ja loppu hoituu pakastimessa.
Ja tästä kätevästi aasinsilta Miehen kehumiseen. Ensimmäinen kerta karpalosuolla kirvoitti illalla kommentin Ei kyllä noussut Top 10 listan kärkeen, mutta voin mää toistenkin yhdessä lähteä.
Ah, eikö jokainen nainen mielellään elä noin kompromissikykyisen, uhrautuvan puolison kanssa, hahaa.

Puolisoista puheen ollen taas... Koska itse viimeksi kehuit omaa puoliskoasi? Kannattaisi. Vaikka ihan pienestäkin, samoin kuin kiitoksen sanominen. 
Loppuviikon sienestysreissulla Mies tahtoi napsaista alla olevan kuvan. Kun sulla on noissa niiiin mehevä kankku.
No, Waldogs verkkokaupan trikoot ovatkin Miehen valitsemat Viisaalle Naiselle. Nämä ommellaan kotimaassa, tilauksesta vaikka mittojen mukaan. Jos on vähänkään sitä kannikkaa, niin kannattaa ottaa se korkeampi versio. Ihan sikamaisen mukavat päällä tähän aikaan vuodesta! 
Koska Mies silloin muinoin noin 25 vuotta takaperin iski silmänsä nimenomaan Viisaan Naisen takamukseen, ja kehuu edelleen kankkua meheväksi, niin väliäkö sen miten karsean isolta se tässä kuvassa omiin silmiin näyttää? Sitä paitsi koittakaapa itse istua sillain kuvauksellisesti märän kiven reunalla poimimistaan odottavat kanttarellit katse-etäisyydellä...

Eli taas nähdään kehumisen tärkeys. Itseään on paljon helpompaa kohdella rakastavasti, jos joku muu ensin kohtelee sinua kauniina.

Samoin tämän kuvan kera kehuttakoon Sievin turvasaappaita (joita on kohta pakko tilata jo viides tai kuudes perättäinen pari, kun parempaa jalkinetta ei vain yksinkertaisesti ympärivuotiseen käyttöön ole) ja villasukkia, perisuomalaista perusasustetta. Tällä kertaa valituksi tulivat Novitan langasta neulotut. Ellei halua neuloa itse, voi hädässä luottaa Helsingin Villasukkatehtaan tuotteisiin. -Jos teille joskus tarjoutuu tilaisuus vierailla tehtaalla, menkää ihmeessä! Aivan mahtava paikka! 

 

P1090811.jpg

Eli tässä näette, dadaa! Kyllä Viisas Nainen osaa olla kannustava sekä kehuvakin, vaikka Kouvostoliitto ei paljon kauniita sanoja edellisessä päivityksessä suonut. 

mutta miten jatkuu uusi jatkokertomuksemme Kaukon elämän mullistumisesta? Sen näet alta. 

VAKAVA ASIA - OSA 2.

Ensimmäiset pahat aavistukset valtasivat mieleni heti muuttopäivän jälkeen, ennen kuin ehdin edes nähdä uusia naapureitani. Parkkipaikalle ilmestyi ruosteinen, likainen Nissan Primera, jostain 90-luvulta. Sellainen antaa huonon kuvan taloyhtiön väestä, kuten jokainen tajuaa. Joku taso sentään pitäisi olla. Mikä pahinta, meidän tolppapaikkamme sijaitsivat vierekkäin. Jouduin pakostakin näkemään miten pöyristyttävässä siivossa auton sisätilat olivat. Lattiat sekä takapenkki täynnä käytettyjä kahvimukeja, tyhjiä alkoholijuomatölkkejä, virolaisia tupakka-askeja ja ties mitä epämääräistä roskaa. En todellakaan ymmärrä, kuinka joku voi pitää kulkuneuvonsa sellaisessa kunnossa.
Mutta se oli tosiaankin vasta kaiken kauheuden alku. Minä en ole rasisti, enkä vastusta työperäistä maahanmuuttoa. En, vaikka olen isänmaallinen mies. Reservin vänrikki. Silti jossain sisälläni muljahti ikävästi nähdessäni postilaatikossa nimen Radut. Kulttuurieroja voi ilmetä aina. Ulkomaalaisilla on niin erilaisia tapoja kuin meillä suomalaisilla.
Tupaantuliaisissani tarjosin kauniisti katetut täytekakkukahvit kaikille naapureilleni. Niistä äidin parhaista ruusukupeista. Muistin taitella servietit, ostaa sekä pala-, että hienosokeria, vaikka en itse käytä kumpaakaan. Ylipaino on vakava ongelma, siitä kirjoitetaan lehdissäkin jatkuvasti. Juuri nimenomaan siksi käyn itse säännöllisesti lenkillä, joka ilta kello 19.00 4,6 kilometriä reipasta kävelyvauhtia. Säästä riippumatta. Ihmisen täytyy asettaa tavoitteita, ja pysyä tiukasti niissä. Painan nykyään täsmälleen yhtä paljon kuin kotiutuessani Reserviupseerikoulusta.
-Niin siis,  rikoskomissario keskeytti minut heti kun pysähdyin hetkeksi muistelemaan.  –Siis oliko uusien naapureidesi kansallisuus sinulle jotenkin ylipääsemättömän vaikea asia? Sekö sinut sitten
Rypistin kulmiani paheksuvasti. Toisen keskeyttäminen on epäkohteliasta. Toisaalta koko tilanne oli niin absurdi, etten jaksanut huomauttaa moisesta. Ei, Radutien eestiläisyys ei ollut se kynnyskysymys, vaan heidän täysin käsittämätön käytöksensä. Ihmisten pitäisi tietää sanomattakin mikä on soveliasta, mikä ei. Liki eläkeikäisten tulisi käyttäytyä ikänsä mukaisella arvokkuudella.
Onko muka oikein, että uuteen asuntoon muuttoa juhlitaan illasta aamuun? Pidetään tolkutonta meteliä, soitetaan hirveää mölymusiikkia kovaa keskellä yötä ja huudetaan humalassa pihalla? Kysynpä vaan! Silloin olivat ne alkukesän kuumat viikot juuri, pakosta joutui tuulettamaan ikkunoista. Aivan varmaan joku muu olisi jo soittanut poliisit, ajattelematta yhtään, minkä kolhun taloyhtiön hyvälle maineelle sellainen antaisi. Että hyvänen aika, näittekö, siellä kävi poliisi, hirveää. Alettaisiin juoruta ties mitä.