P1080335.jpg

Joulu tulee yhä lähemmäs, ja jokseenkin kaiketi kaikkialle jonkin asteisen valkoisena. Pakkasöiden jälkeen vähintään aamut ovat kauniin kuuraisia.
Onkin syytä muistuttaa poluille - sekä varsinkin teille - suuntaavia parista suorastaan elintärkeästä pikku jutusta.
Ensimmäinen on HEIJASTIN. Vaikka itse katulamppujen alla kulkiessasi näkisit hyvin missä menet, autosta sinua ei välttämättä erota mustanharmaissa vaatteissasi. Niitä vaatteitakin tosin näkee jo ilahduttavan usein heijastavasta materiaalista tehtyinä. 

Toinen, talven myötä oleellinen, on auton kunto. Viisas Nainen ja Mies ovat viime päivinä hoidelleet kuntoon Miehen auton rengasasiat, kuin myös akun vaihdon. Paikallisia yrittäjiä suosien. Homma on tehty suorastaan riemastuttavan helpoksi! Tai sitten ei.
Rengasyrittäjä etsi päivästä tyhjän kolon, huolehti pois vanhat vanteet sekä renkaat. Kohtuuhintaan.
Motonet taasen 
on osunut kuluttajan tarpeiden ytimeen Motomaateillaan. Ajat sisään kun paikalle satut, avulias huoltoihminen testaa akkusi ja vaihtaa tarvittaessa tilalle tuoreen, simsalabim.
Ainoa heikko lenkki ketjussa on nykyautojen tekniikka. Akun irrotuksen jälkeen sekoaa radio, sähköikkunat pitää muistaa rullailla pariin kertaan ylös alas, etteivät omineen ala samaa tehdä, kaasuläppäkotelon sopeutus säätää tyhjäkäynnin kohdilleen. Uudemmissa ei auta kuin merkkikorjaamo enää. 

Muistelimme kaiholla entisiä aikoja, jolloin autot olivat vielä Autoja, eivätkä kasa elektroniikkaromua. Selvittiin kuitenkin. 

Huomista Joululounaalle lähtöä odotellessa ehditään piipahtaa vilkaisemaan kuinka Ilvesvaaralla elämä menee. Selviää ehkä sekin, kenen kännykkä raikasi korven hiljaisuuden rikkoen Thorogoodia. Viisas Nainen sai lahjuslipukkeen niin hyvään paikkaan, ettei raaski käyttämättäkään jättää. Eihän sitä maskia tarvitse riisua ennenkuin pöydässä, joten ehkä uskalletaan.

 

joulu%20059.jpg

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 20. VIERAS SAAPUU METSÄÄN

Erkki kumartui nappaamaan lumessa yhä Thorogoodia räyhäkkäästi pauhaavan kännykän hanskan verhoamaan kouraansa, ja avasi kömpelösti suojakuoren. Näytöllä loisti pelkkä numero, joten tuskin kannatti vastata. Linjan toisessa päässä ei ehkä osattaisi tai tahdottaisi sanoa kenen puhelimeen hän huuteli haloota. Toisaalta jos puhelin oli lukittu, niin yhteystietoluettelokin jäisi pakosta tutkimatta. Josko siis kuitenkin pitäisi...
Jostain kuusikon katveesta alkoi kesken Erkin tuumailujen kuulua rytinää, kuin vauhko hirvi olisi pusikoiden läpi ähisten rynninyt. Sellainen elukka harvemmin vain osasi kiroilla. varsinkaan naisen äänellä. Vaikuttuneena hän kuunteli kirosanojen laajaa, rytmikästä litanniaa. Siinä taisi tulla useampi entuudestaan tuntematonkin voimasana, korkealta sekä kovaa. 
Samassa soittaja tuntui kyllästyvän, metsään laskeutui hetkeksi taas rauha. Aivan kuin oksien lomassa rämpijäkin olisi pysähtynyt kuuntelemaan hiljaisuutta - joka jäi varsin lyhyeksi uuden noitumisen alle.
-Ei juhanainen, voi kilin v*tut, et kyllä just nyt hiljene! Lennät seinään, jos sen teet! Että perkele pitikin pys...

