P1100439.jpg

Näinä päivinä Viisas Nainen on ollut suuresti kiitollinen siitä, kuinka syntyi jo 60-luvulla. Siis aikana, jolloin tajuttiin pukeutua talvella kunnolla. Ei tullut mieleenkään hilputella nilkat paljaina tennareissa, kuten nykynuoriso tekee.
Respektiä äidille, joka julkaisi oman jälkeläisensä tyhmyyden varoittavaksi esimerkiksi! Tosin pikkuisen pisti naurattamaan rikki revityt farkut, joista paistoi paljasta ihoa. Siis se osa kinttuako ei muka voi sitten enää paleltua pakkasessa?
Mikä merkillisintä silloin muinoin saattoi kipitellä vaikka millaisille treffeille villasukkahousuissa. Tuommoista puolipukeissa viipottavaa olisi pidetty korvien välistä pikkuisen.... no, jätän sanomatta.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/9a84354a-7b74-45e0-a1f3-496f2aff6a77

Suurta mielipiteiden jakaumaa puolesta sekä vastaan, ellei peräti mielensä pahoittamista, herätti Kouvostoliittolaisen röntgenhoitaja Manun toive kaikkien "sairastumisesta KoTonavirukseen". Toisia kyrsii, kun mahdollisuudet ihmisten välttelemiseen ovat työn takia olemattomat. Toisia kyrsii sitäkin enemmän, koska kotoilua tulee jo korvistakin ulos, mitään muuta ei ole kohta vuoteen ollutkaan! 
Jokunen kuitenkin varmaan myös peukuttaa. Sen verran paljon on monella vielä karsimisen varaa pariksi viikoksi. Viisasta Naista ei paljon muuta suuntaan eikä toiseen. Töihin entiseen malliin, kotona entiseen malliin. Ruokakauppaan korkeintaan kerran viikossa pikaisesti maski päässä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007749848.html

Agentti 010 nyt näyttää silti mallia tyylikkäästä kotoilusta, sillä hänhän hallitsee tyylin kuin tyylin - makuuhuoneen lämpötila pysyy alhaisena kunnes kevät koittaa, eikä siihen voi enää itse vaikuttaa. Siinä muuten yksi tärkeä seikka, joka kannattaa varmistaa jo ennen yhteen muuttamista! Jos toinen haluaa kotiin tropiikin ja toinen siedettävän viileää kompromissin hiertämiseltä ei voi välttyä. Tämä ongelma ei onneksi osusnut omalle kohdalle: Mies ilmoitti aikoinaan kaiken riittävän, mikä menee yli +10 astetta.
 

P1100503.jpg

Jos naamassa on jotain kurttuja, se johtuu vain valaistuksesta. Takuuvarmasti. Ikähän on vain numeroita?

Vaan kyllä taas pisti huokaisemaan syvään nämä pääkaupunkiseudun toimittajalapsoset. 

https://www.iltalehti.fi/muoti/a/c68f06b5-7855-4384-9352-0e220360024f

Koska ysäristä on tullut vintagea? Ja missä olivat kaikki Oikeat Vintageliikkeet listalta? Viisas Nainen itse suosii ns kivijalkapuoteja, joissa myydään ihan oikeasti vintagea, retroa ehkä seassa. Näillä kaikilla on nettikauppakin. Mikä parasta, toimitukset ovat aina nopeita - elleivät peräti Supernopeita. Koska VintagEija´s piti Hepeneviikonlopun, ette tule näkemään kuvaa Viisaan Naisen tuoreimmista ostoksista. Pyllybiksutäti saa ihan vapaasti kuvitella muita kateellisiksi, kun eivät kehtaa moisia naruja jalkaansa julkisesti vetää - onhan se tavallaan mukavaa miten joku jaksaa olla tohkeissaan oman ns perseensä esittelemisestä kuukausi toisensa jälkeen? Mitä väliä, jos muut jo kokee tämän tuputtamisen ahdistavaksi ja häiritseväksi? Mistä se täti takamuksineen taas kaivettiinkin esiin? Huoh...
Vintageliikkeisiin palaamme myöhemmin perusteellisemmin, saatte tärpit kesää varten, perusteluineen. 

Mutta hetkinen, mehän jätimme viimeksi Kaarlon shoppailemaan Edlan kirpputorilla. Siirrytäänpä siis sinne kurkistamaan kuinka asiat etenevät...

ANNO DOMINI OSA 9.  AVULIAS ERKKI 

Edla tuntui olevan liikkeissään hyvin nopea, mutta vähintään yhtä tottumaton vastaväitteitä kuuntelemaan. Raskaat saappaat lattioilla kolisten, tulenpunainen hiuspaljous pilvenä pään ympärillä leijaillen se marssi ulos luokasta, Kaarlo hitaammin perässä. Hetken kuluttua ulkorakennuksen kulman takaa ilmestyi esiin ihan vain tavallisesti harmaanmustaan tuulipukuun pukeutunut, pitkä mies. Ei niin kookas kuin hän, vaan liki meni. Ikää jotain neljänkymmenen paikkeilla, kädenpuristus vahva, katse jotenkin kummasti Edlan tavoin syvälle keskustelukumppanin sisuksiin asti tunkeva. 
Tarkasteltuaan Kaarloa vielä tovin Erkiksi esittäytynyt mies nyökkäsi.
-Joo, kyllä minä voin ne sun tavaras sinne Lepistön mökille kotimatkalla heittää. Hyvin käy. Se oli asiallinen mies, se Lepistö. Joskus käytiin kalalla kahdestaan, tultiin tutuiksi. Harmi kun silleen kuolla piti, vaan minkäpä näille mahtaa. Jokaisella aikansa.

