itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20065.jp

Miesten ja naisten kohtaanto-ongelmasta (mikä sanahirviö...) tuskaillaan jatkuvasti. Sinkkujen määrä lisääntyy, vaikka parisuhdetta haikailtaisiin. Ollaanko nirsoja, vai missä vika?

Viisas Nainen osaa vastata tähänkin. Tietenkin. Toiveet ne ovat, jotka eivät monesti kohtaa.

NAISEN ILTARUKOUS:
Anna Andalusian kuumat yöt, Bahamasaarten aurinko. Caymansaarille tili, dinnereitä sekä Dioria.
Eiffel torni, Englannin elokuu. Fitnesskroppa, Firenzeen viikonloppuloma.
Gilbaltarin salmi silmäin alle, hullaannuttavaa himoa, huvila Hangossa.
Ihania iltoja, jumalaisia juomia, julkkikseksi päästä minun.
Kaikkea kaunista kahmalokaupalla tahdon!
Liekehtivät lakanat, luottokortin rajatta - miljonäärimiehen mistä vain!
Naimisiin nopeasti, onnellisuutta, omenapuut kukkaan, Provencen kevät.
Quatarin hiekat tilalle lumen, rikkautta, rakkautta. Silkkiä, samettia - tyyliä, tylliä, tilille mitä tuhlata.
Uima-allas, vaimon valtaa, varakkuutta. 
Wienin oopperankin haluan mä nähdä, ylistystä, ystävyyttä.
Äitiyden äärettömyys suo, ökyelämää vailla loppua.

MIEHEN TOIVEET:
Anna akka alkuiltaan, bisseä ja päälle purkki Buranaa. Carilloa, Casanovan kyvyt.
Dollareita, Dodge talliin. Englannin liigaa livenä ees kerran.
Formaliiniin pistä ulosottomiehen maksut, grilliin rasvan tirinää.
Habaa, hubaa, hyvää humalaa - iloisia iltoja, itätytön hymy.
Juomaa aina janoon, kuuma kinkku kainaloinen, kylmä aamukalja.
Lauantaina lätkää, laiskottelun autuus aah!
Maanantaille maitoa ja uusi misu, naida napsautella.
Olispa vaan oma onkivapa, pankkitilin panot paksut.
Rikkautta, rakkautta, silliä ja soppaa, saunailta usein.
Uimarannan uljain uros mielelläni oisin.
Vauhtia ja vaaraa, vasara ja viila, Wilhelmiä pannuun.
Yh-äiti ystäväksi, äidin kulta lupaan olla öisin örinöiden.

Jep, pikkuisenhan nuo toivelistat poikkeaa. Onneksi tilanne ei ehkä kuitenkaan ole todellisuudessa yhtä paha. 
Talven tulo sen sijaan tuntuu melko karulta, mutta kevättä kohti mennään sentään mukavasti. Ilvesvaaralla se on jo koittamassa täyttä vauhtia. Mies on innolla kehitellyt sellaisen listan uusia käänteitä sekä hahmoja, että ihan äkkiä emme taida sieltä pois päästä... 
No, maanantaina olkapään soisi kuitenkin päästää Viisas Nainen taas työn ääreen. Miehenkin suunnattava omille teilleen. Reaalimaailman tähtäimet saattavat siis olla jopa saavutettavissa, joten poiketaanpa kurkistamassa tässä välin miten Kaarlolla menee.

joensuu%20020.jpg

OSA 4. JÄNÖNKÄPÄLÄJÄRVI

Auringon kohotessa täyteen korkeuteensa kotitienoot jäivät jo kauas taakse. Parhaat päivänsä aikoja takaperin nähnyt Mitsubishi Pajero kiidätti Kaarloa iästään huolimatta tasaisesti eteenpäin, kohti uutta elämää. Suuta tuppasi vetämään vinoon hymyyn, kun vain ajattelikin miten Annabellan naama menisi mersun sekä Kaarlon pysytellessä tietämättömissä vielä illan tullen. Puolituttu autojobbari oli luvannut uittaa auton oitis eteenpäin, toiselle puolelle maata. Omistajan vaihdos oli tehty käteiskaupalla, alta listahintojen, vaihdossa väliin Pajero. Kuitit verottajaa varten, mitäs niillä muuta… Näistä ei sitten huudeltaisi, puolin eikä toisin, ja kättä päälle.  

