14468449_10202536190843775_7009795795854

Syksyn värikylläisyys alkaa vaihtua harmauteen, matalalta tullut valo pitkään hämärään. 
Koronan suhteenkin on vain opittava tarpomaan siellä ties kuinka kauan jatkuvassa grafiitin harmaassa hämyssä.

 

1027652.jpg

Vaasassa homma ns lipesi hanskasta. Siihen tuskin on pelkästään yhtä syytä, saati syyllistä. Sama olisi voinut tapahtua jossain muuallakin. 
Elämähän ylipäätään on pelkkä sattumusten toistaan seuraava sarja. Jokaisen puskista esiin pumpsahtavan tilanteen mukainen reagointi vaikuttaa omalla tavallaan siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu - tai miten reagoit. Opitko edellisistä mitään, vai toistatko vanhat virheet yhä uudelleen. 
Ja tämä pätee kaikkeen. 

 

1027649.jpg

Jos ja kun Vaasassa nyt kahlataan koronan mutavellistä kohti puhtaampia vesiä voisi VR tahollaan tehdä jotain palvelunsa parantamiseksi. Varaa nimittäin olisi, ja paljon. 

Vanhaa sanontaa lainaten: "jos Posti on Itella, niin VR on ruvella".
Naiset voivat kyllä olla luotuja kulkemaan, mutta VR:n junat eivät. Maanantain iltahämärän tunnin myöhästelyistä tosin oli se hyöty, että Mies ehti suunnaltaan varsin sopivan kyytiin.
Lippua ei toki järjestelmä enää lähtölaiturilla odotellessa antanut, koska sen mukaan yhä saapumatta oleva juna oli jo mennyt. No, konduktööri sen sitten kyllä myi, mutta otti 6 euron lisämaksun. Miksi? Millä oikeudella VR rokottaa omista mokauksistaan matkustajaa?
Ja miksi se rokottaminen tapahtuu valikoivasti? Etnisesti jostain lämpimämmästä maasta ihon värin perusteella päätellen alkuperältään olevalla pojalla nääs ei ollut kuin 50 euron seteli, niin sitähän ei voinut konnari ottaa eikä ravintolavaunu rikkoa = ilmainen matka tuli. Reilua, eikö?
 
Tällä kertaa junien myöhästelyiden syynä ei ollut henkilövahinko, ei ratarikko, ei lunta, ei lehtiä kiskoilla - ei, nyt odoteltiin kalustoa.
Ja että oikein vaikeaksi menisi se lipun osto ylipäätään, niin enää muuten et saa sitä tekstiviestinä. Nyt pitää olla sähköposti, mistä lataat sen jne.
Automaatistakaan et voi ostaa, kun asemahalli on kiinni. R-Kioski on ollut sitä vielä kauemmin, niitä on Suomessa vaivaiset 600 kpl enää. Pienemmiltä paikkakunnilta ei ole suotavaa junaan edes yrittää, tai näin voi päätellä siitä, että niiltä on lippuautomaatit jo viety kokonaan.

Satunnaiselle käyttäjälle, saati digiloikasta tipahtaneelle, menee aivan liian monimutkaiseksi.
 
Mitä opimme tästä? Jos haluat päästä helposti sekä varmasti ja aikataulussa paikasta A paikkaan B älä käytä junaa.
Jos kuitenkin käytät, pukeudu lämpimästi sekä kerrostaen. Asemahallit ovat iltaisin ja öisin kiinni, eikä koskaan tiedä kuinka kauan siellä laiturilla pitää odottamassa palella. Aikataulut ovat vain viitteellisiä.
Niin, ja jos matkustat aamun paikallisjunalla, ota pefletti mukaan: penkit ovat siinä kunnossa, että ilman et takapuoli kuivana sekä puhtaana pysy.
 
Jaa miksikö Mies sitten kuitenkin junaa käytti?
No kas, kun autohan varastettiin jo kesällä - rautatieaseman parkista. Niitähän ei vartioida, vaan liityntäpysäköinnillä saa kivasti extrajännitystä elämään.
 
Onneksi on vielä sen verran valoa sekä väriä, että voi ihan omia jalkojaan käyttäen nauttia näistä viimeisistä edes vähän lämpimistä syyspäivistä. Liikuntahan ei koskaan ole pahasta.

 

75412298_10207013018281663_3102049874816

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 3. 

