tampere%20004.jpg

Monella miehellä on tapana kutsua iltapäivälehtien ja varsinkin naistenlehtien henkilöhaastatteluita parisuhdepaskaksi. 
Viisas Nainen ymmärtää logiikan kyllä. Kaavahan on aina jokseenkin sama: mies ja nainen poseeraavat kaulatusten tai vähintään kainaloitusten, kasvoille viriteltynä teennäisen pingoittunut hammaslääkärin valkaisema hymy. Naisilla hyvin usein epäluonnollisesti se suu on vielä oikein levällään ns hirnumisasennossa.
Sitten tekstissä kehutaan kuinka tällaista rakkautta ei uskottu olevan olemassakaan/kriisi on selätetty/ollaan uuden edessä ja pusi pusi hali hali, höpönhöpö.
Lopussa pienellä lista niistä kaikista meikeistä, kampaustuotteista, vaatteista, ammattilaisista sekä liikkeistä, jotka tarvittiin tähän stailaukseen.
Eli kaukana ollaan todellisuudesta ja todellisesta arjesta. Yhtä kaukana kuin yllä olevan kuvan kaltaiset syysaamut vanhassa hotelli Tammerissa.

Yleensä näihin haastatteluihin löytyy syynsä. Joko halutaan julkisuutta jollekin kirja- tai levy- tms projektille, tai katkaista ikäviltä pettämisjuoruilta siivet.

Viisas Nainen on yhtä kyyninen kuin monet miehistä. Vuodet Helsingissä opettivat kuinka erilaista todellisuutta siellä kulissien takana piilotellaan hyvin monen julkun kohdalla. Kuin myös tuli nähtyä miten ne lehtiin päätyvät kuvat juhlissa tai ihmisten kotona otetaan. Kuinka stailataan. 
Ja toden totta, kuinka pieniä ihmisiä me lopultakin kaikki sisimmässämme olemme. Mitä suurta näytelmää sekä sirkusta julkisuudessa pyöriminen.

Mutta tosiaan, naistenlehdissä korostetaan rakkautta ja romantiikkaa. Valitettavan kangistuneella, samalla kaavalla hyvin usein. 
Ehkä se sitten on juuri sitä, mitä niiltä odotetaan? Tuttua ja turvallista? Siloitellun söpöä.

 

syyskuu%20026.jpg

Toisaalta naistenlehtien toimittajat voisivat kerrankin haastaa itsensä. Etsiä ihan uusia, kiinnostavia naisia näiden puhki kulutettujen naamojen tilalle. 
Vai voisivatko?
Kuinka moni tutuistasi suostuisi haastatteluun? Suostuisitko itsekään? Pidettäisiinkö sinua sen jälkeen armottomana tyrkkynä tyyliin mikähän sekin luulee olevansa?
Viisaan Naisen arvio on, ettei tyyli muutu. Juttuvinkit ulkomailla asti kilpailevista Suomen mestareista eivät kirvoita edes vastausta minkään kustantoman toimittajilta. Mediaseksikkyys on määritelty kapeaksi joeksi, jolta ei penkoille poiketa eikä vastavirtaan soudeta. Saati merelle saakka. 

syyskuu%20011.jpg

Vaikka korona kulkee yhä kanssamme, yhä tiukkenevaa käsikynkkää, tämä aika on toivottavasti tehnyt hyvää monelle parisuhteelle. Herättänyt näkemään puoliskonsa parhaimmillaan, tukea antavana sekä tärkeänä - ei minään itsestäänselvyytenä, joka pysyy tuossa kyllä ihan yhtään huomioimatta ja huolehtimattakin.
-Ja päinvastaisessa tapauksessa taas.... Mitä jos pysähtyisi hetkeksi miettimään onko elämää tuhlattavaksi, vai voisiko ottaa, lähteä ja olla vielä kerran, vielä joskus taas onnellinen?

 

VAKAVA ASIA - OSA 3.

