20190610_053030.jpg

Työviikoista on tullut varsin puuhakkaita. Kevät on tunnetusti sitä aikaa, kun hermot paukkuvat, jaksaminen talven jäljiltä loppuu ja moni katsoo eteenpäin täynnä toivottomuutta. Nytkö pitäisi revetä riemuun, saada elämänsä värit muuttumaan harmaan eri sävyistä kirkkaammiksi? Entä jos kuitenkin tuntuu vain toivottomalta? Ainoa valo jonka tunnelin päähän pystyy kuvittelemaan onkin juna?

Näiden kanssa sitten painitaan, päivä kerrallaan. Teflonpintaisina, mutta täynnä ihmetystä siitä, tietävätkö isojen kirjoituspöytiensä takana istuvat päättäjät ollenkaan millaista todellisuutta moni elää. 

Tietoteknisen järjestelmän tulossa olevat muutokset kiristävät työmaalla kaikkien ilmeitä. Koulutus on ollut Teamsin varassa, ja ne yhteydet toimivat, tai eivät. Miten milloinkin. Asioita sivutaan huitaisten, enimmäkseen sellaisia, joita käytetään jossain aivan toisella laidalla maata, ei meillä. Ne taas, jotka meitä kiinnostavat, ovat vielä levällään. Loistavaa! Missä välissä kukaan tunkiota riittävästi tonkii, kun väkeä on muutenkin liian vähän? Jopa niin vähän, että Viisas Nainen niin sanotusti heitti lomansa helvaseen. Jonkun on oltava paikalla, ja hei, toukokuu sekä syyskuukin kuuluu lomakuukausiin, ota niistä! Ei muuten edes tartte työehtosopimusten mukaan antaa kuin 2 viikkoa putkeen...
Millaisia pätkiä muut pitävät, sitä ei tee mieli ajatellakaan.

Viisas Nainen sai tilaisuuden tentata aiheista äskettäin eläkkeelle jäänyttä tietotekniikkakouluttajaa. Miehen mielipiteet olivat melko masentavia. Toimeksiantaja läiskäisee eteen materiaalin, joka päivässä käydään läpi. Joka kerran joku huutaa hädissään ettei niin nopeasti, minä tipahdan! Vaan ei auta, aikataulussa on pysyttävä: paketti runnottava säädetyn tuntimäärän puitteissa. Kyseinen kouluttajakin myönsi, että homma toimii huonosti. Käytetyin keino lienee hakea sairaslomaa siinä vaiheessa, kun ei vaan enää pysty, ei kykene, ei jaksa. Tietotekniikkastressiä podetaan tilastojen mukaan hyvin paljon. Hätäisellä koulutuksella sitä paitsi saadaan käyttöön vain minimaalinen hyöty järjestelmiin sijoitetusta rahasta. Ruusuisista lupauksista jää käteen pelkät piikkiokaiset varret. 

Muistelimme kaiholla aikaa, jolloin elämä oli yksinkertaisempaa. Puhelintakin käytettiin vain soittamiseen, posti kulki. 
Toisaalta kulkihan se nytkin, tekstiviestillä ilmoitettiin paketin saapumisesta. Heti paketin hakemisen jälkeen alkoi huijausviestien tulo ja "pikapuhelut", joilla yritetään saada ihmiset soittamaan takaisinpäin. 
Eli pitääkö tästä päätellä Postinkin tietoteknisen osaamisen olevan alakantissa?
Viisaan Naisen kohdalla joka tapauksessa meni metsään moinen yritys. Puhelimessa ei ole edes nettiä, hähää! 

Muistojen ruusuja on muutenkin tullut poimittua jostain pään sisältä. Kiitos yllättävien kohtaamisten, ja vanhojen valokuvien katselun. Valtiovallan mukaan kurttulehtiruusu kuuluu haitallisiin vieraslajeihin. Voi vain pohtia, kuinka kaikki ne pyöräteiden varsille sekä pihoihin istutetut aidat muka tuhotaan. Ja jos jotenkin, niin voi nuoria, jotka sitten eivät koskaan pääse kokemaan millaista on jonkun sellaisen aidan katveessa, tuoksuvassa kesäyössä rinta rakkaudesta pakahtumaisillaan suudella elämänsä prinssiä tai prinsessaa (joka sitten tietenkään ei kyllä koskaan ole juuri Se Oikea, mutta eipä takerruta pikkuseikkoihin - tunne kuitenkin on sillä hetkellä täyttä totta).

Ja hei! Meiltähän jäi viimeksi Kaarlo Baarmanien pihaan, ja katamariini vesille lasku pahasti kesken! Siirrytäänpä sinisen taivaan, pulleiden poutapilvien alle. Kuvitellaan, kuinka siellä lapioidaan paljut täyteen hevosenlantaa, sillä aikaa kun Leah paistaa pullat loppuun: tarkoitus on tuota pikaa siirtyä rantamökille eväiden kera. Kaarlolle selvinnee sekin, millainen vehje se Jacobin katamariini onkaan. 
Kuvitellaan vain päivä tai pari, koska nyt ei tarinaa enempää irtoa, vaikka kuinka suunnittelin mitä. Lenkilläkin piti itseään oikein muistuttaa, että tämän olisi tarkoitus rentouttaa päivän kiireistä - ei olla hartiat kireällä korvissa ja hampaat irvessä marssimista. 

Hyvät unet, parempi teksti.