Niin että mikäpä oli paksu setelitukko povitaskussa kurvata puolessa välissä matkaa kohdalle sopivasti sattuvan Tokmannin parkkipaikalle. Ostoslistassa riitti pituutta. Vaatteita, kunnon kumisaappaat, termospullo, pari kattilaa, kahvipaketti, palasokeria, suolaa, purkkihernekeittoa… Näkkileipää, sinappi, ketsuppi. Muutama kanisteri juomavettä, jos Lepistön mainostama lähde ei olisikaan heti puhdas. Makuupussi ja pyyheliina, mäntysuopaa pullo, paketti siivousrättejä: Lepistö suhtautui aina vanhana reissuhitsarina pikkuisen huolettomasti siisteyteen – ja yli vuoden tyhjillään ollut kämppä, kai siellä nyt vähän täytyisi nurkkia huitaista hiirenpapanoista. Reteästi Kaarlo viskasi kärryyn päällimmäiseksi kaljalaatikon, vaikka ei suuremmin kyseisen juoman ystävä ollutkaan.

Viimeisen kaupungin kohdalla Kaarlo muisti vielä tärkeimmän. Kännykkä, saamari! Marketin myymälästä äkkiä halpa perusmalli, siihen prepaid-liittymä, Taipaleen numero talteen, muita ei tarvittu. Enää. Vanhan puhelimen yli Kaarlo ajoi varmuuden vuoksi Pajerolla useamman kerran, ennen kuin viskasi palaset penkkaan. Eipä löytäisi nyt häntä edes virkavalta millään teletietojen urkkimisellakaan, hähää!

Lepistön ruutupaperille piirtämän kartan mukaan suunnistaminen vaati pientä vanhojen sissitaitojen elvytystä. Kyläkaupalta eteenpäin tiennimien tilalle oli raapustettu sellaisia maamerkkejä kuin maitolaituri, kyntöaura postilaatikolla, piiskamänty, helvetin isot kivenmurikat vasemmalla ja niin edelleen.  Kämpän perään aina toisinaan katsomassa käynyttä Hämäläistä ei kuulemma tarvinnut etsiä, se etsisi hänet kyllä, aikanaan. Eikä takuulla soittaisi poliisia heti ensimmäiseksi, vaikka täysin vieraan naaman näkisi. Hämäläisellä nääs oli siihen omat syynsä. Mitä ne olivat, sitä Lepistö kieltäytyi tosin kertomasta.

Autoradiossa soi Anna Erikssonin anno domini, vuosi kanssasi, tällä kivulla maksan velkani. Hitto, justiinsa niin! Hänpä ristisi kämpän komeasti Anno dominiksi! Olihan niillä kaikenlaisia hienostelevia Villa Annabellojakin maailmalla, Kaarlo ajatteli keplotellessaan Pajeron liki umpeen kasvaneelle, olemattomalle tieuralle. Onneksi jätettiin nastat alle, sankan kuusimetsän siimeksessä piisasi vielä jäisiä lumipolanteita, vaikka huhtikuulla mentiin puoliväliä kohti. Eikä se kevät koskaan näin ylhäällä samaa vauhtia edes tullut kuin etelämpänä, tietty.

Ja sitten, yllättäen, Kaarlo tajusi olevansa perillä. Uuden elämänsä edessä, ja sen näyttämöllä. Melkein pakahdutti henkeä, piti auton sammutettuaan hetki ihan vain katsella ympärilleen. Astua ulos varoen, tutkailla valtakuntaansa hitaalla katseella.  Tuossa vanha parin huoneen hirsitorppa, katto jo keskeltä tipahtaneena. Uudempi pikkumökki sivummalla paremmassa kunnossa, sauna ja kammari kamiinalla, eipä muuta, kuten Lepistö oli valistanut. Ylempänä rinteessä lähdekaivo pumpulla erottui nipin napin villiintyneiden marjapensaiden takaa, alempana könötti epäilyttävästi kallellaan sään harmaannuttama huussi. Jäkälöityneet ryhmyiset omenapuut roikottivat oksiaan kevään ruskeanmustaa maata viistäen. Nokkosta, horsmaa ja pitkää heinää, siinä ne odotettavissa olevat kukkaismeret.

Pihan alimmaiselta laidalta, loivasta rinteestä pusikkoa kohti erottui kasvustoon tallattu ura. Uteliaisuuttaan Kaarlo vetäisi uuden kiiltävät kumisaappaat jalkoihinsa, ja lähti tunkemaan lehdettömien puiden läpi kiemurtelevaa polkua eteenpäin.
Lopulta se oli siinä. Suoraan silmien edessä. Jänönkäpäläjärven kapea, mutta pitkä selkä.