itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20048.jp

Vuosi jatkaa kulkuaan kohti pimeintä kohtaansa Viisaan Naisen osalta sairaslomalla. Käsi ei kestänyt töitä, kuten vähän arvata saattoi.
Vaan jotain mukavaakin! Näppäränä naisena joululeivonta sekä kokkailu hoidettiin voittamalla paikallisen ravintolan arvonnasta taatelikakku, ja kaksi lippua joululounaalle. Ei paha! Paistaa se aurinko joskus risukasaankin.
Herää tietysti kysymys siitä, mihin nyt on turvallista mennä ja mihin ei, mutta josko varovaisuudella uskaltaisi. Koko maailma ei voi pysähtyä, eikä syömättä elä. Seuraavaksi jännitetään kuinka Miehen jalka kestää työviikon, vai kestääkö. Ja koska se klaanin tuorein jäsen päättää syntyä, ns eräpäivähän meni jo. 

Näitä odotellessa, huomisen yksikätispuuhia miettiessä on otollinen aika piipahtaa taas Ilvesvaarassa katsomassa kuinka Hillalta sujui Itsenäisyyspäivän juhlinta Juholan suuressa salissa, vai sujuiko. Erkki puolestaan saattaa kokea elämänsä yllätyksen omalla tahollaan... tässä vielä lähitulevaisuudessa. Pistellään tällä kertaa hieman pidempi spesiaalijakso, voitte joulukakkuja uunista odotellessanne paeta hetkeksi ilvesvaaralle muita, odottamassa olevia hommianne. 

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 19. JUHOLAN SUURESSA SALISSA 

 

joulu%20006.jpg

Erkin pahat aavistukset osuivat valitettavasti oikeaan. Tai jotain vielä pahempaa. Hillalta itseltään hän ei asiaa päässyt kysymään, tyttö jäi teille tietämättömillä. Noin kuvainnollisesti. Syvään huokaisten Erkki lappoi aamukahviin kukkuralusikallisen sokeria, ja hörppäsi hartaasti tulen ritinää hellassa kuunnellen.
Juhola oli soittanut iltamyöhällä. Antanut kattavan tilannekatsauksen omaa osuuttaan katastrofissa yhtään kaunistelematta.
-Sen minä vaan sanon, että on se luonteikas flikka, se Eevan tyttö. Niin äitiinsä tullut, kaikin puolin. Sinähän tiiät kuinka meillä on ne perinteet tämän Itsenäisyyspäivän suhteen, ittekin oot mukana ollut. Taisit sammua salin sohvaan toissavuonna, kun markkeerasit Kallion adjutanttia. Vai olikos se jo Risto Rytin aikaan? No kummiskin, tänä vuonna mentiin Mannerheimilla. Kyllä minä vähän meinasin, jahkasin koronan takia perua koko juhlat, mutta kun oltiin jo koko paletti kasattu,kynttilät lyhtyihin valmiiksi tuikattu, ja täällä sitä tautia vielä ole nähty... Niin pahuksen sopiva se univormukin, ja viikset istu justiinsa. Jatsarit kiilsi kilpaa kristallien kanssa, ai että. Ja olisippa kuvaa laittaa Helenasta! Hitto, siinä on naisella runkorakenne kuule kohillaan! Semmonen sisäkön pikkunen musta mekko hommattiin sille, hilkka ja essu ja kaikki, niissä se kaateli minulle Marskin ryyppyjä ja ojenteli paistivatia ja konjakkia kirjastoon kun sikaria päälle vetelin... Ai saatana, krapulahikeä pukkaa huomenna. Mutta Hillastahan minun piti...
 

20171212_205135.jpg

Sitkeällä tenttaamisella Erkki sai muodostettua Juholan humalaisen hyppelevästä puhetulvasta jonkinlaisen kokonaiskuvan illan tapahtumista. Eli perinteisestä presidentin Itsenäisyyspäivän juhlasta, jollaisia oli pidetty Juholassa jo monta vuotta, ja varmaan pidettäisiinkin, kunnes kaikki Suomen presidentit päästäisiin läpi. Tai no, Halonen saattaisi kyllä tuottaa vähän enemmän päänvaivaa...
Joka tapauksessa paikalle oli kokoontunut kylän kerma. Apteekkari Hakkarainen, kunnanlääkäri Jussila vaimoineen, eläinlääkäri Savolainen tuoreimman valloituksensa kanssa, sekä tietysti Juholan oma perhe: vaimo Kaarina, tytär Kaisa, ja Janne. Sopivasti 10 henkeä, mikä salin pitkään pöytään vaivatta mahtui kristallikruunujen alle aterioimaan. Miehet frakissa, paitsi Mannerheimi, naiset parhaimmissaan.

Sisäkön rooliin palkattu Helena palveli herrasväkeä. Ensin skoolattiin kuohuviinit, lusikoitiin kanttarellikeittoa kultareunalautasilta, sitten pisteltiin sorsapaistia ohrapediltä sukuhopeoilla, uunijuureksia oman pellon annista, ja talon parhaista perintökulhoista karpalokiisseliä kinuskilla sekä kermavaahdolla. Jotain muutakin lisäkettä tietysti löytyi, minttuhyytelöä viiriäisenmunilla ja... No, kuka sitä kaikkea muisti, mutta kyllähän Erkki tiesi talon tuotteet sekä Kaarinan kotitalousopettajan kyvyt keittiössä. 
Vaan ihan tarinan aluksi Hilla oli tietysti saapunut. Pysähtynyt hetkeksi salin ovelle silmät ymmyrkäisinä, sitten purjehtinut leuka somasti koholla sisään. Ottanut tilanteen haltuun heti ilmoittamalla olevansa Hilda eikä mikään Hilla, vaikka kaikki sillä nimellä kutsuivatkin. Ja todennut, että ai miten mukavaa, kun myös maalla osattiin kunnioittaa perinteitä - juhlistaa Suomen itsenäisyyttä laittamalla oikein tekohampaat suuhun, ja karvahattu kaappiin. 
Sen kommentin Juhola oli tulkinnut osoitetun itselleen, ensitapaamista Hillan kanssa muisteltuaan. 

