P1100075.jpg

Hei kaikki!
Olin nyt ensimmäistä kertaa yökylässä Mutsilla, kuten Omat Ihmiseni häntä kutsuvat. Pienelle koiralle siis jokseenkin suuri tapahtuma, mutta selvisin mielestäni melkoisen hyvin. Mutsihan aina välillä muutenkin hakee minut lenkille ja luokseen, jos Omilla Ihmisillä venyy työpäivät pitkiksi. 

Valmistauduin siirtymällä päivystämään makuuhuoneen ikkunaan heti, kun Omien auto lähti pihasta. Mutsi tulikin mukavan pian, ja heitimme kunnon pitkän metsälenkin. Jostain syystä Mutsi tykkää vain kävellä, eikä juosta ollenkaan, kuten Omat tekevät kansssani. Siinä on kyllä se hyvä puoli, että saan haistella kaikkea kunnolla rauhassa. Metsähän tulvii kaikkea jännää! 
 

P1100121.jpg

Kävelimme tietysti myös pyöräteitä pitkin. Kaikki sivistyneet, mistään mitään ymmärtävät ihmiset haluaisivat aina jutella kanssani, sekä hellitellä minua. Mutsi huokailee silloin tuskissaan, vastailee kuitenkin kaikille kysyjille mikä minä olen ja silleen. Eilen eräs pieni poika kutsui minua nalleksi, voitteko kuvitella! Mistähän se tiesikin, että virallisesti nimeni on Pikku karhu?

Mutsi kiroilee melko paljon. Varsinkin ihmisiä, jotka heittelevät kaikki roskansa pitkin penkkoja sekä metsiä. Itse tykkään kovasti, kun löydän jatkuvasti herkullisia, valmiiksi pureskeltuja purkkajämiä. Mutsin mielestä taas vain kusipäät kylvävät niitä pitkin poikin. 
Minä kyllä halusin heti perillä selvittää, missä Mies on piilossa. Löysin sen hajun, mutta vaikka tutkin sängyn altakin, niin ei! Ei missään. Ei suihkuverhon takanakaan. Harmi. Mies rapsuttaa tosi kivasti, ja meidän urosten tulee pitää yhtä.

No, ulkoilutin sitten Mutsia oikein urakalla, joten käytiin illalla aikaisin nukkumaan. Oltaisiin ehkä nukuttu aamuun saakka, ellei naapurista olisi äkkiä keskellä yötä alkanut kuulua pelottavia ääniä. Jouduin komentamaan ihan tosissaan räkyttävää sakemannia, ennenkuin meidät molemmat komennettiin olemaan hiljaa. Muuten siis jees, mutta sitten sieltä ryske vasta kantautuikin. Mutsi lohdutteli, ettei se koskaan kauan kestä, ja kunhan Mies tulee kotiin annetaan naapurin sällille takaisin samaa settiä tuplasti. Vähintään. Kunhan kasvan isoksi, ymmärrän. Kuulemma.

Tänä aamuna herätin Mutsin aikaisin. Aika sitkeä se kyllä oli, piti ensin nuolla naamaa, ja taputella tassulla poskia päälle. Ehdittiin kävellä pari kilometria, ennenkuin nähtiin muita ihmisiään ulkoiluttavia koiria. Pääsin jopa pussaamaan yhtä tyttöä. Uuuh, pisti tärisyttämään täysillä! Mutsi mutisi jotain, että älä nyt tommosesta vanhasta lammaskoirasta noin innostu, saat takuulla vetävämpiäkin narttuja, jahka ensin opettelet pissaamaan isojen poikien tavalla kinttua nostamalla. En ymmärtänyt taas tuotakaan juttua. Sen verran pääsin kuitenkin jutun juonesta kiinni, etten enää tärissyt yhtään, kun törmättiin naapurin pikkupentuun metsässä. Nuuhkaisin vaan nätisti sekä varovasti. 

Pyöräteillä oli aamulla jotain, mitä Mutsi kiroili mustaksi jääksi. Minullakin tassut tuppasi sutimaan. Mutsin mielestä lenkkitossujen suunnittelijat on perseestä, kun eivät tee pehmeämpiä pohjia goretexlenkkareihin. Se ähisi jotain, että kaikki äijät jotka vielä hannaa talvirenkaiden vaihtoa sais hirttää munistaan: nyt on talvi tulossa, ja nastat parempi olla alla kaikilla sassiin. En tiedä mitä se tarkoitti, silläkään.

Olisin kyllä viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta Omat Ihmiset ilmoitti tulleensa kotiin. Mutsi sanoi minulle sinne pomppiessani ihmettelevänsä suuresti kuinka joidenkin mielestä voi olla ihanaa päästä ajamaan jotain rääkkienduroa toiselle puolelle maata tuntikausiksi, kun siitä saa sitten palkinnoksi hiirenlossat. Ja kun mennään hotelliin yöksi, niin voisihan siellä nukkua kunnolla pitkään. Ei olis pakko herätä aikaisin.
Kiitin Mutsia nuolemalla sen naaman. Silleen perusteellisesti. Ehkä pääsen kylään uudestaankin. 

Niin ja hei, Mutsi lupasi seuraavalla kerralla lukea minulle Ian Wybrow`n Pikkusuden Ilkeilykirjaa. Siitä tekin voitte kuulemma löytää lisää tämmöisiä kivoja kirjeitä, tosin Pikkusuden kirjoittamina. Jotain Erkki-enoa ja Hillaa tulee joskus taas, näin olin ymmärtävinäni.

Terveisin Pikku Karhu