10295361_4321097563400_43957800954464728

Palataanpa vielä hetkeksi naistenlehtien parihaastatteluihin - ja erityisesti miehiin niissä. 
Monessa tekstissä mies sivuutetaan muutamalla maininnalla. Plus tietenkin sillä yhteisen onnen hehkutuksella. Viisas Nainen epäilee tämän olevan nimenomaan näiden miesten oma tahto. Löytyy helposti parempaakin tekemistä, kuin poseerata rekvisiittana siinä sohvalla. Ja mitä ne kaveritkin sanois, jestas sentään!
Asia ihan erikseen ovat ne naisten haastatteluissa vilahtelevat jättäjäpettäjämiehet, jotka eivät koskaan pääse omaa versiotaan tapahtumista esittämään. Tämä laji ansaitsee erillisen päivityksen myöhemmin, sen verran hämmentävää ja ristiriitaisia tuntemuksia herättävää settiä.

Todellinen Tosimies määrittelee itse itsensä, ja antaa omat lausuntonsa - eivätkä ne toden totta silloin käsittele mitä tahansa. Kodin remontointi kuuluu hyväksyttäviin asioihin, tietty. Plus ehdottomasti autot sekä moottoripyörät. Urheilukin on aina varma nakki. 
Näitä haastatteluita on tänä syksynä nähty paljon, enimmäkseen tuoreiden elämänkertojen tiimoilta. 
Palaute on ollut tyrmistyttävää keskustelupalstoilla. Ex-jääkiekkoilija tunnustaa vasta eron jälkeen tajunneensa vaimon uhrausten määrän, kunnioittavansa ex-vaimoaan, kasvattavansa lapsia sovussa tämän kanssa. Ihan loistavaa, eikö? No, monen mielestä pelkkää näyttelemistä. Televisio-ohjelman mainostamista.
Katkeruus ja kateusko siellä näin kuiskuttelee? Oma paha olo?

 

11224378_10200834426020718_4913070189311

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauluissa rekkamies jos kuka on tosimies. Tosielämässä raskaan sarjan ammattilainen ainakin, se on varmaa. 
Toisissa lauluissa taas ihmetellään kuinka naiset aina rakastuvat renttuihin, eli päivitettynä ilmaisten Jännämiehiin. Kuinka käy kunnon miesten?
No, naistenlehtien artikkeleissa kunnon miehet poseeraavat muuttumisleikkien muovi-Keneinä, siisteinä ja siloiteltuina, naisten pukemina ja kampaamina. Tavallisten ihmisten tavallinen arki, ah se on ihan parasta! Vielä kun saadaan pientä juhlaa mukaan kaikki on täydellistä! 
Tsot tsot, eipäs naureta tälle visiolle. Ei tirskuta yhtään. Maailma kuulkaas on nimenomaan tavallisten, tasaista arkea elävien enemmistöjen. Röyhelöpaidoissaan poseeraavat, meikatut julkkispojat kulkevat eri planeetalla. Kuka edes kestäisi miestä, joka viettäisi aamuisin itseään laittaen peilin edessä aikaa enemmän kuin nainen? 

Todellinen suomalainen MIES on vankalla askelluksella omaa tietään kulkeva, tyylinsä tunteva. Omalla tavallaan ekologinen. Sellainen kuin The Other Danish Guy https://theotherdanishguy.fi/pages/balls-matter Lukekaa ne tarinatkin, älkääkä tuijottako ainoastaan kuvia...
Tai kuten Viisaan Naisen 15-vuotiaana saamassa synttärikortissa sanotaan Mies on pitkä, ja kun on pimeää hän on komeakin. 
Sen taas minkä mittaisen miehen kukakin laskee pitkäksi, on onneksi sekin ihan itse päätettävissä. 

Tähän loppuun Viisas Nainen olisi hyvin mielellään laittanut Kangasalla toimivan Tam-Silkin "sivubrändin" Kalsarit mainoksen, jossa kunnon suomalaiset perusurokset kirmaavat kalsarit perisuomalaisittain puolitangossa viljapeltoon. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten käykää itse katsomassa koko ajankohtainen kuvasetti  https://kalsarit.fi/kalsarikuvia/  - samalla voitte kätevästi uusia alusvaatevarastonne suosimalla Suomalaista (jonka aatteen Viisas Nainen on ottanut tämän syksyn teemakseen, sillä pienikin panostus ns sisämarkkinoille on nyt tärkeämpi kuin koskaan).

Eikä ne pitkät kalsaritkaan TosiMiehen jalassa pahalta pakkasella näytä... 

 

44832241_10205632450448330_2546970723843

KUVAT: - Mobilian vanhan näyttelyn puuceen seinän leffajuliste
             - Volvon FH12 - monen rekkamiehen selä rekkanaisen luottoveturi jo vuosikymmenten ajan
             - Suomalaisen Miehen luottovaate on mustanharmaa tuulipuku. Nyt ja iankaiken. 

