P1070997.jpg

Vastoin kaikkia odotuksia sairaalan päivystyksessä ei tullut pettymyksen potkua päähän, vaan mentiin kaunista ravia kevyin kavioin. Reilu tunti yhteydenotosta tuli takaisinsoitto, kehoitus saapua suoraan paikan päälle, ja siitä taas reilu tunti, niin homma hoidettu.
Kuulostaako uskomattoman sujuvalta? Sitä se olikin entiseen verrattuna, jolloin 5-6 tunnin odotus oli vakio. Sitten vaihdettiin kandilapsosia välittänyt firma toiseen. Saatiin tilalle ihan oikeita lääkäreitä, joilta löytyi Visio siitä, kuinka otetaan tilanne haltuun. Enää ei arvota eikä jahkailla, nyt toimitaan. Miehen tapauksessa se tarkoitti selkävaivaisen siirtymistä suoraan petipaikalle, labroja ja sydänfilmiä. Jos on kerran kipuja etsitään syy kerralla.
Viikon sairaslomalapun allekirjoitti osastonylilääkäri, joten diagnoosiin voinee jopa luottaa. 

Niinpä nyt puuhaillaan jotain aivan muuta kuin yhteisiä metsämarsseja. Työterveyslääkärin ehdotus jatkoista Viisaan Naisen olkapään suhteenhan saadaan vasta torstaina. Sikäli jännitystä siis riittää yhä terveydenhoidon sektorilla. 

Mutta siis! Hillaan ja Erkki-enoon! Jos luomunavetan hyötykaasun tuotto kuulosti utopistiselta, niin googletelkaapa hiukan. Vaikka Ilvesvaara on fiktiivinen paikka, Suomesta kyllä löytyy biokaasun tankkausasema luomutilalta. 

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 13.

Hilla ei oikeastaan tiennyt mitä odottaa Baarmanneilla vierailusta. Joka tapauksessa se tarkoitti vaihtelua ainaiseen metsässä tarpomiseen. -Ja jotain takuulla ihan uutta, sillä saksalaista psykiatripariskuntaa ei pystynyt edes kuvittelemaan. No, ainakin Janne metsäteitä huolettomasti kurvaillessaan kertoi Baarmannien tosiaankin puhuvan melko hyvin suomea, varsinkin sukulaistensa takia Leahin. Jaakoppi taas saattoi päästellä suustaan melkein mitä tahansa, ei kannattanut ottaa kaikkea tosissaan, saati itseensä.

Vaalea talo putkahti esiin mutkan takaa yllättäen. Hillalta pääsi ihastunut huokaus katseen osuessa toista, matalampaa rakennusta kiertävään aitaan. Hevonen! Harmi vain Janne harppoi jo kohti ulko-ovea selittäen tuulivoimalasta, jota pitäisi Jaakopin kanssa vähän huoltaa.
Vastoin hänen pientä pelkoaan Baarmannit osoittautuivat varsin mutkattomiksi, mukaviksi ihmisiksi. Miesten kadottua ulos puuhiinsa Hilla jäi Leahin kanssa sisään. Ja mikä ihaninta, Leah tuntui suorastaan lukevan hänen ajatuksiaan viitaten nurkkapöydällä auki olevaan tietokoneeseen. Hilla varmaan kaipasi jo uutisia ulkomaailmasta Erkin mökillä olonsa jälkeen.
Malttamattomana, epäkohteliaisuuttaan anteeksi pienesti pyydellen hän suorastaan ryntäsi koneelle. Mese pursusi viestejä, joissa tosin ei ollut kovinkaan montaa sellaista, johon olisi viitsinyt vastata. Instakin pullisteli kavereiden päivityksiä. Hetken selailun jälkeen Hillan valtasi pettymys. Yllättäen muiden poseeraukset milloin ostarilta, milloin baareista tai shoppailuista tuntuivat tyhmän turhilta. Enon luona vietettyyn aikaan verrattuna oikein mikään ei vain iskenyt, ei edes Helsingin mielenosoitus,

Meililaatikko aukeni vaivatta. Äiti näytti.... Mitä hittoa! Äkkiä ruutu pimeni.
-Jaa, sähkö taisi loppua  Leah totesi rauhallisesti.  -Meillä joskus näin käy, aurinko kulkee talvella matalalla. Tuuli tulee takaisin kohta. Haluaisitko käydä hevosella rannassa? Erkki sanoi saattaisit tykätä.
Hilla unohti hetkessä koko tietokoneen. Ennen vanhempien eroa isä oli antanut hänen käydä ratsastamassa. Äidin mielestä hevoset taas pelkästään aiheuttivat turhia vaaratilanteita, sekä haisivat. 
Onneksi Leah uskoi epäilemättä kun hän kertoi pysyvänsä kyllä satulassa, ellei kauhean kovaa mentäisi. 
 

liinun%20korvat.jpg

Matka rantaan kului ihan liian nopeasti. Mutta oi, miten kaunista siellä olikaan! Leahin jäädessä huolehtimaan Linuhista Hilla sai taluttaa Sallia vesirajassa. Nyt jo nauratti miten niin pientä koiraa oli majavapadolta katsoen saattanut luulla sudeksi. 
 

salli%20rannassa.jpg
 

Hilla paljasti Leahille unelmoineensa lapsena aina jostain juuri tämänkaltaisesta paikasta. Kuinka he ajaisivat kaupungista viikonlopuiksi maalle, koko perhe. Viettäisivät aikaa yhdessä. Äiti ja isä unohtaisivat kerrankin työasiat, oltaisiin vaan. Otettaisiin aurinkoa, uitaisiin. Grillattaisiin makkaraa iltapalaksi. Ei olisi aina kiire johonkin, ei aina jotain kärhämää siitä kumpi ehtisi hoitaa Hillaa, kumman kokoukset olivat tärkeämpiä. 
-Me asumme täällä kiirettä pakenemassa,  Leah naurahti.  -Suuressa maailmassa ongelmatkin ovat suuria, pienessä elämässä saa olla vapaasti pieni. Sinun kannattaa nyt opiskella, sitten aikuisena voit valita vapaammin. Unelmiin saa uskoa, mutta ne toteutuvat työllä. Pieni hyvä onni kyllä auttaa, totta. Ja jokainen päivä opettaa uutta, jota tarvitsee vielä joskus. Tai antaa hyviä muistoja, joita ajatella jos on vaikeaa. Sulje silmät, palaa tähän hetkeen. Muista, mitä nyt näet. Se auttaa.

 

ranta.jpg

Kuvat: Viisas Nainen ja "Leah Baarman" (jolle suurkiitos avusta tämän ankean ajan keventämiseen Hillan ja Erkki-enon matkassa)