P1080596.jpg

Tunnelin päässä on vanhan sanonnan mukaan aina valoa - vähintään sieltä tulee juna.
Vaikka nyt eletään vuoden pimeimpiä viikkoja monessakin mielessä kirkastuvaan on vain jaksettava uskoa.

Viisaan Naisen kipeytynyt olkapää sai tänään vihdoin diagnoosin, ja kortisonipiikin. Vanhaa kaavaa noudattaen koko kättä koskee nyt entistä enemmän. Sitä ei myöskään saa rasittaa, mutta ei huolta! Ei sen kanssa nukkumisesta mitään tule, niin hyvin joutaa yksikätisen hitaastikin naputella sairauslomansa ratoksi tulemaan tekstiä. Näillä näkymin loppuvuoden työt jäävät lähinnä pikaisiksi pyrähdyksiksi. Tästä aukeaa lääkärin mukaan pitkä lomataival, jos huonosti käy.

Miehen jalka sentään kesti tien päälle lähdön maanantaina aamuyöstä. Katsotaan miten käy. Siinäkin asiassa.

P1080624.jpg

Vaan onpa niitäkin, joita ei huoleta. Sedu Koskinen ei bileistään aio luopua, sanoo valtiovalta mitä tahansa. Hänellähän on omasta mielestään OIKEUS juhlia suureellisesti.
Koronakonttien välissä virtasi katkeamaton testiin menijöiden autojono tänään työterveyden kulmilla. Pistää kysymään missä on Sedun mielestä hoitajien oikeus tehdä työtään sisällä lämpimässä, pitää lomansa, irtisanoutua halutessaan, ja valita itse osastonsa pakkosiirtojen sijaan? Ei missään? Ja kuitenkin juuri he joutuvat Sedua sekä muita huolettomia juhlijoita hoitamaan vailla toivoakaan palkanlisistä, pelkona oma tartunta.

Mutta onneksi meillä on yhä Ilvesvaara, jonne paeta todellisuutta. Tänään onkin tiedossa rakkautta ja piikkilankaa, tai vähintään piikkejä rakkauden langoissa. Eikä tietenkään täysin totisella otteella. (Ellette tiedä mitä piikkilanka on, niin kuvasta selviää...)

ERKKI-ENON EKOLOGISET OPETUKSET - OSA 16.

itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20069.jp

Hilla kuului kolistelevan eteisen läpi suoraan sänkyyn. Jokin vaisto kertoi Erkille, että kannatti antaa olla. Jättää tenttaamiset aamuun. Jannen Volvo oli hyrissyt pihassa kauan, ja sen nyt tiesi, mitä semmoinen nuorilla ihmisillä tarkoitti. Vähän teki mieli tirkistellä verhon raosta, vaan ei arvannut. Huomaisivat vielä, ja siitähän se myrsky vasta nousisi.

Erkki itse kyllä nousi vasta päivän alkaessa kajastaa, muuttua pimeydestä harmaaksi hämäräksi. Tytön tulon myötä vuorokausirytmi tuppasi pakosta heittämään. Lomaa tai ei, niin työasioita piti hoidella silti. Pitäisi jatkossakin, Pomon käskyn mukaan loppuvuosi vietettäisiin etätöissä. Jokainen konttorilta kotiin potkittu hoitaisi projektinsa missä lystäsi, kunhan tulosta syntyisi.
No, sitä ehtisi miettiä. Tai puuhailla täällä maalla omiaan, miettiä siinä puuhaillessaan, mitä koneelle pistäisi. Kaupunkiin ei ollut mitään kaipuuta. Kaikkein vähiten Annelin takia halutti palata. Se juttu nyt vaan kertakaikkiaan oli lakannut toimimasta jo aikaa takaperin, eikä siitä muuksi muuttuisi. Onneksi oltu ehditty muuttaa yhteen.
Ei hemmetti, keskelle elämän tikkataulun kymppiä osui, kun autoradiossa mökille ajellessa olivat laulaneet rakkautta ja piikkilankaa... 

