P1100597%20%282%29.jpg

Jill Biden, jenkkien Rva Nro 1., pääsi otsikoihin verkkosukillaan kuin Jutta Urpilainen muinoin. Joidenkin toimittajalapsosten mielestä 64-vuotias on liian vanha moiseen. 
Ja PÖH, sanoo Viisas Nainen, joka on aina käyttänyt ja tulee aina käyttämään jonkinlaisia verkkosukkia. 

Pisti miettimään, että aika kapeakatseista on se paljon mainostettu kehopositiivisuus ja kaikkinainen naisten ulkonäön arvostelun tuomitseminen. Välillä ei saa yhtään arvostella, ei ketään, ja sitten välillä taas aivan surutta?

Melkein unohtui sen tyrmistyksen ja kiukun alle päivän mittainen taistelu Pyhän Byrokratian kanssa. 
Nääs kun on se yksi loppusuoraa taivaltava sairas, niin on myös oikeus Kela-taksin käyttöön. Omavastuu on suuntaansa 25 euroa (mikä ajaa kyllä vähävaraisen kätevästi konkurssiin, ennenkuin 300 omavastuu täyttyy). Tämän edun saadakseen on pyydettävä joka kerran erillinen matkakorvaustodistus. 
Selkeää tähän saakka?
No, mutta sitten röntgenlähete tuupattiinkin Kotisairaalasta, eli kotona käyvältä sairaanhoidolta. Näin ollen jäi puuttumaan myös se saamarin paperi.

Viisas Nainen alkoi metsästää todistusta heti aamusta. Kotisairaala ei tiennyt asiasta, mutta lupasi selvitellä sihteeriltä. 
Odottelun jälkeen sieltä soitettiin takaisin: röntgenistä pyydätte.
Eli eipä muuta kuin valistamaan neitosta, että kuule, jotain olen minäkin tähän ikään mennessä oppinut - ja jos en muuta niin sen, ettei röntgen tai labra kirjoita ikinä mitään matkakorvaustodistuksia. Ne eivät ole hoitava/lähettävä yksikkö.

Siispä jonottamaan seuraavaan numeroon, syöpäpolille. Olette jonossa numerolla yksi... 
Pakko antaa periksi,ei vastaa. Jos asianne koskee todistuksia painakaa numeroa yksi - no missä helvetissä tässä uudessa puhelimessa on ne numerot, apua apua! Jos haluatte, että soitamme teille takaisin painakaa numeroa kaksi... 
Ahaa, tässähän nämä numerot! Soittakaa joo takaisin.
Odottelun jälkeen puhelin soi. Sihteeri ilmoittaa iloisesti, kuinka todistukset eivät kuulukaan hänelle, ja antaa sairaanhoitajan numeroita kaksin kappalein.
Toinen ei vastaa, toinen ei ole edes käytössä.
Eli aloita alusta. Paina ykkösen sijasta kakkonen, ja taas kakkonen, että soittaisivat takaisin.
Hoitaja soittaa lopulta - mutta ei tietenkään tiedä, kenen tässä tapauksessa pitäisi kirjoittaa se matkatodistus.
Lupaa kuitenkin selvitellä asiaa, mikäli ehtii ennen lomalle jäämistään.
Viisas Nainen kysyy eikö nyt jo voisi sitten saada kerralla vaikka puolta vuotta yhteen paperiin, alkaa meinaan käydä hermolle tämmöinen. Vaikka kuluuhan se vapaapäivä näinkin, puhelimessa...

Lopulta, juuri ennen työpäivänsä päättymistä, hoitaja soittaa. Asia on kunnossa. Puolen vuoden todistus postitetaan asiakkaalle kotiin.
Jostain syystä Viisaalla Naisella ei ollut enää puhtia aloittaa samaa rumbaa Kelan kanssa. 
Kysyä silti pitää, että onko tässä mitään järkeä? Kuinka moni sairas ja vanha ja muuten vain väsähtänyt jättää kesken, ja kärsii. Emme me mitään entistä sekavampia sotehäkkyröitä tarvitse, vaan jotain järkeä olemassa oleviin käytäntöihin. Viisas Nainen tarjoutuu ale-hintaan konsultoimaan sairaanhoitopiirejä, ja perkaamaan hoitopoluista näkyviin routamontut ja katkeilevat kohdat. Silleen niinku kokemusasiantuntijana...

