P1090957%20%282%29.jpg

Kumpaa ajattelit tulevana viikonloppuna kumartaa: suurta kurpitsaa vai pyhiä miehiä? 
Viekö voiton jenkeistä kulkeutunut halloween-hullutus noitineen kaikkineen, vai vanhanaikainen Pyhäinmiesten päivä, tuo vainajien muistamiselle omistettu?

Niin tai näin, kuolemasta puhuminen on asioista niitä vaikeimpia. Vielä vaikeampaa tosin on lohduttaa kuoleman jälkeensä jättämiä, surevia omaisia. Sanat ovat joskus niin äärettömän ohuita, latteita ja vain sanoja. Toisen surusta ja murheesta ei voi lohkaista palaa kannettavakseen. 

Jokainen vanhempi joutuu joskus keskustelemaan lapsensa kanssa tuosta samasta aiheesta. Onneksi siitä on nykyään kirjoitettu myös lastenkirjoja, joita voi käyttää apunaan. Ja toisaalta, me kaikki olemme aina jonkun lapsia. Aikuisinakin. 
Kun Viisaan Naisen isä muinoin kuoli, lohtukirjana toimi Debi Gliorin Kulta pieni (WSOY 1999).

20201028_162801.jpg

Kirjaa tuskin löytyy kaupoista enää, mutta divareista tai kirjaston poistomyynnistä saattaa osuma tulla. Käyttäkää tilaisuus ehdottomasti hyväksenne, ja ostakaa pois. Olette minkä ikäisiä tahansa. Tämä, jos mikä, on Lohtukirja. 
Hyvin kirjoitettu satu palvelee kaikkia ikäluokkia, ei pelkästään lapsia.

 

20201028_171003.jpg

Enemmän hallowenin suuntaan kallellaan oleville sitten puolestaan Maikki Harjannetta - kyllä tässäkin hienosti käsitellään kuolemaa, sekä suremista. Entisillä sukupolvilla oli aivan omat, selkeät toimintamallinsa niin syntymään, kuin kuolemaankin. Varsinkin maalla. Sitä pidettiin vääjäämättömänä osana elämää, oli viimeisen lähdön syy mikä tahansa. 

Tänä vuonna kuolemaa ei tahtoisi ajatella. Koronan ansiosta ahdistus, toiveikkuudesta epätoivoon seilaava mieli sekä yksinäisyys tekevät monen elämästä helvettiä jo maan päällä. Asiaa tuskin auttaa yhä vähenevä valo, edessä oleva pitkä pimeän kausi. 
Mutta sinniteltävä on. Keskenkään ei ole lupa jättää.
Aina on myös pieniä, iloisia asioita. Viisaan Naisen seuraksikin on viikonloppuna tulossa tyyppi, jota ei paljon murheet paina, eikä elämä rasita. Riittää, kunhan pääsee ajoissa ulos pissalle, saa lenkillä haistella muiden jättämät senssi-ilmoitukset pyöräteiden ja polkujen penkoilta, ja kupissa piisaa ruokaa. 
Kyllä, arvasitte oikein. Lapsen koira kokeilee yökylässä olemista.
Saatamme olla sunnuntaina uupuneita. Ainakin toinen meistä...

Kuva:  Levoton sielu raunioilla - Rauni Pakkala photography, mallina Viisas Nainen 

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 7. saapuu jonakin toisena, kivuilta kauniimpana päivänä: syksyisin eivät jäädy pelkästään järvet ja joet, vaan myös olkapäät.
Ja uskokaa Viisasta Naista, joka kokee saman autuuden jo toista kertaa. frozen shoulder se vasta ihmisen iloiseksi tekee. Pitkään sekä hartaasti.