Hillakin vaikutti mietteisiinsä syvälle sukeltaneelta. Ilmeestä päätellen nyt kyllä kieputtiin tummemmissa vesissä, kuin haaveiden hempeillä aalloilla. Sen pienet, hennot sormet rapistelivat pöydälle yöllä ilmestyneissä paperipusseissa. Näytti saaneen eväät mukaansa: Juholan puodin omaa marmelaadia, kookossuklaapalloja ja spelttilakritsaa. Taisi olla juuressipsejä sekä popcorniakin. Varmaan omasta maissista, siitä kokeilupellosta. Mahtoikohan Hillalla olla aavistustakaan millainen talo Juhola oli? Tuskinpa. Jannen tapoihin harvemmin kuului rehennellä kotitilan hehtaareilla.
Jannella niin... Siitä tulikin mieleen... Erkki rykäisi, tavoitteli ääneensä huolettomuutta.
-Tais se sauna ehtiä jäähtymään ennenkuin tulit. Vaan ehtiihän sitä tänäänkin pesulle...
Hilla havahtui ajatuksistaan, irrotti katseensa pöydän pinnasta hetkeksi.
-En mä tiiä, me oltiin jossain hallilla, kävin suihkussa siellä. Niillä on semmoset saunatilat ja kaikki, sisävessakin.
Puuro meni väärään kurkkuun. Erkin piti yskiä kauan, tukehdutti. Ei helvetti, ei kai se saatanan sälli ollut kuitenkin kumonnut tyttöä heti härskisti? Sisko tappaisi hänet, ja Jannen kaupan päälle, jos kuulisi. 17-vuotias oli vielä alaikäinen, hänen vastuullaan. Miten sellaista asiaa kysyttiin? Ei tytöltä ainakaan. 

Onneksi Hillalta jäi huomaamatta enon ilmeiden raivokas vaihtelu. Heillä oli Jannen kanssa ollut tosi kivaa yhdessä. Ihan mahtavaa siis! Ja suihkuun pääseminen pitkästä aikaa, taivaallista! Tosin omaatuntoa vähän pisti juoksevan veden alla. Siinä meni aika monta litraa enemmän kuin pesuvadin varassa saunalla. Vaan kai joskus sai nauttia. Jannen mielestä ainakin. Vesi lämpeni hukkapuuhakkeella samalla kun piti hallin lämpimänä, joten ehkä sekin oli aika ekologista.
Ja miten nätisti Janne olikaan katsonut häntä pihavalon ja mittaritaulun antaman valonkajon läpi. Hipaissut ensin kättä, kiittänyt illasta. Kysynyt söpösti punastuen voisiko Hilla.. Tai siis tahtoisiko Hilla tavata huomenna uudestaan. Baarmannien luona pitäisi poiketa tekemässä pari pientä hommaa.
Hilla vastasi sanoitta. Kurotti kuin elokuvissa painamaan suukon Jannen poskelle.
Tai no, siihen sen oli ollut tarkoitus osua. Janne vain sattui juuri silloin kääntämään päätään, eikä paluuta ollut.
OMG, Hillan polvia alkoi heikottaa kun hän vain muistelikin sitä suudelmaa! 

Mutta tänään oli tänään. Hillan rintaa puristi pelkkä Jannen katsominenkin, kun hän ulko-oven avatessaan näki sen siinä odottamassa. Silmiä alkoi kirvellä itkua enteillen. Se katsoi niin suoraan, jotenkin jännästi: kuin hän olisi ollut joku kierreportaita alas laskeutuva, maailman kaunein prinsessa. 
Se oli niin väärin! Eihän heillä voisi ikinä mitään yhteistä tulevaisuutta olla. Äiti komentaisi kohta takaisin kotiin, Janne jäisi tänne, satojen kilometrien päähän. 
Onneksi voisi avautua Leahille. Ehkä se helpottaisi. 

Janne etsi Hillan sormet kämmeneensä heti metsän kätköihin ehdittyä. Hipaisi huulillaan tytön suuta. Että se osasikin sitten olla nätti! Kunhan palattaisiin Baarmanneilta pitäisi ottaa puheeksi tulevaisuus. Jos HIlla haluaisi häipyä kaupunkiin, niin sitten ei voisi mitään. Hänelle kyllä sopisi kaavailla jotain vakavampaakin, ajan kanssa hiljalleen. Olihan näitä, kaikenlaisia etäsuhteita muillakin. Ainakin ensialkuun, kunnes hän saisi Hillan houkuteltua kokonaan maalle luokseen.
Samassa Hillan kevyenä pysytellyt ote muuttui yllättäen raivokkaaksi puristukseksi. Melkein lumettoman metsän hiljaisuuden rikkoi kirkaisu, ja heti perään isän aseelta kuulostava, takavasemmalta ammuttu laukaus.
-Mikä tuo on? Janne, mikä tuo on? Tuolta pusikosta tulee jotain meitä kohti!

128783009_1767665436745230_8971723665105

Kuvat: -Zsar Outlet village, Vaalimaa (siellä voidaan virtuaalisesti vielä vierailla joku kerta, kun ei matkustamaankaan päästä) -Piikkilankaa metsässä - ja Vanhemman Viisaan Naisen pysäyttämä mäyrä, se tarinan Hillan kauhea otus