Aamuhämärissä Erkki kolisteli alas portaita, poikkesi pikaisesti nurkalla ja painui tupaan. Sivustavedettävästä kuului tasaista tuhinaa. Ekonuoret näköjään eivät arvostaneet aikaisia aamuja. No, ruokaa ehkä kuitenkin.
Hella ehti lämmetä ennenkuin sohvasta viltin alta kohosi pörröinen pää. Ilmeestä päätellen tytöltä meni hetki muistaa missä oli. Muistaminen ei tainnut kovin ilahduttaa, mikäli eleistä jotain saattoi päätellä. Erkki antoi olla, keskittyi aamiaisen laittoon vain. 
Lopulta istuttiin taas pirttipöydän ääressä vastakkain. Täydestä kattauksesta huolimatta jotain taisi kuitenkin Hillan mielestä puuttua, koska katse harhaili pitkin pöytää, sormien tarttumatta mihinkään. Erkkiä alkoi naurattaa. Niinpä tietenkin, siskon kaapeista löytyi varmaan paljon eksoottisempia herkkuja. Hilla varmisti asian mutisemmalla kuinka oli kyllä tottunut aamuisin ottamaan teen sijasta vihersmoothien ja avocadoleivän latten kanssa.
Erkki otti hölmistyneen ilmeen.
-Jaa, minä kun luulin, että sinä olet semmoinen ekologinen nuori. Vastustat ilman saastuttamista sun muuta. Eikös siihen ideologiaan kuuluisi vältellä maailmalta rahtilaivoilla ja lentokoneilla kuljetettavia elintarvikkeita? Noin niinkuin siis jotain avocadoja ja kahvia? Kasvihuoneitakin tarttee tähän aikaan vuodesta jo kovasti lämmittää, jos kurkkua ja salaattia tykkää kasvatella.
Tytön suu napsahti tiukaksi viivaksi. Kaurapuuro lähisuon lakoilla alkoi kuitenkin kummasti maistua, eikä vaapukkateestäkään yhtään valitettu.

Tiskien huuhtaisun jälkeen siirryttiin pihalle. Täsmälleen sopivasti. Metsän rajasta alkoi kuulua laulun loilotusta. Sitten kuusien katveesta pyyhälsi esiin hevonen kärreineen.
-Jaa täällä ollaan jo vartoomassa!  Juhola huusi ohjaksia läiskäyttäen.  - Eukko käski tulla heti aamusta, sanoi jotta puolipäiväselle on oltava takaisin.
Syrjäsilmällä Erkki pisti merkille kuinka Hillan suu loksahti auki. Taisivat silmätkin pyöristyä saapujaa katsellessa. Eikä siinä mitään, Juholassa riitti ihmettelemistä. Se oli pannut oikein parasta päälle: pussihousut, pitkävartiset nahkasaappaat sekä sarkapusakan kruunuksi koivistolaisen sakarat otsalle päin sojottamaan. Olipa jättänyt lätkäkaukalossa nuorena miehenä menetettyjen etuhampaiden tilalle saamansa puoliproteesinkin pois, samoin parran pari päivää ajamatta. Liinukin näytti varsin uskottavalta maalaishevoselta pitkässä, harjaamattomassa karvassaan.
-Totta helvetissä minä tuun,  Juhola oli vastannut Erkin pyyntöön aiemmin viikolla. - Niin tylsää kykkiä kotona, kaiken aikaa jaksa pörssikurssejakaan seurata, eikä liikeneuvotteluita netin kautta pääse käymään kuin vasta iltasella, niillä on maailmalla semmoiset aikaerot. Liinuakin täytyy treenata, lupasin talvella konin taas pariin elokuvaan mukaan, tukkisavotalle ja silleen. Pistän ne kesäteatterilta jääneet rytkyt niskaan, annetaan sille siskostyttärelle maalaisukkoa koko rahalla!

Toden totta, maailma menetti Juholassa hyvän näyttelijän. Äijähän selvästi suorastaan nautti roolistaan täysillä hypätessään alas kärryiltä. Nosti reteästi housujaan, sylkäisi kauas sivulle ja kurkotteli pärekorista tuomisiaan. Löytyi maitohinkkiä, jauhopussia, puhdistamattomia kananmunia ja ihan extrana ei enempää eikä vähempää kuin ankka. Sen Juhola tempaisi suurieleisesti ylös toisesta jalasta roikottaen.
-Ammuttiin saatana hanhiakin eilen niin monta, että on mistä jakaa! Ja Hännikäiseltä kunnon pontikkaa. Vaan sitä en tarjoo, ei taija flikalla vielä ikä semmosiin aineisiin riittää.
Erkin piti kääntyä puolittain syrjään, teeskennellä yskänkohtauksen saanutta. Jostain Lidlin pakastealtaasta Juhola sen "hanhensa" takuulla oli ampunut, vaikka kuinka parhaillaan vuolaasti julisti Hillalle vanhan Suomi konepistoolin parhautta hommassa kuin hommassa. Hitto, ihan uskomatonta kuinka tietämätöntä nykynuoriso tosiaan olikaan! Googlet ja internetit ja koulun historian tunnit ja aselait ja kaikki, eikä tyttö tuntunut yhtään epäilevän Juholaa. Joku fiksumpi olisi heti huomattanut, ettei konepistoolilla kukaan lintuja sentään ammu. Ei maallakaan. 
Aseista jotain tietävä olisi nähnyt heti senkin, kuinka kyseessä oli pelkkä toimintakyvyttömäksi tuunattu koriste. Niitä kesäteatterin rekvisiittapyssyjä.