Lomapäivistä viedään joka tapauksessa viimeistä. Vielä ehtii hetken henkäistä ennen töihin paluuta, tietotekniikkakoulutusta ja muuta herkkua. Jos hyvin käy, saa tehtyä jopa yhden lehtijutun pohjatyöt sekä tekstin tynkää, lähetettyä sähköpostilla haastattelukysymykset. Sitten vain miettimään miten ilma suo kuvailla, ja ketä ja koska, ja mitähän yllätyksiä tässä taas tulee... Kuinka rikkonaisia portaita pitää kiipeillä sekä alas liukastella. 

 

P1100168.jpg

Ei pahus, eiköhän siirrytä täältä kylmästä ja kolkosta keväästä Ilvesvaaran maisemiin, Jänönkäpäläjärven rannoile ja Vaaranpohjan keskustaajamaan. Ajaako mustasukkainen vanhempi konstaapeli Stenberg Kaarlon päälle, pelastuuko edes ihana Natalia ja samalla seutukunnan hampaiden terveys, vai mitä taas käykään.

ANNO DOMINI OSA 31. MUSTASUKKAISUUTTA

Tummanharmaa Skoda sulautui pensasaitojen varjoihin liki huomaamattomiin. Pari myöhäistä koiran ulkoiluttajaa oli uteliaisuuttaan hidastanut kohdalla, mutta Stenberg oli mulkaissut sen verran vihaisesti, että olivat älynneet kiskoa piskejään vauhdilla eteenpäin. Poliisin virka-autoa ei tietenkään olisi saanut käyttää omalla ajalla miten tahansa, mutta hitot hän moisista välitti. Nyt oli menossa jotain paljon tärkeämpää kuin pilkun päälle virkaohjesäännön noudattaminen. Hampaiden raivoikas narskuttelu täytti hiljaisuuden miehen tuijottaessa silmät ja rinta polttaen sireenipuskien takaa häämöttävää, himmeästi eteen vedettyjen verhojen takaa valoa hohtavaa rivitalon päätyasunnon ikkunaa.

Miten Natalia saattoi tehdä tämän hänelle? Hänelle, kunniallisella ja kunnolliselle virkamiehelle, jolla olisi ollut tarjota naiselle vakaa, turvattu tulevaisuus? Miten se hemmetin narttu kehtasi vain nakella niskoja, jos jotain lähentymistä yritti, ja nyt kuitenkin kaatui heti sen Lepistön mökin turjakkeen edessä? Mustasukkaisuuden tulisen raivoisat aallot hyökyivät poliisimiehen ylitse liki hallitsemattoman vahvoina. Mielessä käväisi josko ottaisi viime viikolla takavarikoidun Moran hansikaslokerosta. Hiipisi vaivihtaa, kenenkään näkemättä, puhkomaan äijän autosta renkaat. Siitäs saisi, saatanan pummi! 

Vaan ei, sitä ei voinut tehdä. Sittenhän Lepistön mökin niljake saisi oivallisen tekosyyn kinuta Natalialta yösijaa. Se oli nyt jo ollut naisen luona monta tuntia. Aina siitä saakka, kun olivat kaksin kaupalta lähteneet muovikassit pullollaan. Varmaan alkoholiakin ostettu, käyty Alkon kautta. Onneksi oli alkometri mukana. Viisari jos vähänkään värähtäisi äijän lähtiessä hän vaatisi verikokeet. Ajatus värähtävästä viisarista sai Stenbergin vääntelehtimään tuskaisesti istuimellaan. Mieli taikoi esiin toinen toistaan kauheampia kuvitelmia siitä mitä parhaillaan tapahtui hänen unelmiensa naisen asunnossa. Palelikin, vaan periksi hän ei antaisi. Menisi sitten vaikka koko yö kyttäillessä.