Jos Erkki jähmettyi, niin samoin näytti käyvän kuusikosta tupsahtavalle naiselle. Hetken he osasivat vain tuijottaa toisiaan tyrmistyneinä. Erkki tunsi kuinka jossain villapaidan alla, rinnassa, jysähti. Jokin naisen päättäväisyyden ja kiukun sekaisessa ilmeessä sen teki, suoraan kohti katsovissa silmissä. Siinä, kuinka äkkiä sekä luontevasti raivokkuus muuttui huvittuneisuudeksi. Ja nauru! Se suorastaan helisi jäisissä oksistoissa, kohosi kohti kirkasta, kalpean sinistä taivasta, kunnes laantui pelkäksi leväksi hymyksi.
-Ai kauheeta, sori, mä en yhtään arvannut... Tai siis ajatellut, että täällä olis joku muukin. Harmitti niin vietävästi kun tajusin kännykän pudonneen. 
-Joo tuota... Erkki havahtui ojentamaan kännykkää kohti harppovalle, ihan takuuvarmasti ventovieraalle naiselle. -Tässähän tämä... Ei se varmaan ehtinyt kastua. Tai siis meinaan... 
-Ainakin se soi vielä. Mä kävin ihan vaan kyykkypissalla tuolla kuusen alla, jäi varmaan taskun vetoketju auki, kun kuvasin sitä ennen tuota majavanpesää.

Kyykkypissalla kuusen alla, sanoiko se tosiaan sillä tavalla? Erkin oli vaikea uskoa kuulemaansa todeksi. Mielessä välähti hailea muistikuva Annelista, joka oli muinoin nostanut kauhean metelin samasta asiasta. Ja silloin oli sentään ollut vasta syksy. Silti Anneli oli kirkunut hysteerisenä kuinka takuulla vähintään käärme pistäisi takamuksiin, tai muurahaiset hyökkäisivät, jos joutuisi kyykistymään asioilleen luonnossa. Miten Erkki saattoi vaatia sellaista häneltä! Epäinhimillistä!
Vaan tämä nainen olikin selvästi täysin eri maata. Räväkkä akka. Paljon enemmän Erkin mieleen tyyliltään.
Hyvä, kun hän vihdoin muisti edes jonkinlaiset kohteliaisuussäännöt, ja tajusi esittäytyä. Nainen sujautti sormensa empimättä ulos lapasesta, työnsi niitä kohti Erkin suurta kouraa. Sinne ne melkein upposivatkin, oli sen käsi niin kauhean pientä tekoa.
-Tuula Tanskanen, kunnan uusi rakennustarkastaja. Työssä toivottavasti äskeistä hallitumpaa ja hillitympää linjaa pystyn vetämään.

Loppujen lopuksi Erkki ei jälkeenpäin pystynyt sanomaan miten siinä sitten kävi niinkuin kävi. Siis tarkalleen. Vaikka oliko sen väliäkään. Elämässähän asiat joskus vain menevät kuten jossain tuolla ylempänä joku ne on käsikirjoittanut. 
Joka tapauksessa kännykkäsotkujen selvittelyn jälkeen Erkki paljasti majavien olevan nimiltään Ansa ja Tauno, mikä tieto sai Tuulan helähtämään taas Erkin sisuskaluja omituisen mukavasti muljauttelevaan nauruun. Pesärakennelman ja padon ihastelusta siirryttiin näppärästi Tuulan rakennustarkastajan tuoreeseen virkanimitykseen, kauempaa kaupungista paikkakunnalle muuttoon, ja Erkin nihkeästi sujumaan alkaneeseen etätyöpäivään. 
-Tai lomallahan minä tavallaan olen, sillain puolittain,  hän kiirehti selventämään naisen alkaessa pahoitella kuinka vei toiselta nyt suotta aikaa. -Asustelen tuolla vaaran toisella puolella, semmonen vanha torppahan se vaan on, mutta olen kesäpaikkana tykännyt pitää. Siskontyttö siellä on tässä viime aikoina seurana ollut, mitä nyt enempi tätä nykyä tuolla Juholan kartanolla majailee. Meinaan, että... Niin että jos et ole noita rantoja vielä ehtinyt kartoitella pääset takasin kylille sieltäkin kautta. Voin vaikka kahvit keitellä. 
Tuulalle sopi hyvin. Se ei jäänyt edes näön vuoksi muka punnitsemaan ehdotusta. Pamautti mukavasti suoraan olevansa todella kiinnostunut näkemään Erkin torpan, sekä rannan. Ei ollut mitään kiirettä, ei odottanut kukaan missään.