20191215_205728.jpg

Syömisen jälkeen Mannerheimi piti kirjastoon kahveja odottelemaan kertyneelle juhlakansalle puheen. Kaikessa presidentin ylväydessään.
-Tai saattoi ne viikset tietty siinä vaiheessa pikkasen jo repsottaa,  Juhola oli myöntänyt.  -Kaikenlaista huonoa liimaa sitä onkin, se on semmosta näin maalaisteatterin tarpeistossa, pääsee liimakin vanhenemaan. Vaan vanhaa oli kuule konjakkikin! Saatoin sitäkin ottaa pari lasillista liikaa, kun varasin ison pullon, ja niitä korkkeja kukaan enää avaamisen jälkeen ala meidän juhlissa säästelemään. Savolainenkin otti pikkusen reippaammin... En nyt tarkalleen muista sitä puhetta, silleen sanasta sanaan... Jotenkin taisin kumminkin Savolaisen yllytyksestä kysyä, että joko se on Marskin poika kankkua alkanut saamaan, tuleeko häät koska ja kuinka kiireellä. No, kyllähän sinä Erkki tiedät mitenkä hienohipiäisiä naiset tuppaa olemaan. Ne siinä vaiheessa jotenkin pikkusen niinkun suutahti minulle, Kaarina ja Kaisa. Sanoivat, ettei tuommoisia pidä sanoa. Marssivat niskoja nakellen yläkertaan Kaisan kammariin, kaikki kolme. 

Lopputulemaksi "Mannerheimin" puheesta kuitenkin jäi Erkille tieto siitä, että Hilla jäisi Juholaan nyt muutamaksi vuorokaudeksi. Kaisa kaivelisi kaapeistaan vaatteita sun muuta, Janne esittelisi perintöosuuttaan päivän valossa. Saisivat nuoret selvitellä välejään. Juholan mielestä Hillan silmissä kyllä oli leimunnut siihen malliin, ettei se periksi vähällä antaisi. Ihan sama vaikka sikalaan ensimmäiseksi veisi, tuskin tuo ovelta ympäri kääntyisi. Kyllä hän siitä miniän saisi, ei auttanut mikään.

Ähkäisten Erkki patisti itsensä nousemaan. Kohenteli tulet uunissa, haki halkoja liiteristä sisään kuivamaan. Levitteli työpaperit pitkin pöytää, yritti keskittyä numeroihin. Jotenkin ei vaan saanut otetta, pyöri Hilla mielessä, ja Eeva. Kuinka sisko raivostuisi, jahka kuulisi. Parempi lykätä kertomista.
Ulkona taivaanrantaa värjännyt aurinko kohosi vaivalloisesti puiden latvuksien korkeudelle. Päivää piisasi näin joulun alle lyhyelti, parempi käyttää ne vähät tunnit ilokseen. Hänpä tekisi lenkin Ilvesvaaralla, katsoisi töitään vasta sen jälkeen. Josko sujuisi paremmin, tuuletetulla päällä.

Joku muu, varhainen liikkuja, näytti ajatelleen samalla tavalla. Yöllä sataneessa, ohuessa lumikerroksessa erottui toisen kulkijan jalanjälkiä vaaran laella. Ne kaartelivat kivikon läpi alemmas, kohti majavapatoa. Siinä tuntematon vaikutti jääneen hetkeksi seuraamaan, josko Ansa ja Tauno ilmestyisivät puuhailemaan ruokalautalleen pesässä torkkumisen lomassa. Tai mitä lie tuijotellut, mistäpä tuon tiesi. 
Eipä kyllä jäljistäkään tiennyt sanoa kumpaa sukupuoltakaan kulkija oli. Vaelluskenkien mitta sopi yhtä hyvin pienijalkaiselle miehelle, kuin reilumpaa kokoa käyttävälle naiselle. Perin merkillistä. Ilvesvaaralle harvemmin eksyi vieraita, piti tietää tarkkaan mistä kohden ryteikköjen läpi puikahtaa polulle. Silloinkin auton joutui jättämään kauas, maitolaiturille kylätien varteen, tai hänen pihalleen. Baarmannilta päin jäljet eivät tulleet, se oli varmaa.

Erkki ehti jatkaa matkaa vain muutaman metrin, kun jyrähti. Kuusikkorinteessä alkoi raikua Thorogoodin Bad to the bone nupit niin sanotusti kaakossa. Biisistä ei ollut epäilystäkään, mutta miten hitossa se täällä soi? 
Ääni tuskin kuitenkaan tuli taivaista, sen sanoi jo järkikin. Nopeasti Erkki alkoi harppoa sivusuuntaan reitiltään, yritti hahmottaa äänen suuntaa mahdollisimman tarkkaan. Ja siellähän se pilkotti, melkein kuusen alaoksien alla piilossa! Pinkkikuorinen kännykkä. 

Kuvat: Viisaan Naisen, jostain aivan muualta kuin Juholan salista - mutta kenen kännykän Erkki löytää, se selviää taas jonain toisena päivänä.