Kaarlo huomasi vasta Skodan kohdalle ehdittyään etupenkillä retkottavan miehen. Hätä ailahti läpi. Olikohan tuo saanut sairaskohtauksen, pitäisikö ambulanssia tai jotain... Käsi haki jo ovenkahvaa, kun hän viime hetkessä tunnisti ratin taakse uuvahtaneen miehen. Sehän oli se poliisi, se Steenperi! Natalia oli kyllä puhunut asiasta, pyytänyt kaukaa kiertämään pahan poliisin. Toisaalta Kaarlo muistutti melko vähän hemaisevaa, iskemisen arvoista naista, joten se ja sama. Paitsi tietysti, jos hankalaksi tieten tahtoen ruvettaisiin. Sitten jo pitäisi Juholalta tai Erkiltä vähintään neuvoa kysyä: että mitenkä täällä virkavallan kanssa toimittiin.

Toisaalta naisistahan ne erimielisyydet kautta historian herkästi olivat syntyneet. Sodatkin pahimmillaan syttyneet. Päätään puistaen, pienesti naurahtaen Kaarlo kiiperi Pajeroon. Mitä sitä suotta Steenperiä herättämään, kesken makeimpien unien. Onneksi oli tullut jätettyä auto vähän kauemmas, loivaan mäkeen. Riitti, kun vaihteen nakkasi vapaalle, vieressä seisten tyrkkäsi ovenkarmista vauhtia ja hyppäsi lennosta kyytiin. Startata tarvitsi vasta sivukadulle kääntyessä. Hän olisi kaukana kylän laidalla, ennenkuin Steenperi havahtuisi kyllin tajutakseen Pajeron kadonneen taustapeilin näkymästä.

Vaan oli tämä merkillistä seutua, oli totta tosiaan. Koko elämä oli Jänönkäpäläjärven rantaan muuton jälkeen yhtä yllätysten katkematonta ketjua. Paljon ei tuntunut täällä rahan mahtia arvostettavan. Tämmöinen persaukinen jätkäkin kuin hän, jatkuvasti löysi toinen toistaan ihanampaa naista kainalostaan. Ihan yrittämättä jopa. Linja-autoliikennöitsijänä vaikka kuinka huonosti huomattiin entisessä kotipitäjässä. Siellä koskaan kukaan katsonutkaan päin kahta kertaa, saati pyytänyt saatille. Saattoihan tuo toki johtua Annabellastakin, myöntää piti. Kuka sitä nyt ukkomiestä... 

Erkki vilkaisi häntä kerran, katsoi sitten tarkemmin. Sen suupieliin kohosi hymyn poikasta. 
-Jaaha, ettei oltais yöjalasta tulossa, kun noin on maireana ilme... Näkyy jääneen siinä tohinassa ykkösetkin päälle. Mees vaihtaan työkamppeet, niin päästään lähtemään takapellolle aidan tekoon. Eedla minua tästä jo vähän varoittelikin. Veikkasi, ettet kauan vapaalla jalalla kuljeskele, jahka naiset vauhtiin ehtii. Sanoi korteista katsoneensa kuinka vielä tulee sinuakin vastaan suuri onni. Suurempi kuin edes kuvitella saatat.
Eedlan mainitseminen tuikkasi kipeästi. Jotain ympäripyöreää mutisten Kaarlo lampsi hallin puolelle työvermeitä haalimaan päälleen. Kyllähän hän mieluusti olisi Eedlan ottanut, olkoot syntynyt vaikka parisataa vuotta aiemmin, hitonko sillä oli väliä. Vaan Eedlapa ei ollut kenenkään omaksi otettavissa, sen nainen teki selväksi heti saunan lauteille viereen kiivetessään. 
Ja hän, hän oli Lepistön torpan rappusilla löylyjen jälkeen vilvoitellessa myöntymisen merkiksi nyökäten ajatellut, että olkoot sitten niin. Tapahtukoot tulevaisuudessa mitä tapahtuu, näillä korteilla mennään.