P1090958%20%282%29.jpg

Todellisuus on subjektiivinen käsite. Näinä aikoina moni tahtoo paeta sitä, edes hetkeksi. Meillä on onneksi siihen keinoja: kirjat, elokuvat, musiikki... -Ja valokuvaus kuvankäsittelyohjelmineen.
Keinolla ei sinänsä ole väliä. Tärkeintä on muistaa erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Viisas Nainen ja Valokuvaaja tekivät pienen päiväretken, mielessä lähestyvä halloween ja teemana ehkä pikkuisen "unohdetut". Näin ollen yllä oleva kuvakaan ei ole jostain mummon albumista, vaan ihan eilen otettu ja vain väreiltään vähän käsitelty. Niin helppoa se, paeta hetkeksi todellisuutta turvallisesti.
Samoin se, mikä ei näy, on autossa käytetty venttiilillä varustettu maski. Kaikkea todellisuutta ei kannata paeta, vaan kohdata se kylmän rauhallisesti. 
Kuin myös se mikä näkyy tarkkasilmäiselle, on Sievi Solid turvasaappaat - kuten huomaatte, ne todella toimivat tilanteessa kuin tilantessa.

 


P1090981.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viisaan Naisen ainokainen lapsi viettää tänään syntymäpäiviään. -Mikä nostattaa mieleen muistuttaa siitä, ettei kenenkään koskaan tulisi puuttua kenenkään toisen lapsettomuuteen tai lapsien määrään. Se, mitä näemme, on sekin vain toinen todellisuus. Joku meistä tahtoo olla lapseton, joku on sitä tahtomattaan. Asia vain on usein liian arka tuoda esiin. Sellainen ihminen, joka itse on tullut raskaaksi suunnilleen suudelmasta ei voi edes kuvitella lapsettomuustutkimuksia, sitä koko sirkusta, joka joskus tarvitaan.
Eikä matka koskaan lopu synnytyslaitokselle ensimmäiseen parkaisuus. Siitähän vanhemmuus vasta alkaa. 

Hetken verran retkellä ollessa vaikutti siltä, että Valokuvaaja joutuu kiitämään tiehensä: ripustamaan liikenneonnettomuudessa menehtynyttä kaurista liiterin kattoon. Onneksi vävynsä kuitenkin päätti pilkkoa lihat autotallissaan, joten päätettiin bongata vielä toinenkin kohde. Maastokartta nimittäin näytti meidän olevan melko lähellä muinaishautaa. 
(Ja kyllä, tiedättekö, maalla elämä todellakin on tällaista. Ruokaa hankitaan muualtakin kuin kaupasta. Valokuvaajan mieskin oli hirvimetsällä, mikä meistä näin joutilaita retkeilylle teki).

P1100007.jpg

Kuinka paljon kirjoihin sekä kansiin merkittyjä, yhä tutkimattomia muinaishautoja Suomessa riittää, siitä Viisaalla Naisella ei ole aavistustakaan. Samoin on turha kysyä miltä ajalta tämä kyseinen, ryteiköstä löytynyt kivikasa on.
Joka tapauksessa se muistuttakoon meitä toisesta todellisuudesta. Ajoista, jolloin elämä tuskin oli kaikilta osiltaan helppoa silloinkaan.
Valokuvaaja muistelikin kiviä katsellessaan kuinka siellä mistä on kotoisin pelloista pulpahteli pääkalloja aina välillä. Kukaan ei niistä kovin hätkähdellyt, koska tiedettiin paikkakunnalla joskus Suomen sodan aikoihin sijainneen Venäjän armeijan sotasairaalan.
Mitä, kävikö joku nyt kirkumaan? Ei kannata. Mieluummin voi googlettaa Suomen sodan, jos lintsasi koulussa historian tunneilta.

Venäjän keisarikunnan armeijasta saadaankin kätevästi aasinsilta muilla mailla työn puolesta seikkailevaan Mieheen. Huomenna taas nähdään kuinka kotimatka Suomeen sujuu, mihin päin Suomea lentokentältä pääsee ja mihin aikaan. Koronatilastoja katsellessa näyttää kuitenkin siltä, että enää on kenenkään turha huutaa kurkku suorana koronan tulevan takuuvarmasti Miehen mukana ulkomailta.
Se on meillä täällä jo. 

Somen väitetään usein vieraannuttavan ihmisiä toisistaan. Silti näinä aikoina, kun jokainen voi olla potentiaalinen tartuttaja, se tarjoaa meille pienen ikkunan valoon. Jotain kautta voi olla mukana läheistensä elämässä, jakaa arkea sanoin sekä kuvin. 
Siispä tehkäämme niin! Joskus pari ohimennen heitettyä sanaa voi auttaa niiden saajaa jaksamaan paremmin.

Mutta hei! Hildahan jäi Erkki-enon hoiviin viime kerralla! Käväiskäämme seuraamassa millaisena ilta torpassa koittaa!

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 2. 

Vanha vesipannu vihelsi kiehumisen merkiksi. Erkki mittasi posliinikannuun purkista kuivattuja vaapukan lehtiä, rippasi sekaan pari hyppysellistä mustaa teetä, ja nosti kannun pöytään tekeentymään. Kolisteli auki leivinuunin luukun, keinotteli käsien palamista varoen tarjolle karjalanpaistia, lanttukukkoa ja isot, kuoriltaan rypistyneet uuniperunat. Sitä vanhaa punaista, parempaa lajiketta. Vielä voirasia, kannu kotikaljaa, juustokimpale. Kyllä näillä nälkä lähtisi. Hildakin saisi vähän lihaa luittensa päälle lisää.

