syksy17%20232.jpg

Lumi antoi odottaa itseään. Yöllä mittari laski pari astetta pakkaselle, veti maan aamun varhaisiksi tunneiksi kuuraan.  Erkki oli kuitenkin aina pitänyt eniten juuri syksyistä. Ilma oli kuulasta, kosteaa. Helppoa hengittää. Saattoi nauttia ulkona luonnossa vaeltamisesta. Hilla saisi tänään taas oppia uusia asioita. Jopa useamman.

Nääs aamupuuron aikaan tyttö alkoi kysellä missä hän piilotteli pesukonetta. Kohta pitäisi saada puhtaita vaatteita, yhteen kassilliseenhan mahtui rajoitettu määrä. Erkki hieraisi leukaansa, katse lähti hämmentyneenä harhailemaan pitkin pöydän pintaa, pysähtyi tuijottamaan ulos ikkunasta.
-Niin, siis... kai sinäkin nyt sentään joskus edes jotain vaatteitas peset?  
-Jaa juu,  Erkki havahtui siirtämään huomionsa takaisin tyttöön.  -Onhan siellä saunalla se Mummon pulsaattorikone, täytyy vaan vetään sähköt roikalla. Vaan jos otetaan huomenissa työn alla se, heti aamusta. Meinaan kun viepi aikaa se veden kantaminen ja lämmittäminen. Taikka sitten jos vaan pientä on, niin kait sinä pesuvadissa ne voit huljutella? Tänään aattelin josko mentäisiin Ilvesvaaran laelle. Tehtäis tulet laavulle.
Nyt hämmentyi vuorostaan Hilla. 
-Pulsari mikä?

Jo vain, eihän kaupunkilaislapsi mitään mistään pulsaattorikoneesta tiennyt. Tietenkään. Kärsivällisesti Erkki selitti toimintaperiaatteen: ensin laitat kuumaa vetta sekä pulveria, lisäät pesusoikossa kastellut vaatteet ja väännät katkaisijasta pyörimään muutamaksi minuutiksi. Sen jälkeet veivaat telojen läpi, vaihdat huuhteluvedet, ja niin edelleen. Ripustelet porstuan naruille kuivumaan. Yöpakkasesta rapsakat tuot aamulla kammariin tekeentymään loppuun.
Vaisusti Hilla mutisi taitavansa tyytyä pesuvatiin. Enemmän vain alusvaatteita sun muuta pientä...

Tällä kertaa Erkki pakkasi reppuun pari voipaperiin käärittyä kaurismakkaraa, Juholan omaa takuumaukasta tuotantoa. Hilla sai pysyä ihan miten vegaanina tykkäsi, järsikööt porkkanasämpylöitään, jos ei kunnon ruoka maittanut. Tosin kummasti se aate horjahteli kerta kerran jälkeen pöydän ääreen istahtaessa. Nälkä oli tunnetusti hyvä opettaja.
Kännykän tyttö tietysti näytti napanneen mukaan, vaan eipä korven reunaa pitkin taivallettaessa siitä mitään iloa tainnut revetä. Kenttien suhteen pysyttiin tiukasti yhä katvealueella. Muina miehinä Erkki jatkoi ympäristön selittelemistä kuin paraskin biologian opettaja. Näytti tarkoituksella jätetyt lahot koloineen, varoitteli liukastumasta kosteilla pitkospuilla. Majavien työ alkoi ikävästi tuottaa tulosta, maaperä muuttua paikoittain kosteikoksi.
 

syksy17%20256.jpg

Kiivettiin vaitonaisina Ilvesvaaran rinnettä ylemmäs, pysähdyttiin välillä ihmettelemään luontoa. Ihasteltiin pilvien raosta pilkistävää aurinkoa. 

 

P1080354%20%282%29.jpg

Laavulla Erkki antoi Hillan hetken kuljeskella ympärilleen tutkiskelemassa. Viittoi suunnan huussille, kaiveli sillä aikaa pitkän räystään alta halkoja esiin. Tytön palattua näytti kädestä pitäen kuinka retkikirveellä pienittiin syttypuut, pisti tytön vuolemaan kiehisiä. Jahka puukko alkoi tuntua kädessä tutummalta työ muuttui sujuvammaksi. Tuli kasvoi pieni liekki kerrallaan suuremmiksi lieskoiksi, teevesi pakissa nostatti poreita.
Ja niinhän siinä kävi, että maistui se kaurismakkarakin vegaanille parin suupalan verran. Kaikkeahan kuulemma piti kokeilla. Osansa saattoi tietysti olla Erkin viattomalla heitolla riistamakkaran ekologisuudesta: vapaana kasvanutta lihaa, eikös se jos mikä ollut kestävästi kehittynyttä ruokaa? Juuri sellaista luonnon omaa antia, jossa kiertokulku toimi parhaimmillaan.

Lopuksi kiivettiin lintutorniin. Erkki herkistyi näyttämään edessä alhaalla aukeavaa suota. Jokaisella pitäisi olla oma sielunmaisemansa. Paikka, jossa pää tyhjenee turhista ajatuksista. Varsinkin murheista. Hänellä se oli juuri tässä. Luontoterapia toimi tavalliseen pieneen ihmiseen ja tavallisen pienen ihmisen kohdalla paremmin kuin kaupungin kallonkutistajien vastaanotot. 
 

P1080360.jpg

FAKTAT: Suurin osa laavuista on retkeilijöiden vapaasti käytettävissä. Niitä ylläpitävät hyvin pitkälti erilaiset yhdistykset, kuten urheiluseurat tai riistanhoitoyhdistykset, joissakin tapauksissa kunnat sekä kaupungit. Omat puut kannattaa varata mukaan, jos mielii tulen tekoon.