VAKAVA ASIA 0SA 4.

Vielä keväällä olin haaveillut autereisista, kiireettömistä illoista terassilla. Kuinka istuisin uuden, hienon kalustoni lepotuolissa siemaillen teetä, hyvää kirjaa lukien. Nyt sekin ilo oli viety minulta. Enhän koskaan voinut tietää millä hetkellä naapurin rouva leijailisi olemattomasti pukeutuneena ulos omasta ovestaan kuin tarinoiden pahin viettelijätär. Aloin vältellä ulos menemistä.
Sisällä oleskelukaan tosin ei ollut helppoa. Tupakan katku leijaili kaikkialle, jos yritin vähänkään pitää ikkunoita auki etupihan puolella. Ei auttanut, vaikka heti savun alkaessa leijailla puolelleni yskin kuuluvasti, ja pamautin tuuletusikkunan kiinni voimalla. Vihjettäni ei suostuttu ymmärtämään.
Radutit tuntuivat epämääräisten tuttaviensa kanssa vallanneen koko ympäristön. Verhojen raosta kurkistellen näin miten pihaan ilmestyi milloin mitenkin rikollisen näköistä väkeä. Likaisia amerikkalaisvalmisteisia pakettiautoja, moottoripyöriä, pitkäpartaisia kaljupäisiä miehiä, sekä suorastaan riettaasti pukeutuneita, huorahtavasti meikattuja naisia. Kesästä tuli meluisten grillijuhlien synkkä, loputon jatkumo, jota en päässyt pakoon mihinkään. Pahimmalla kerralla tarvittiin ambulanssia nyrkkitappelun seurauksena. Taloyhtiön hyvä maina alkoi olla vaakalaudalla, koska tahansa saattaisivat tulla poliisitkin, ja miten sekin selittäisiin?
Kaikkein pahimmiksi muodostuivat kuitenkin viikonloppujen aamuyöt. Olen lapsesta saakka ollut herkkäuninen. Hädin tuskin ehdin tipahtaa jonkinlaiseen horrokseen juhlimisen tauottua, kun jo seinän takaa alkoi aivan uudenlainen meteli. Suorastaan eläimellinen huuto. Ensimmäisellä kerralla ehdin pelästyä pahan kerran, hyvä etten soittanut poliisia ja ambulanssia, koska oletin Radutin pahoinpitelevän vaimoaan. Sitten ymmärsin naapureiden makuuhuoneen olevan omaani vasten.
Mutta miten joku voi olla niin käsittämättömän irstas, niin täydellisen piittaamaton toisten korviin saakka kantautuvista äänistä? Sukupuoliyhteyden tulee olla jotain herkkää sekä kaunista, kahdenkeskistä. Ei koko taloyhtiöön kuultavissa olevaa suorastaan rivoa panemista. En pysty edes toistamaan mitä kaikkea niinä kuukausina tahtomattani kuulinkaan. Pian välttelin suihkuun menemistä torstaisin, sillä Radutit saattoivat käydä toisiinsa käsiksi sielläkin.
Sellaisina öinä valvoin vuoteessani kauan kuvitellen kuinka vielä kerran Urmas Radut saisi ansioidensa mukaan, horjahtaisi vasten kiuasta ja joutuisi sairaalan päivystykseen pakaraansa palaneena teksti MISA.
Niin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Sen sijaan uusi naapurini alkoi parkkeerata puoliperävaunurekkaansa katumme varteen. Sellainen ei ole soveliasta, joskaan ei tietenkään täysin kiellettyä. Joka tapauksessa uneni pirstaloituivat entistä enemmän, kun iso dieselmoottori käynnistyi kello neljältä. Ehdin hädin tuskin vajota uneen uudelleen naapurin koiran alkaessa ulvoa kilpaa herätyskelloni kanssa.
Sillä aivan totta Radutit hankkivat koiran. Suuren, kuolaa valuttavan, uhkaavasti jokaiselle ohikulkijalle murisevan seeferin. Päätin vakaasti ottaa marraskuun alun yhtiökokouksessa esille senkin asian. Ehdottaisin taloyhtiöön eläintenpitokieltoa. Kuka muka tahtoo nurmikolleen koiran ulosteita, tai pahimmassa tapauksessa kissanpissaa lasten hiekkalaatikkoon?
Välillä postilaatikoilla muita naapureita nähdessäni yritin ottaa puheeksi myös säännöllisen nurmikon leikkaamisen tärkeyden. Kuinka meidän kaikkien tulisi aina tilaisuuden tullen huomauttaa velvollisuutensa yleisestä siisteydestä tällä tavoin laiminlyöneille asiasta. Ketään ei tuntunut kiinnostavan Radutien villiintyneenä rehottava, rikkaruohojen täyttämä piha.