Hilda ei tuntunut olevan juttutuulella, joten Erkki heittäytyi tyhmäksi. Höpötteli omiaan kertoillen, kuinka karjalanpaistissa oli seassa oikein hirveä: kylän metsästysseuralla oli käynyt tuuri, heti ensimmäisenä jahtipäivänä kaatunut suuri sonni. Lanttukin ihan luomua, Juholan pellosta. Hilda pistäisi nyt vaan hunajaa teehen, lämpenisi pitkän reissun päälle mukavasti.
-Minä en syö lihaa. Etkö sinä tiedä, että maapallon pelastumisen kannalta kasvisyönti on ainoa todellinen vaihtoehto. Ja tämä tee on ihan omituisen makuista. 
Erkki raapi päätään hämmentyneenä.  -Jaa, meinaatko, että tuolla metsässä vapaana juoksennellut ja luonnon antimia ruuakseen käyttänyt hirvi on elänyt niinkuin epäekologisen elämän? Että maapallolle olisi parempi, jos se kuolisi luonnollisen kuoleman päätyen muurahaisten sun muiden ötököiden suihin? Ja jos se tee sinusta maistuu oudolta, niin se taas johtuu vaan siitä, kuinka se ei oikeastaan ole teetä: siinä on tuolta mäestä kerättyä villivadelman lehteä kuivattuna. Teen rahtaaminen Suomeen vastaa minun mielikuvaani epäekologisesta toiminnasta. Samoin kuin omien pesien hunajaa kannattaa suosia sokeriruokosokeria enemmän.
Kymppiin osui. Hilda aukaisi suunsa kuin sanoaksene jotain, mutta napsautti sen sitten tiukasti kiinni. Loppu ateriointi sujui hiljaisuuden vallassa.

Ulkona alkoi muuttua hämärä pimeydeksi. Erkki napsautti valot päälle. Hilda alkoi vääntelehtiä penkillä vaivautuneena.
-Mun pitäis päästä vessaan sekä suihkuun. Onko se ovi tuolla eteisessä jossain?
Erkin piti taas kääntää hetkeksi kasvot seinään päin. Nyt mentäisiin taas miinakentälle.
-Jaa niin... Huussi on tuolla liiterin päädyssä. seuraat vaan sitä polkua, niin löydät. Ota tästä taskulamppu. Minä olen tavannut kävästä järvessä vaan aamuisin, mutta jos huomenna lämmitettäis sauna? Kyllä se reilussa tunnissa näillä keleillä valmistuu löylykuntoon. Johan tässä juu onkin nukkumaanmenoaika tuloillaan... Käy sinä siellä pihanperällä, niin minä laittelen sulle vähän pesuvettä valmiiksi ja levittelen tuon sohvan. Saat nyt nukkua tämän yön tässä tuvassa, tarkenet paremmin. Katsellaan aamusella, josko tuonne kammariin sitten asettuisit.

Jo vain, järkytyshän se tytölle oli, tuttujen mukavuuksien puuttuminen. Sisko oli ollut oikeassa: paljon piti ekologisesta elämästä opettaa. Itsekseen naureskellen Erkki kolusi eteisen komerosta mummon vanhan pläkkipeltivadin, taitteli viereen puhtaan pellavapyyhkeen, asetteli lasin hampaiden pesua varten, lattialle sinkkiämpärin likavesille. Seinustan sivustavedettävässä olikin valmiiksi puhtaat petivaatteet. Nekin mummon jäämistöstä, päällyslakanat paksun silkkitäkin päällä pitsireunaisia. Mittari näytti tuvassa 18 astetta eikä muuri kovin äkkiä jäähtyisi, mutta parempi laittaa paksu villaviltti vielä päällimmäiseksi. Eihän se nyt käynyt tyttöä heti hengiltä palelluttaa, keskuslämmityspattereihin tottunutta.

Vaisujen hyvän yön toivotusten jälkeen Erkki poikkeasi pikaisesti nurkalla keventämässä itseään, kiersi saunalla huuhtaisemassa päivän hiet pois, ja kömpi narisevia portaita ylös vinttikammariin. Salpasi varmuuden vuoksi oven jäljessään vielä, ennenkuin modeemin päälle napsauttaen heittäytyi sängylle. Irtopatteri hohkasi mukavasti lämpöä, eikä makuupussi ollut sieltä keveimmästä päästä. 
Selattuaan tabletilta nopeasti päivän uutiset, vastattuaan pariin työsähköpostiin sekä laitettuaan yhtä monta uutta Erkki naputteli lopuksi lyhyen viestin Eevalle. Ilmoitti siskolle Hildan saapuneen, ja että pärjättäisiin kyllä. Jahka kuukausi olisi kulunut kotiin palaisi takuuvarmasti uusi, avarakatseisempi tyttö.

Juuri ennen uneen tipahtamistaan Erkki pohti kuinka monen päivän päästä "vahingossa" lipsauttaisi Hildalle osatotuuden torpan tietoverkkojen kuuluvuudesta. Neuvoisi kokeilemaan, josko navetan takana rinteessä löytyisi "sinkulat". Vaikka siinä laavun kohdalla, missä voisi mukavasti istuskella tulillakin. 
No, ei ainakaan heti seuraavana päivänä. Tekemistä riitti vielä paljon, ennenkuin päästäisiin niin pitkälle yhteisymmärryksessä siitä, millaista ekologinen elämä todella oli.