Kaarlon valitseman vitriinikaapin kohdalla Erkki pudisti päätään. Ilmoitti epäilevänsä tokko niin isoa sekä korkeaa saataisiin mitenkään Lepistön mökin ovista sisään taipumaan. Pettymys ehti jo valahtaa Kaarlon rintalastan taakse, vaan Edlapa tiesi heti mitä tehtäisiin. Tyhjennettäisiin sivuseinältä toinen vitriini porsliineista! Sellainen matalampi, syvyydeltään pienempi. Miehet voisivat mättää astiat viereiselle pöydälle, ja kantaa kiikkustuolin pihalle. Hän sillä aikaa pakkaisi muut ostokset, laskisi sopivan könttäsumman. 

Ajaessaan viimein Erkin Transportterin perässä Kaarlo makusteli puoliääneen sanaa koti. Edla oli pakannut keittiötavarat isoon pahvilaatikkoon, kietonut lautaset ja lasit huolellisesti himmeän kukikkaaseen kankaaseen. Ilmoittanut vain, että kyllä lakanat piti joka mieheltä löytyä, ja näitähän riitti, kierrätyksenä tulleita. Ostosten kokonaishintakaan ei ollut paljon kirjekuorta ohentanut. Ehkä sillä tatuointien taiteilulla sitten eli sen verran leveämmin, tai kuolinpesien tyhjennyksellä. Semmoisia harvemmin käytiin kyselemään.

Transporter heilahteli töyssyisellä loppupätkällä, Erkki vaikutti kuitenkin tietävän tarkalleen mistä kohtaa koukkaili. No, miten monta kertaa lienee samaa reittiä ennenkin ajanut, jos kerran Lepistön kanssa oli kaveerannut. Pääasia kun saatiin uudet huonekalut keploteltua sisälle kämppään suuremmitta ongelmitta. 
Pihalla Erkki pysähtyi katselemaan kiireettä ympärilleen, haluten selvästi lykätä lähtöä. Jotain sanoakseen Kaarlo suuntia kädellä osoitellen selitti hiljalleen itämään alkaneita suunnitelmiaan. 
-Tuonne metsän laitaan ajattelin jonkunlaisen vajan laittaa, polttopuille sun muille. Ja tuonne vanhan kivijalan sisään kesäkeittiön. Niitä saa kaikenlaisia paketteja nykyään, itse vaan kasailee paikan päällä. Varmaan kompostihuussikin hommattava, ennenkuin tuo Lepistön vanha pettää alta yhden kerran kesken kaiken täysistunnon.

Sen sijaan, että olisi vain nyökkäillyt myötäillen Erkki esittikin ponnekkaat vastaväitteet. Ei mitään rautakaupan valmispaketteja, kyllähän nyt tuollaiset muutenkin pystyyn pantaisiin! Juholalta saisi takuulla kakkosluokan lautaa, paikalliselta kahden miehen sahalta loput tarvittavat puutavarat. Erkin navetasta löytyisi pari kattopellin palaa, ja kylältä purkutiiliä. 
-Juholalta puuttuu työmiehiäkin, joten jos hommia kaipaat, ilmoittele minulle,  Erkki lopetteli selontekoaan.  -Ihan sellaista sekalaista, raakaa puuhaa ja pitkää päivää, kun pitää ne kaikki marjamaat saada kuntoon ja vuokramökeilläkin tekemistä. Vaan Hämäläistä älä ittelles hanslankariksi kuitenkaan ota, teet muuten mitä tahansa. Sillä herkästi heittää vasaran ja sahan kanssa ne mitat, kun.... no, arvaathan sinä. Tuolla on kylällä sellainen Pakkanen, se muuraa ja rakentaa ihan mitä vaan. Kysyt sitä vaikka.

Erkin vihdoin lähdettyä Kaarlo lampsi sisään mökkiinsä. Pisti puhelinnumerolapun seinästä törröttävään naulaan talteen, ja alkoi availla pahvilaatikkoa. Vitriinikaappi ratkaisi kuivamuonan säilytysongelmatkin kätevästi. Itselleen kun teki, niin sai laitella kenenkään kirkumaan käymättä puuroryynipaketin ja kahvit sun muut käden korkeudelle hyllyyn. Astiat hän asetteli huolella käyttötarkoituksen mukaan kattilat alas, lautaset, mukit ja lasit ylemmäs. Teeastiasto pääsi parhaalle paikalle ylös. Jossain välissä Edla oli ehtinyt tuikata laatikkoon telineen aterimillekin. Oli se pahuksenmoinen nainen, oli tosiaan! Vaan ei hänen makuunsa, Kaarlo muistutti itseään taitellessaan lakanoita piirongin laatikkoon. 

Iltasella saunanlauteella löylyä viskoessaan, kiukaasta kohoavan kuumuuden alla ähkien, Kaarlo mietti koko naisasiaa laajemmin. Taipaleen päivällä tulleen tekstiviestin mukaan nyt oltiin asumuserossa Annabellan kanssa, puolen vuoden päästä pistettäisiin vireille varsinainen ero. Huuto oli kuulemma kauhea, kadonneesta mersusta ja talon myyntiin menosta ja ties mistä, mutta eipähän tuo meteli Ilvesvaaralle asti kuulunut. Periaattessa hän oli siis vapaa mies.
Ajatuksessa oli jotain pelottavaa. Osaisiko sitä tässä iässä enää? Ja mistä tähän nyt naisen ottaisi? Tämmöisiin oloihin, tämmöinen persaukinen joutomies? Tokkopa niitä vapaita naisihmisiä edes pilvin pimein parveili Ilvesvaaralla.
Vaan kumman haikeaksi veti tulevaisuus yksinäisenäkin.