Seuraavana päivänä ne julkesivat olla kuin ei mitään. Koko terassi täynnä viinapulloja, tölkkejä ja rojua, ja mies vain tuli käsi ojossa esittäytymään. Kehtasi jopa naureskella miten taisivat aiheuttaa pikkuisen meteliä grillaillessaan. Mutta kerranhan sitä vain muutetaan, ymmärsinhän minä varmaan, nuori mies? Ja häntä saisi sitten sanoa ihan Urdeksi vain, vaikka Urmas virallisissa papereissa luki. Sisällä lepäilevä vaimonsa taas olisi Jenna, Suomen tyttöjä, tien päältä vasta reilu vuosi takaperin löytynyt.
Tieltä mieskin leipänsä tienasi, rekan ratista. Onneksi sentään vakioreitti, maanantaista torstaihin maailmalla, ja pitkät vapaat kotona. Mikäs hänestä sen mukavampaa, ehtii siinä rentoutua kunnolla – vaikka eukkoa ajamalla, vaihtelun vuoksi – ennen uutta lähtöä, hah haa! Kai minä nyt tiesin, tuollainen alta kolmekymppinen karju, varmaan minullakin oli joku kuuma kinkku kierroksessa, joku oikein pantava herkkuperse, ellei jo peräti rengastettuna omaksi.

En järkytykseltäni saanut sanottua sanaakaan. Osasin ainoastaan tuijottaa tuota edessäni aukeavaa näkyä. Urmas, tai mikä ihmeen Urde se nyt olikaan olevinaan, ei ollut pieni mies. Pikemminkin lähemmäs kaksi metriä. Iso maha roikkui maastokuvioisten shortsien vyötärönauhan päällä, taskun suusta reidelle joku naurettava kettinki. Kaula-aukosta pursusivat kuvottavat harmaat rintakarvat, niiden välissä kiilteli naismaisen paksu kultaketju, käsivarsia kirjoivat tatuoinnit. Kaljuksi ajellun päälaen alta erotin tihrustavat, verestävät silmät, murtuneen oloisen vinoon menneen nenän ja kaksoisleuan. Valtavista kukkakaalikorvista roikkui renkaat. Korvarenkaat, aikuisella miehellä!
Melkein oksensin hänen kurottaessaan kyynärpäänsä pihojemme väliselle aidalle, hönkäisten vanhalta viinalta haisevasta suustaan jotain hörähdyksen tapaista ja paljastaen karmeat, tupakan kellastamat hampaansa. Jokainen sivistynyt ihminen sentään tietää edes miten suun terveydestä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, olen koko ikäni harjannut omat hampaani joka aamu sekä ilta, sairaanakin.

Kesästä alkoi muodostua hiljalleen painajaismainen. Alkuviikot kaikki jatkui näennäisesti entiseen tapaan rauhallisena. Paitsi etten pian aurinkoisina iltoina rohjennut enää mennä takapihani terassille. On aivan käsittämätöntä mihin tämä maailma on mennyt, mitä pidetään soveliaana ja mitä ei. Vaikka uudet naapurini olivat iältään molemmat jo tosiaankin selvästi yli viidenkymmenen, rouva käyttäytyi aivan käsittämättömällä tavalla. Järkytyin sydänjuuriani myöten vilkaistessani yhtenä iltana toiselle puolelle, nähden liki alastoman naisen. Tietenkään minulla ei ole tapana tirkistellä ketään, mutta onhan kohteliasta toivottaa hyvää iltaa, jos huomaa jonkun muunkin olevan paikalla.
Sen jälkeen näky naisen suurista, paljaista rinnoista ei jättänyt minua rauhaan. Mitä siveettömyyttä! Kuka tahansa saattaisi kulkea ohi ja nähdä.

Kerroin huoleni asiasta Urmas Radutille heti seuraavana viikonloppuna. Vaikka ilmaisin itseäni mahdollisimman hienotunteisesti mies vain toljotti minua suu puoliksi auki unohtuneena, eikä tuntunut ymmärtävän. Tuskastuneena pohdin vallitsiko välillämme kielimuurin aiheuttama ongelma, kunnes mies lopulta tuntui ymmärtävän ja hörähti röhönauruun.
-Älä sinä Kauko tuommoisia sureksi! Minun emännässä on mitä katsella. On tissiä ja persettä vaikka muille jakaa, höhöö. Onko sulla poika puute? Pullottaako sulla pussit? Me voidaan kuule hommata sulle kotipuolesta joku mukava tyttö piipahtamaan joskus, halvalla saat, hyvä naapuri. Ei kiskurihintaa, siivoaakin samalla. Ei ole hyvä olla noin kireä, ota tästä ensalkuun tötsyt, rentoudut vähäsen.
Aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi Radut kouraisi vihjailevasti sukuelimiään, ja pieraisi päälle. Voitte olla varmoja etten tietenkään ottanut vastaan aidan yli tyrkytettyä sätkää, niitä tötsyjä. Huumausaineiden käyttäminen on laitonta, se on vakava rikos ja minä olen aina ollut kunnollinen, lakia kunnioittava kansalainen.
Mitään sanomatta käännyin ympäri. Pakenin raukkamaisesti.