20180108_204315.jpg

Vuosi nilkuttaa loppuaan, eräänlainen ympyrä sulkeutuu, taas kerran. On aika katsoa taakse sekä eteen: tehdä vuosi-inventaario, mutta myös suunnitelmat tulevalle. 
Toisaalta jos tämä vuosi ei meille opettanut kuinka vähän lopulta ihminen itse elämälleen mahtaa, niin ei mikään. Monet hienot unelmat romuttuivat, kun maailma mullistui yhden pienen viruksen alla. Aina kannattaa kuitenkin haaveilla. Edes pienesti.

Jotkin asiat kyllä pysyivät ennallaan. Valitettavasti. Viisaan Naisen ennustus joulusta kävi toteen. Se ei kaikille tosiaankaan ollut onnellinen. Jälkiä siivoillaan vielä kauan. Monella tavalla. 
Paras neuvo parisuhdeväkivaltaa kokeneelle ei ole, että lähde nyt heti - kaikkein parasta olisi saada naiset (ja miehet) tajuamaan kuinka tunnistaa U-käännöksen paikka jo ennenkuin on edes yhteen menty. 

Viisaan Naisen ja Miehen tarina on joidenkin nuorempien työtovereiden mielestä huokailemaan pistävän romanttinen. Kuin suoraan kirjoista tai elokuvista, aah! Oi miten ihanaa saada kokea se ns jalat alta kohtaaminen! Oi miten ihanaa, kun nyt vihdoin saitte toisenne kuitenkin!
Onneksi näissä tapauksissa voi jakaa Suurta Elämänviisauttaan. Kertoa kuinka tärkeää jokaisessa alkavassa seurustelusuhteessa on pitää mieli tyhjänä ennakko-odotuksista, olla valmis hyväksymään toinen. Eiväthän meitä koskaan niinkään petä toiset ihmiset, vaan omat, ylimitoitetut odotuksemme sekä unelmamme.
Toisekseen ikä tuo viisautta, opettaa kohtelemaan toista kauniimmin ja kunnioittavammin; kuuntelemaan herkällä korvalla. Jokainen taakse jätetty parisuhde on antanut lisää eväitä tehdä tästä nykyisestä hyvä. -Sama pätee työelämään, itse asiassa varmaan kaikkeen elämässä: kokemukset opettavat, joskus kovallakin kädellä, mutta myös sitä kovaakin kalloa. 

Ilvesvaaralle on nyt hetkeksi sanottu näkemiin. Kukaan ei jäänyt yksin, eikä hyljätyksi. Olo on epävarma sen suhteen, palataanko noihin huolettomiin maisemiin vielä seikkailemaan. Juuri tältä tuntui "viihdekirjallisessa menneisyydessä", kun pokkarin oli saanut lähtemään 160 sivua kokoon uurastettuaan: tarinan henkilöt elivät yhä päässä, ajatukset juoksuttivat juonilankaa yhä uusille lenkeille sekä solmuille, vaikka viimeinen piste oli jo lyöty näppäimistöstä. 
Ehkä palaamme, ehkä emme. 

Ulkona sataa jäätä ja lunta ja tuuli kuljettaa päivää kaiken aikaa pimeämmäksi, vaikka se ei ehtinyt missään vaiheessa valjetakaan. On juuri sopiva hetki karata unelmoimaan kesästä, lämmöstä ja Suurista Seikkailuista, jotka vielä odottavat kohtaamistaan. 
Ja tiet, nehän on tehty kuljettaviksi. Aina ei tarvitse mennä kauas kokeakseen jotain uutta, kunhan vain malttaa pysähtyä näkemään: sen tämä omituinen vuosi meille kaikille on toivottavasti opettanut. 

 

P1090510.jpg
 

Kuva: Kotkaniemen kuistilla