P1100416.jpg

Monelle tänään on sinisen taivaan, tuulessa liehuvien lippujen, ruusujen ja kermakakkujen päivä. 
Hyvin monelle samat tunnit ovat synkän mustia pilviä, kätkettyä katkeruutta sekä kalenteriin katsomisen välttelyä.
On Äitienpäivä, tuo synnyttäneiden naisten Norsunluutornin huipulle nostamisen huipentuma.

Tahattomasti lapsettomia kirvelee, tahallisesti lapsettomia ärsyttää. 
Hylättyjä repivät ristiriitaiset tunteet. 

Vaaleanpunaisella hattaralla ja vitivalkoisella marengilla kuorrutettu äitiys myy, mutta myös ahdistaa. Ja oi miten tehokkaasti se pönkittää vanhoja perhekeskeisiä asenteita, joissa naisen paikka on kotona hellan ääressä, perheensä edestä uhrautuvana meidän äiskänä
Viisas Nainen on elämänsä matkalla tavannut kaikenlaisia äitejä. Enimmäkseen omasta mielestään oikein tehneitä, lapsiaan rakastaneita. 
Mutta ovatko heidän lapsensa asioista samaa mieltä?
Yksi piikitti vaatekomerossa  piilossa, vasta lapsen nukahdettua. Toinen antoi lapsensa lastenkotiin. Kolmas siloitteli jälkeläisensä tien niin tasaiseksi, että aikuisena vastuun ottaminen osoittautui mahdottomaksi. Neljäs murtui ylimitoitetuissa paineissa, yrittäessään toteuttaa äitinsä haaveiksi jääneitä ammattiunelmia. Viides päätti, ettei ikinä halua samanlaista elämää. Kuudes oppi ottamaan turpiinsa puolisolta. Seitsämäs...

Äitinä onnistuminen on melkoista arpapeliä. Kaikki vain eivät voi aina voittaa. Saman lapsuuden kokeneistakin yhden unelmaksi nousee oma perhe, tarve olla tarvittu - toinen kasvaa kammoamaan kaikenlaista tarvittavana olemista, tähtää elämään itselleen, omilla säännöillään. Saati, että tunnesiteistä muodostuisi automaattisesti vahvoja, ihmisistä toisilleen läheisiä. 

Viisas Nainen ei ole itse kokenut koskaan tarvitsevansa mitään gloriaa tai sädekehää siksi, että synnytti lapsen, ja huolehti tämän omille jaloilleen asti. Se homma nyt vain kuuluu hoitaa, jos tieten tahtoen tekaisee uuden ihmisen. 
Saman tietää lapsi. Niinpä kumpikin viettää päivää omalla tahollaan, oman mielensä mukaan. Tyytyväisenä. 
Toivottavasti mahdollisimman moni saa juuri nyt kokea kaiken olevan samalla tapaa kohdillaan: juhlinnan riemukasta, kaukana pakkopullasta. 

Täällä yritetään ladata akkuja seuraavaa, takuuvarmasti rankkaa työviikkoa varten. Stereoissa soi Äideistä parhaimman sijasta Hillbilly Moon Explosionin Sparky session, ja keittiössä leijailee keitettyjen korvasienien katku. Ilvesvaaralle mennään taas, jahka jaksetaan.
Eikä toden totta kaivata mummoutta, ei lapsenlapsia. Elämä on hyvää juuri näin, Miehen kanssa kahdestaan.